Kitaristina Paul "Bhakta Paul" Doucet, kaveri Oregonin osavaltion Eugenesta, ei
ole hullumpi. Laulussakin on riittävät tehot. Bhakta Paul on äänittänyt kerralla
purkkiin sekoituksen alkuperäiskappaleita ja covereita. Instrumentaatioksi ovat
riittäneet laulu ja piuhan päähän laitettu Martin-kitara. Ajatus on kaiken kaikkiaan
kunnioitettava.
Levyä kuitenkin riivaavat samat ongelmat kuin useiden eurooppalaisten
aikalaisten teoksia. Jotkut ottavat itsensä niin vakavasti, että uskovat olevansa
jatkumoa afroamerikkalaiselle perinteelle; oli sitten kyse Hill Countryn, Deltan tai
vastaavasta tyylistä.
Jatkumoa he tietysti ovatkin, ironista kyllä – vaikkakin monet muistuttavat lähinnä
pilakuvaa. Hommaan kuuluu usein nuorekas innostus kuolemaa, paholaisia,
halpaa kauhua ja syvällistä zeniä kohtaan. Sellaisesta on paljon kyse tälläkin cd:
llä. Todelliset ongelmat astuvat esiin silloin, kun kaikkea aletaan selitellä tyyliin
"näin ennen vanhaankin tehtiin".
"Sgt. Pepperin" tyylisiä teoksia ei ole juuri bluesin yhteydessä kuultu. On silti hyvä
muistaa, että "ennen vanhaan" levyttäneet artistit tekivät kiekkoja, joissa oli yksi
ralli yhdellä ja toinen toisella puolella. Molempien mitat olivat kaiken lisäksi
rajalliset. Musiikkia ei todellakaan tehty 40-minuuttisia älppäreitä saati 80-
minuuttisia cd:eitä ajatellen vuonna 1927!
On näyttöä siitä, että vanhan ajan artisteilla oli erinomainen käsitys dynamiikasta
ja kontrasteista, kun he myöhemmällä iällä saivat mahdollisuuden tehdä pidempiä
levyjä ja isompia keikkoja. He tiesivät, millaista rakennetta ja ajoitusta vaadittiin.
Livenä ei totisesti soitettu kahta identtistä kappaletta peräkkäin. Ellei sali sitten
käynyt aivan kuumana.
Kappaleiden alkuperäisten tekijöiden mainitseminen on osoittautunut
haasteelliseksi tehtäväksi kautta aikain. Monesta muusta poiketen Bhakta Paul
suoriutuu tällä osastolla. Son House ("Death Letter"), Rev. Gary Davis ("Death
Don’t Have No Mercy", "I Heard The Angels Singing", "Twelve Gates To The City")
ja Robert Johnson ("Crossroad Blues", "Hellhound On My Trail") mainitaan
asiallisesti.
Siksi onkin kummallista, että Bob Dylan on jäänyt huomiotta. "Keeping It All
Secret (Subterranean Blues Remix)" on selkeä cover "Subterranean Homesick
Blues" -klassikosta. Eikä se sitä paitsi ole sen enempää "remix" kuin mikään
muukaan levyn kappaleista...
Harva tämän päivän blues-kitaristi lukee Blind Gary Davisin esikuviensa
ykköseksi. Siinä mielessä "Bhakta" Paul Doucetia kannattaakin pitää silmällä.
Muiden kuin nykypäivän akustisen bluesin intohimoisten keräilijöiden kannattaa
kuitenkin kuunnella levyä ennen ostopäätöksen tekemistä.
ANDRES ROOTS
Bhakta Paul: Death Cab Blues. Tulsi Nation Productions, 2011
Bhakta Paul (laulu, kitara)
Linkki: Bhakta Paulin YouTube-kanava
.
|
