Sävelkynä teroitettu

Bags' Groove aloitti triona tammikuussa 2008. Ensimmäisissä yhteisissä
treeneissään miehet olivat soittaneet
Milt "Bags" Jacksonin kappaleen
"Bags' Groove". Nimi jäi kerrasta mukaan.

Esa Salminen (basso) ja Markku "Mäikkä" Tuomi (rummut) ovat tunteneet
toisensa 90-luvun alusta. Yhteisiä bändiprojektejakin on takana lukuisia,
muun muassa
Doctors' Special, Sanna Mansikka Band, King Bream ja
Johnny Pallari & His Rhythm Devils
.

Judo Jalava hyppäsi kyytiin sujuvasti; miehen nimi oli tuttu Esalle jo
ennestään. Sen verran vakuuttunut hänen soittotaidoistaan oli myös Markku
kuulemiensa kehujen perusteella, että Judo päätettiin pyytää bändiin mukaan.

Ensimmäisen levynsä (The Amazing Bags' Groove, Vol 1) bändi levytti tällä
kolmikolla. Uudella, juuri ilmestyneellä albumilla (Bags' Groove, Vol 2)
kuullaan lisäksi yhtyeen tuoreimman jäsenen
Hannu Hiltulan tenorisaksofonia.

Hannu otettiin bändiin hänen oman aktiivisuutensa ansiosta. Hän oli nähnyt
Bags' Grooven Turku Blues -tapahtumassa keikalla, jonka jälkeen hän otti
yhteyttä ja kyseli olisiko saksofonistille kokoonpanossa sijaa. Ja olihan
sellaiselle. Markulla ja Hannulla oli yhteistä taustaa jo yhden bändin (JJ & The
Aces) verran ja molemmat olivat soitelleet myös ravintola
Gracelandin
jameissa.

Bändin ensimmäinen levy sisälsi huolella valikoituja covereita. Toinen
julkaisu on puolestaan kokonaisuudessaan omaa tuotantoa. Esan mukaan
Judo yllätti jopa bändikaverinsa sävelkynänsä terävyydellä muutama vuosi
sitten. Tulos oli niin hyvä, että näyttää todennäköiseltä, että tulevatkin levyt ovat
kaikkineen omia sävellyksiä. Keikoilla Bags' Groove soittaa vielä covereitakin,
vanhoja soul- ja jazzbiisejä.

Kakkoslevy on tuore tapaus. Yhtye odottaa palautetta siitä mielenkiinnolla.
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
HAASTATTELUSSA BAGS' GROOVE
18.5.2011
Esa Salminen, Mäikkä Tuomi, Judo Jalava
Turussa kytee kunnon groove
Bags' Grooven toinen albumi on ilmestynyt. Triosta nelimiehiseksi kasvaneen
orkesterin soitossa elävät sopusoinnussa blues, soul ja jazz – yhdistäähän
miehiä rakkaus roots-musiikkiin.

Muutaman vuoden koossa ollut turkulais-raisiolainen Bags' Groove on tehnyt jo
kaksi levyä, joista jälkimmäinen on täysin omaa tuotantoa. Bändille on
muotoutunut omanlaisensa soundi, niin
Judo Jalavan äärimmäisen katu-
uskottavan lauluäänen kuin myös kitarattoman kokoonpanon ansiosta. Klassisia
urkujazz-tyyppisiä, tukevalla bluesotteella varustettuja bändejä ei Suomesta
montaakaan löydy.

Yhtyeessä soittavat
Markku "Mäikkä" Tuomi (rummut), Esa Salminen (basso),
Judo Jalava (urut, laulu) ja
Hannu Hiltula (saksofoni).

Toisin kuin useimmissa bluesbändeissä, Bags' Grooven instrumenttivalikoimaan ei
ole koskaan kuulunut kitaraa. Linja piti myös ensimmäisellä levyllä.

- Eipä ole kitaraa muuten toisellakaan, huomauttaa Esa.

- Päätös toimia tällaisella kokoonpanolla oli alunperin minun ja Mäikän. Klassiseen
urkujazztrioon päätettiin kuitenkin ottaa saksofonisti mukaan. Miksi jokaisessa
ryhmässä edes pitäisi olla kitaristi, hän vitsailee.

Vakavammalla naamalla Esa kuitenkin arvelee päätöksen taustalla alunperin
olleen halun erottua perinteisemmistä blues- ja rockbändeistä. Levyjä
kuunnellessa ratkaisu on selvästikin onnistunut.

Omat levyt tärkeitä myös keikkamyynnin kannalta

Blues-Finland.comissa on käyty keskustelua Suomibluesin tilasta ja
kehitysmahdollisuuksista. Markkinat blueskeikkoja ja -levyjä ajatellen tuntuvat
olevan kovin nihkeät. Mutta kannattaako levyjä kuitenkin vielä tehdä?

- Ilman muuta kannattaa, täräyttää Esa Salminen.

- Jo pelkästään siksi, että on mukavaa, kun omassa levyhyllyssä on paljon levyjä,
joita on ollut itse tekemässä! Toisaalta, harrastamme levyjen suoramyyntiä
ihmisille, joten kyllähän niillä jonkin verran ansaitseekin.

Sekä Esan että Markun mielestä omat levyt ovat myös edellytys keikkamyynnille.
Ne ovat tärkeitä työkaluja, joilla esitellään oman bändin tuotantoa
keikkapaikkojen omistajille ja tapahtumajärjestäjille.

Bluesbändit joutuvat pitkälti hoitamaan keikkamyyntinsä ja -markkinointinsa itse.
Näin myös Bags' Groove. Markku Tuomi puhuu kännykkäänsä joka päivä ja
paljon. Vaikka keikkoja myydään sekä musiikkinäytteitä lähettämällä että
meilitse, hänen mielestään paras myyntikanava on edelleen puhelin. Kun asiat on
sovittu, diili varmistetaan vielä lähettämällä esiintymissopimus sähköpostilla.

- Tänä päivänä kilpailu on kovaa ja hinnat alhaalla. Kyllä siinä saa puhua ja kehua
paljon, että saa tilaajan uskomaan bändiin. Mutta hyvää on aina kiva myydä.
Yleensä hyvää kysytään takaisinkin, Markku kertoo.

Ohjelmatoimistojen tai keikkajärjestäjien vetoapu suomalaisille bluesbändeille on
vaihtelevaa. Esa luonnehtii sen olevan täysin tapauskohtaista ja riippuvan pitkälti
bändin tunnettuudesta Suomessa. Hän tiivistää asian toteamalla, että
ohjelmatoimistot harrastavat liiketoimintaa, eivät hyväntekeväisyyttä.

Näinhän se on. Monessa yhteydessä bändin myyntiin satsataan melko suorassa
suhteessa siihen, miten suuri provisio myynnistä on mahdollista saada. On
kannattavampaa buukata esimerkiksi
Erja Lyytistä tai Honey B & The T-Bonesia
kuin yhtyettä, josta ravintolan omistaja ei ole edes kuullut.

Rakkaudesta juurimusiikkiin

Keskusteltaessa siitä, miten yksimielinen ja selkeä valinta bändin musiikkilinjaus
alunperin oli, Esa alkaa miettiä, että Bags' Groove pitäisi ehkä luokitella soul-jazz -
yhtyeeksi. Bluesvaikutteet ovat kuitenkin hyvin vahvat, ja ohjelmistoon sisältyy
muutamia bluesklassikoita.

- Iskelmiä esittämällä varmasti pääsisi helpommalla monessakin asiassa, mutta
meillä kaikilla bändin jäsenillä nyt vain sattuu olemaan rakkaussuhde roots-
musiikkiin, hän toteaa.

- Parasta mitä Turussa on rootsille viime vuosina tapahtunut on
Matti Simojoen
omistama ravintola Graceland. Se on loistava paikka!

Kommentissa piilee totuus; sen verran monipuolinen tarjonta bluesbändien
keikoista Gracelandissa vuositasolla on. Turhaan ei tullut ykkössija, kun Blues-
Finland.comin lukijat viime talvena äänestivät baarin
vuoden parhaaksi roots-
paikaksi.

Salmisen mielestä Suomessa arvostetaan bluesia. Hupaisaan tapaansa hän
jakaa bluesyleisön kahtia.

- On ne, jotka osaavat mainita nimeltä vain kymmenen bluesbiisiä, joiden
mielestä
Gary Moore on jumala ja "Blues Brothers" -elokuva uskomattoman
hauska. Blues on vain syy hauskanpitoon. Sitten ovat ne, jotka tuntevat bluesin
ja sen historian syvällisesti ja läpikotaisin, arvioivat yhtyeitä keikalla, eivätkä
keskity vain oluen juontiin.

Sekä keikkayleisön että bändien suusta kuulee usein lauseen "Blues on parasta
livemusiikkia". Siitä huolimatta musiikinlajilla on ollut alusta saakka suhteellisen
pieni yleisö. Esakin tunnustaa poikkeukset, kuten
B.B. King ja Stevie Ray
Vaughan
, mutta huomauttaa, etteivät edes he pääse lähellekään vaikka
Madonnan levymyynnin määrää. Hän arvioi yleisömäärän pienuuteen olevan
olemassa ainakin yksi selkeä syy.

- Suomessa noin kymmenen prosenttia kansasta on hädin tuskin kuullut saati
kuunnellut bluesia. Ei voi kaivata sellaista, minkä olemassaolosta ei tiedä.

Kommentti on ehkä vahvin peruste bluestapahtumia järjestäville tahoille jatkaa
työtään musiikinlajin parissa. Tuomalla väsymättömästi bändejä yleisön
tietoisuuteen on suora mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiset
tulevaisuudennäkymät bluesilla on Suomessa.

PIIA LEINO, teksti ja kuvat
.
.

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
Etusivulle
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English