KONSERTTIARVIO
|
| |
|
|
Baskery: riehakkaamman rootsin taitajat
|
|
|
Kuva: Marko Aho
|
1.11.2018 Kuvagalleria
Ruotsalaisten Bondessonin siskosten yhtye pystyy mykistävän hienoihin
keikkoihin. Sen se todisti vierailullaan Suomeen.
Kolmen ruotsalaissiskoksen muodostaman Baskeryn pidättelemättömän
rehvakasta musiikkia on kutsuttu muun muassa ”banjopunkiksi”. Sopivasti
erilaisen ilmaisun kruunaavat komeat laulustemmat.
Bändin viimeisimmät singlet ovat kuitenkin olleet soundimaailmaltaan enemmän
yleisrockia; epäilykset Bondessonin siskosten muuttumisesta tylsiksi
osoittautuivat Suomen-kiertueella nopeasti turhiksi.
Tampereella kontrabasisti Stella ja kitaristi Sunniva asettautuivat rumpuja,
kuusikielistä banjitaria, huuliharppua ja erilaisia lyömäsoittimia soittavan Gretan
laajan työpisteen molemmin puolin Kulttuuriravintola Kiven kompaktille lavalle.
Down Home Kivi -keikalla hymysuinen kolmikko palautti mieliin edellisen
Tampereen-visiittinsä. Silloin Baskery esiintyi festivaalilla, joka hoiti
ohjelmapolitiikkansa kummelivitsiä mukaillen artisti maksaa -periaatteella. ”Kiva
tulla takaisin Tampereelle, kun viimeksi meiltä jäi liksakin saamatta” oli oivallinen
johdatus avauskappaleelle ”Here To Pay My Dues”.
Tutun räväkkä ote, slidebanjon bluesriffi ja kaiken kruununa huikean muikeat
laulustemmat innostivat heti mukaansa. Eikä Baskery ole sittenkään turhan
kauaksi juuriltaan harhautunut. Sen osoitti Suomen-kiertueen jälkeen
ilmestyneen uutuuslevyn (Coyote & Sirens) avaava ”Shut The Catflap”. Onhan se
jopa järkevää antaa jäärien jupista ja pitää levyjen kokonaisuus laajempia
kansanosia puhuttelevana. Sitä kautta saa uutta väkeä keikoille –
riehakkaamman rootsin äärelle.
Neil Youngilta lainattu ”Old Man” sai osakseen arvostavan tulkinnan ja komeat
stemmat. Se innosti bändiä myös muistelemaan laivamatkaa Suomeen. Ilmeisesti
kohdalle oli osunut useampikin yritteliäs, vanhempi mies. Houkuttelevinkaan
iskurepliikki ”minulla on hytissä korttipakka ja viinaa” ei ollut saanut sisaruksia
innostumaan. Musiikillisesti levollisempaa tunnelmaa jatkoivat kymmenen vuoden
takaiselta debyytiltä poimittu ”Oscar Jr. Restaurant Bar” ja uuden levyn ”Cactus
Baby”. Dixie Chicksin mieleen nostanutta americanapitoista tuokiota väritettiin
muistelulla tutustumisesta tequilaan alaikäisenä.
Billysti rokanneet ”Throw Me A Bone” ja ”One Horse Down” varmistivat, että
kovinkaan monella kuulijalla ei tullut mieleen rientää tauon koittaessa
bussipysäkille. Yömaksu ja hieman normaalia kahvipitoisempi perjantainen
työpäivä on halpa hinta toisen puolikkaan tarjoamasta riemusta.
|
Yhteistyössä
Honey B & T-Bones kiertueella
The James Hunter Six
.
|
Viimevuotinen sinkkupiisi ”Cruel Companion” toimi keikalla huomattavasti
paremmin kuin Spotifyssa. Toki mukana oli poppia ja kaikkea, mutta sopivasti.
”Shame And Dance” edusti Baskerya parhaimmillaan. Elementit olivat kohdallaan:
banjoriffi, hölkkäkomppi ja stemmalaulut. Hippiväreillä laajoin vedoin maalaileva
”The Big Flo (Adios)” sisälsi pitkän ja makoisan sähkökitarasoolon. Niitä ei
liiemmälti illan aikana kuultu. Suurimman osan keikkaa Sunniva keskittyi
akustinen kitara välineenään lähinnä komppeihin, jättäen soolovastuun Gretan
banjolle.
Keikka eteni luontevasti. Kappaleiden välinen tarinointi piti homman rullaamassa
viritystenkin aikana. Yhtään varpaisiintuijotteluhetkeä ei iltaan mahtunut. Puhe oli
kaikkea muuta kuin tyhjää lätinää: kommentoiduksi tulivat yhtä lailla lihansyönnin
mielekkyys kuin Tampereen tuleva ratikka. Suomen ja Ruotsin kuuluminen
Venäjän ohella maantieteellis-kulttuuriseen ”vodkavyöhykkeeseen” nousi esiin.
Sen innostamana kolmikko tarjoili a cappellana ja oikeaoppisen ruotsalaisesti
livertäen Bellmanin juomalaulun ”Bort allt vad oro gör”. Elämän nurjemmalta
puolen luiskahtaneista kulkureista kertoi vahvasti Ronnie Lanen mieleen tuonut
folkimpi tunnelmapala. Puolitempoinen rockabilly ”Nobody Nice” ja suoraan sen
kannoille basson jytkeellä startannut räväkkä ”Haunt You” viimeistelivät illan.
Encoreksi Baskery palasi esittämään vielä ruotsalaisen kehtolaulun – ja se oli
siinä, mykistävän hieno keikka.
Baskery hoiti hommansa hienosti ja turhia venkoilematta. Kivi on hyvin intiimi
ympäristö. Siellä soitetaan suhteellisen hiljaa, ja yleisö seuraa tarkkaavaisesti
lähietäisyydeltä. Sijaa ei jää fuulaamiselle tai elvistelylle. Hyvinkin isoilla
areenoilla muun muassa Robbie Williamsin kanssa kiertäneet siskokset
mahtuivat silti vaivatta sinne.
Baskeryn kyydissä ilta eteni leppoisasti. Soitto soi vaivattomasti. Lavalla oli
leppoisuudesta huolimatta kova touhu päällä. Gretan urakointi jalkarumpujen ja
kielisoitinten parissa on omaa luokkaansa. Hänen tulkinnastaan kuulsi vahvimmin
läpi punkmainen asenne, jopa uhma. Basson kanssa operoinut Stella antoi
kappaleille sykkeen ja ohjasi niitä ilahduttavan usein rockabillyn suuntaan. Hän
piti myös huolen cooliudesta. Välillä hyvinkin vinhasti soittonsa ohessa loikkinut
Sunniva oli varsinainen piristysruiske, joka toi lisävauhtia settiin.
MARKO AHO
Kuvagalleria
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2018
.
|
|
