|
|
Becca Langsfordin iso yllätys
|
| |
”Big Surprise” -otsikon mukainen iso yllätys on se, että vähän päälle 20-
vuotias neitonen on tässä määrin innostunut vanhasta rytmimusiikista. Ja
ennen kaikkea se, että hän esittää sitä näin hyvin. Kuten Becca
Langsford oheisessa haastattelussa kertoo, hänen esikuvansa tulevat
hyvin pitkälti vuosikymmenten takaa. Sopivasti vanhahtava soundi
luonnollisesti välittyy myös laulutulkintaan.
Langsfordin "Big Surprise" -levy on kokonaisuudessaan koostettu
lainamateriaalista, mutta mitään loppuun kaluttuja ja käytössä
rispaantuneita ikivihreitä ei mukaan ole kelpuutettu. Tuoreempaa osastoa
edustavat Bonnie Raittilta lainattu ”Love Me Like A Man” sekä Squirrel Nut
Zippersin ”Do It This Way”. Ne istuvat luontevasti vanhempien piisien
sekaan – ja onhan Raittin levytyksestäkin ehtinyt kulua jo 40 vuotta.
”Big Surprisen” taiteellinen linja ja sointimaailma nojaavat pitkälti Vince
Leen näkemykseen. Sehän on The Wildcardsin ja Big Combon
yhteydessä havaittu omaperäisellä tavalla toimivaksi linjaksi. Tälläkään
kertaa ei Leen panokseen tarvitse pettyä. Hän tarjoilee laulun ohella
instrumentaation täytteeksi sekalaisia kieli- ja lyömäsoittimia sekä
kazoota ja pianoa. Soitto svengaa juuri niin mukaansa tempaavasti kuin
odotin. Wildcardsin riehakkuuteen ei tällä kertaa edes pyritä, vaan
tyylillisesti pysytellään lähempänä Big Comboa.
Koska Lee urakoi useimmat soittimet levylle itse, on materiaali pitänyt
purkittaa raita kerrallaan. Siitä huolimatta lopputulos ei kuulosta yhden
miehen yksinäiseltä väkästelyltä, vaan irtonaisesti svengaavalta bändiltä.
Asiaan vaikuttaa tietenkin se seikka, että sessioissa on ollut mukana
kaksikin ilmeisen pätevää rumpalia. Raita-askartelun pohjaksi on saatu
peruskompit taltioitua livenä.
Levyä kuunnellessa ei sovi sivuuttaa torvisektion tai Big Combossakin
vaikuttavan Paul ”Bomber” Harrisin soittaman Hammondin fiilistä
lisäävää vaikutusta. Ne maustavat kokonaisuuden muhevaksi.
Musiikillisesti levyllä liikutaan doo-wopin, swingin, Delta-bluesin,
countryn, ragtimen ja ties minkä kaikkien genrejen alueilla. Rajoja
ylitetään pelottomasti, mutta turhan kauaksi ei kuitenkaan lähdetä. On
hyvä, että kokonaisuus pysyy tekijöidensä kuuloisena.
Becca Langsfordilla on vahva ääni ja hän osaa käyttää sitä
monipuolisesti. Perinnetietoinen mutta alati omia polkujaan kulkeva Vince
Lee on oivallinen aisapari takavuosien rytmimusiikista innostuneelle
laulajalle. Näin vanhahtava materiaali tulkitaan arvoisellaan tavalla.
Samalla se myös tomutetaan ja päivitetään tälle vuosituhannelle
maukkain tuloksin.
Becca Langsford: Big Surprise. Omakustanne, 2011
Becca Langsford (laulu, lyömäsoittimet), Vince Lee (laulu, kitara, dobro,
piano, akustinen basso, lyömäsoittimet, Mandocaster, pesulauta, ruukku,
kazoo, ukulele, lapsteel, kallot), Sebastian Boleslawski (rummut,
lyömäsoittimet, huudot), Timmy Langsford (rummut, lyömäsoittimet),
Patrick James Pearson (viulu, tenorisaksofoni), Ian Pettit (trumpetti,
flyygelitorvi, kornetti), George Comer (tenorisaksofoni), Paul Harris
(Hammond-urut), Ian Langsford (huuliharppu), Esther Alexandra
(taustalaulu), Alex Hart (taustalaulu)
.
|
|
|
|
|
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
|
|
|
|
