LEVYARVIO
|
|
11.9.2013
|
Andy T ja Nick Nixon
|
Delta Groovelta vahva levykolmikko Käsittelyssä Andy T – Nick Nixon Bandin, Kevin Selfen ja John Primer & Bob Corritoren uusimmat albumit.
Yhdysvaltain länsirannikolla toimiva levy-yhtiö Delta Groove Music voi olla tyytyväinen valintoihinsa. Yhtiöllä on vakuuttava artistilista, jossa on paljon Suomen-kävijöitäkin (John Primer, Bob Corritore, Elvin Bishop, Candye Kane, The Mannish Boys, Bill Sims Jr & Mark Lavoie, Finis Tasby, Ana Popovic).
Tämän vuoden uusia levynjulkaisijoita ovat Andy T ja Nick Nixon (Drink Drank Drunk), Kevin Selfe (Long Walk Home) sekä John Primer ja Bob Corritore (Knockin' Around These Blues). Joukossa on kaksi veteraanimuusikoista koostuvaa duoa ja yksi debytoiva solisti. Kukaan kyseisistä artisteista ei ole untuvikko, vaikka uusista kokoonpanoista onkin kysymys. Ikähaitari venyy näillä muusikoilla nelikymppisestä 70- vuotiaaseen. Sehän ei ole mitenkään poikkeavaa bluesista puhuttaessa. Tälle musiikinlajille on tyypillistä, että suosio tulee myöhään, jos silloinkaan. Tuloksena näistä kaupallisista valinnoista ja onnekkaista yhteenliittymistä on saatu kypsää, täysipainoista bluesia, joka kelpaisi näytteeksi perinnebluesista kenelle ja minne vain.
Omat sävellykset hyvin esillä
Andy Talamantez ja Nick Nixon ovat ennenkin esiintyneet yhdessä, mutta he muodostivat tiimin oikeastaan vasta tätä levyä tehtäessä. Teksasilainen tuottaja- kitaristi Anson Funderburgh kehuu liittoa parhaimmaksi mahdolliseksi, eikä siihen liene kenelläkään vastaansanomista. Kumpikin duon osapuolista taitaa perinnebluesin, ja heidän taitonsa ovat hioutuneet vuosien saatossa. .
|
|
Andy Talamantez (taiteilijanimeltään Andy T) on Etelä-Kalifornian poikia. Hänen varhaiset musiikilliset vaikutteensa tulivat 60-luvulla brittibluesin kautta. Myöhemmät innoittajat ovat olleet muiden muassa B.B. King, T-Bone Walker, Albert Collins ja Otis Rush. Hän on soittanut Smokey Wilsonin ja Guitar Shortyn kanssa ja oppinut näin säestämään laulusolisteja. Hänen teknisesti virheettömälle soitolleen on ominaista puhdas, lavea soundi. Täsmällisyys ja täydellisyyden tavoittelu nostavat hänet kitaristien ykkösluokkaan.
Nick Nixon on syntyisin musiikin mekasta, Nashvillesta. Hän aloitti laulajanuransa kirkkokuorossa, ja on esittänyt myös oopperaa – siihen hänen syvältä kumpuava lämmin baritoninsa erinomaisesti sopiikin. Hän on nuoresta pitäen esiintynyt eri bändeissä rockin, bluesin ja soulin merkeissä. Vaikka Nick on käynyt jatkuvasti kiertueilla kotimaassaan ja ulkomaillakin, hän on pysynyt melko syrjässä julkisuudesta. Varsinaisen elämäntyönsä hän on tehnyt musiikinopettajana.
Anson Funderburghin tuottamana on syntynyt vanhan koulun kikkailematon levy, jossa lauluilla on pääpaino. Osa ”Drink Drank Drunk” -levyn kappaleista on vanhoja tuttuja, osa taas kaksikon omia sävellyksiä. Omat sävellykset nousevatkin positiivisesti esiin. Tyylillisesti levy tuulettaa virkistävästi Teksasin, Chicagon, Louisianan, West Coastin ja "Deep Soulin" traditioita. Useimmissa kappaleissa taustalla ovat basso, saksofoni, piano ja urut. Parilla kappaleella kuullaan erikoisempiakin soittimia, kuten zydeco-haitaria.
Ylistys yksinäisen tähden valtiolle
Clarence Brownin ”Midnight Hour Blues” avaa levyn reippaasti. Andy näyttää kitaristintaitonsa heti kärkeen, Nickin sielukas soul-karjunta puhuttelee, ja saksofoni puhkuu villisti. Hidas ”Don't Touch Me (I'm Gonna Hit The Highway)” on Freddie King/Eric Clapton -vaikutteinen hidas blues suhteen tilinpäätöksestä ja maantien kutsusta kotiin päin. Andyn kitara kuljettaa kappaletta.
”Drink Drank Drunk” on sanoituksensa mukaisesti rytmiltään laahaava kuin juopuneen paluu kapakasta. Hauskuutta piisaa: saksofoni vetelee epävireisiä sooloja, rummut kompastelevat, ja kitaraa hiukkasen huimaa.
Nopearytminen ”No Use Knockin'” on pianon ja saksofonin ryydittämä, soulahtava välipala. ”Have You Seen My Monkey” sisältää reipasta zydeco-haitaria ja tietysti kitarasoolon. Andyn sävellys “Dos Danos” on jive-rytminen instrumentaali, jossa saksofonin ja kitaroiden ilmeikästä vuoropuhelua säestää rumpujen tarmokas backbeat. ”No End to the Blues” on hidas klassikko, joka kertoo masentavan tuttua tarinaa elämisen vaikeudesta. Nick hoitaa lauluosuudet tyylillä.
Levyn helmi on kaksikon yhteinen sävellys ”On My Way to Texas”, tarttuva road- biisi. Se on ylistys yksinäisen tähden valtiolle ”where people really dig the blues”. ”High Heeled Sneakers” ei kauheasti poikkea kappaleen tusinasta muusta versioista. Nickin laulu kuulostaa kyllä hyvältä, samoin urut. ”Life Is Too Short”- kappaleessa on hieno, kouriintuntuva bluesfiilis ja elämänmakuinen sanoma. ”You Look So Good to Me” toimii hyvin tanssikappaleena. Brian Calwayn mahtava huuliharppusoolo piristää Nickin sävellystä.
Ray Charlesin gospelmukaelman ”I Got a Woman” mukaan ottamista täytyy vähän ihmetellä. 50-luvun sanoma naisen paikasta kotilieden ääressä ei oikein istu tämän päivän kuvioihin. Sinänsä vauhdikas kappale, vaikka sarkastisesti todeten (zydeco)hanuri on tässä ihan oikeassa paikassa...
ANNAMARI LAUSALA
Andy T - Nick Nixon Band featuring Anson Funderburgh: Drink Drank Drunk. Delta Groove Music, 2013
Andy T (kitara), Nick Nixon (laulu), Anson Funderburgh (kitara ja rytmikitara), John Garza (basso), Christian Dozzler (piano ja haitari), Kevin McKendree (piano), Larry van Loon (urut), John Street (urut), Steve Mackey (basso), Johnny Bradley (basso), Danny Cochran (rummut), Wes Starr (rummut), Jim Klingler (rummut), Ron Jones (saksofoni), Brian ”Hash Brown” Calway (huuliharppu), Markey (taustalaulu)
Tuottaja: Anson Funderburgh
Linkit: Andy T - Nick Nixon Band, Delta Groove
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English .
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © Blues-Finland.com 2006-2013 .
|
|