Blues-Finland.com - B.B. Kingin muistolle - B.B. King 1925

15.5.2015

B.B. Kingin muistolle
Hän ei itse tosiasiaa koskaan tunnustanut, mutta hän oli King of the Blues.
Ainoa asia, jossa hän myönsi koskaan olleensa supertähti, oli maatöiden
tekeminen traktorilla.

Sellainen kaveri oli B.B. King.

Suru-uutinen tavoitti suomalaiset perjantaiaamuna 15. toukokuuta 2015. King oli
ollut poissa konserttilavoilta jo puolisen vuotta, ja terveyden tiedettiin rakoilleen
vakavasti. Toukokuun alussa saatiin kuulla, että Kuningas oli saattohoidossa.

Kuolinuutisen saamisen musertavuutta ei vähennä lainkaan se, että se oli
odotettu. Vaikka B.B. Kingin musiikillinen anti oli viime vuodet vähäinen, tuotti
ihmeellistä hyvänolon tunnetta tietää, että hän oli vielä olemassa.

Ehkä B.B. on nyt omalla paikallaan. Bluesin suurimpien legendojen joukossa,
rinnallaan Muddy Waters, Howlin' Wolf ja Robert Johnson. Ja tietenkin B.B.n
omat esikuvat, kuten Lonnie Johnson, T-Bone Walker ja Blind Lemon
Jefferson.

Muusikkona ja esiintyjänä B.B. Kingin missio oli levittää iloa ja onnellisuutta
mahdollisimman monille ja mahdollisimman laajalle. Hän tahtoi jakaa muille sitä,
mistä oli itse jäänyt suuren osan elämästään paitsi.

Nuori Riley B. kärsi paitsi Yhdysvaltain etelän sairaasta epätasa-arvosta myös
rikkonaisesta kodista. Kovan lapsuuden ja nuoruuden kääntöpuoli oli se, että
hän oppi itsenäiseksi poikkeuksellisen varhaisella iällä. Hänen onnensa oli
työskennellä epätavallisen joviaalin maanomistajan alaisuudessa – ja oppia
traktoritähdeksi.

Musiikillinen läpimurto oli väistämätön. Legendan mukaan ratkaiseva askel
otettiin, kun nuorukainen heitti lonkalta radiojinglen Pepticon-nimiselle
terveysjuomalle. Sillä irtosi työpaikka sittemmin tarunhohtoisella WDIA-kanavalla
Memphisissä. Ironista kyllä, kaupallisesta ulottuvuudesta – piti siitä tai ei –
muodostui suuri osa B.B. Kingin brändiä. Jokainen Memphisin Beale Streetillä
käynyt tietää, kuka on kadunpätkän kuningas. Hohdokkaita B.B. King –
bluesklubeja on useilla USA:n suurilla paikkakunnilla.

Beale Street, Memphis. Kuva: Mikko Tanner

B.B. King oli täyttä sydäntä ja sielua. Hän on yksi harvoista musiikkihistorian
hahmoista, jonka laulu- ja soittotyylin tunnistavat alaan vähemmänkin
perehtyneet. Laulajana hän pystyi moniin eri tyyleihin blues shouter –meiningistä
sydäntä riipaisevan herkkään; afrikkalaisissa kulttuureissa korkeimmalta laulavia
pidettiin miehekkäimpinä, koska he pystyivät tunnustamaan sisäisen tuskansa.
Tästä ilmaisusta löytyy hurjia esimerkkejä Kingin konserttiklassikolta "Live at the
Regal". Karskeinta äijämenoa puolestaan voi kuulla Kingin ja Bobby "Blue"
Blandin (1930–2013) yhteisiltä teoksilta.

Maailman kovimmat kitaristit saavat yleisön polvilleen vaikka yhdellä nuotilla. B.B.
King on yksi heistä. Hänen kitaransoittonsa perustui single-note –tyyliin (yksi
nuotti kerrallaan) ja jäljittelemättömään vibratoon. Toisin kuin lukemattomat
muut aikalaisensa, King ei käyttänyt slide-putkea. Uskollisen Lucille-kitaran
kanssa yli 60 vuotta elänyt muusikko korosti, ettei putki koskaan oikein
soveltunut hänen sormiinsa – niinpä hän mukaili pullonkaulaefektiä ovelin
sormiliikkein.

King oli syvästi uskonnollinen. Musiikkielämä alkoikin kirkkogospelilla.
Muutettuaan mississippiläisestä Itta Benan yhteisöstä (missä hän
todennäköisesti syntyi) isommalle kirkolle Indianolaan, hän tapasi esiintyä
katusoittajana vilkkaassa Church Streetin ja 2nd Streetin kulmassa. Kun hän
soitti gospelia, ihmiset osoittivat suosiota. Kun hän soitti bluesia, ihmiset antoivat
hänelle juomarahaa. Ammatinvalinta oli tehty.

Blues-Finland.comin päätoimittaja pönötti Indianolassa. Kuva: Mikko Tanner

Kun Kingin ensimmäinen isolle levymerkille purkitettu albumi "Completely Well"
ilmestyi vuonna 1969, miehellä oli vyöllään jo kymmeniä pitkäsoittoja ja satoja
biisejä. Vuosikymmenen taite merkitsi suurta läpimurtoa suuren yleisön
tietoisuuteen. Seuraavat 45 vuotta B.B. King kiersi Tellusta sen tunnetuimpana
blues-artistina.

Toki Kingin musiikissa oli viihteellinen puolensa. Hänestä olisi voinut tulla
miljardööri, jos hän olisi myynyt periaatteensa ja alkanut esittää hittimusaa. B.B.
pysyi kuitenkin bluesmiehenä loppuun asti. Alan vaihto ja eläkkeelle siirtyminen
eivät kuuluneet hänen sanakirjaansa. Monet ihmettelivät, miksi
afroamerikkalainen mies viitsii soittaa bluesia. "It's like being black, twice", King
äimisteli itsekin.

Aina kun King puhui afroamerikkalaisuudestaan, hän liikuttui aidosti. Vaikka hän
eli yltäkylläistä elämää vuosikymmenien ajan, takavuosina syntyneet haavat
eivät milloinkaan arpeutuneet. Jo 50-luvulla mustalla miehellä oli oma big band,
joka kiersi Yhdysvaltoja omalla bussillaan. Keikka- ja pysähdyspaikat olivat
mustalle poppoolle tosin tarkkaan rajatut: valkoisten alueille ei tohtinut jalkaansa
astua – tai ainakin ravintoloihin piti käydä takaoven kautta.

B.B. King päätti olla katkeroitumatta. Hän käänsi tilanteen päälaelleen ja kiersi
taivaankappalettamme sävelellisenä hyvän tahdon suurlähettiläänä. B.B. King on
yksi harvoista muusikosta, jotka ovat pystyneet tekemään maailmasta vähän
paremman paikan. Kiitos siitä. Hyvästi, bluesin kuningas.

PASI TUOMINEN
Blues-Finland.comin päätoimittaja ja perustaja

Onko Sinulla muisto, valokuva, tarina tai mielipide B.B. Kingistä? Kerro siitä
meille: admin (a) blues-finland.com.

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA