KONSERTTIARVIO
|
Pubitunnelmaa konserttitalossa
|
|
|
Billy Bremner. Kuva: Marko Aho
|
5.3.2019 Kuvagalleria
Billy Bremner’s Rockfiles takaa keikkabändinä rennon ja viihdyttävän
tunnelman. Viime aikoina kokoonpanoa on vahvistanut pitkän linjan
brittirokkari Steve Gibbons.
Billy Bremneristä ei kovinkaan räiskyvää keulakuvaa rokkibändille saa. Hänen
olemuksessaan kaikenlainen kukkoilu loistaa poissaolollaan. Lavan laidalla
keskittyneesti esiintyvä kitaristi-laulaja panostaa show’n sijaan pääartikkeliin.
Siis musiikkiin. Monilla bändeillä tuppaavat vaakakupit olemaan vastakkaisessa
asennossa. Komealla kattauksella kun saa helposti siirrettyä fokuksen pois
eväiden heppoisuudesta.
Billy Bremner’s Rockfilesilla olivat tarjoomukset kohdillaan taannoisella keikalla
Tampere-talossa. Bändi soitti (hävettävän tyhjälle salille) tuhdin annoksen
letkeää rokkia Rockpilen hengessä. Seitsemänkymmentäluvun puolivälissä
perustettu Rockpile, jonka kokoonpanoon Bremner itsekin kuului, muistetaan
parhaiten nokkamiestensä Dave Edmundsin ja Nick Lowen kautta. Molempien
herrojen hitit tallentuivat levylle Rockpilen toimesta. Bändiä ei kuitenkaan
sopimusteknisistä syistä painettu kansiin.
Rockpilen vahvuuksia oli kolmen laulusolistin yhteispeli. Kumartelun kohteena
olevan esikuvan hengessä myös Rockfilesissä on lauluvastuuta jaettu. Kvartetin
kaikki jäsenet ottavat osaa solistillisiin ja köörillisiin tehtäviin. Bremnerin rinnalla
musisoivat basisti Micke Finell, kitaristi Bonne Löfman ja rumpali Peder Sundahl
ovat monissa liemissä marinoituneita ruotsalaismusikantteja. Finell pyörittää
myös ohjelmatoimistoa ja on vaihtelevin kokoonpanoin keikkaillut monien
Pohjoismaihin tuomiensa artistien kanssa. Bändiläisten historiasta löytyviä
ruotsalaisia etappeja ovat muun muassa The Refreshments ja Jerry Williams.
Suoraan asiaan
Billy Bremner’s Rockfilesin keikalla ei turhia kursailtu. Bremner ja Löfman
saapastelivat lavalle ja nappasivat kitarat kaulaan. Kahden kitaran intro lähti
saman tien. Komppiryhmän kiirehdittyä paikoilleen "Down Down Down" saatiin
koko ryhmän voimin käyntiin juuri oikeaan aikaan.
Letkeät menopalat seurasivat toisiaan: "Knife And Fork", "You Ain’t Nothing But
Fine" ja "Love So Fine" tarjosivat konstailematonta hyvän tuulen musiikkia.
Lauluvuoro kiersi ensimmäisissä kappaleissa Bremneriltä Sundahlille ja sitten
Finellille. Kierrätys jatkui läpi keikan. Simppelin maltillinen ja rento komppi tuki
kitarointia. Bremnerin soolot vongahtelivat monin paikoin makoisan
kantrahtavasti. Niitä kuultiin ilahduttavan runsaasti. Mallikkaasti hoiti tonttinsa
myös Löfman.
|
Yhteistyössä
Tampere-talon keikkoja: Bobby Rush - Samba Toure
Nordic Blues Puls - Helsinki ja Tampere
Grand Blues Festival 13.4. Lahdessa
Frim-Fram Quartet: uusi levy "Wake Up!"
.
|
Ilta eteni hyvissä merkeissä. Chuck Berryn laulukirjasta kuultiin "Oh What A
Thrill". Mickey Juppilta olivat mukaan valikoituneet "Switchboard Susan" sekä
"You’ll Never Gonna Get Me Up". "I Hear You Knockin" ja "Three Time Loser" ovat
takuuvarmoja valintoja – olkoonkin, että ensin mainitussa taisi olla hieman
pakollisen läpisoiton makua.
Keikan loppukirissä kuultiin mojova kolmikko Nick Lowen sävelaarteistoa. "I Knew
the Bride", "Play That Fast Thing (One More Time)" ja "Half A Boy" sekä niiden
ohessa Bremnerin oma "Trouble Boys" soivat illassa komeasti.
Encoretta ei pieni, innokas yleisö suostunut bändiä tietenkään pois päästämään.
"So It Goes" ja "Heart Of the City" löytyivät jälkkäreinä (niiden myötä oli siis vielä
kahden kappaleen verran Lowea ilmassa).
Gibbons Helsingin yllä
Illan ohjelma viivästyi puoli tuntia. Finell ilmoitti syyksi sen, että avausesiintyjä,
pitkän linjan brittirokkari Steve Gibbons ei malttanut laskeutua Helsinkiin.
Lentokone oli hyvän tovin kaarrellut ympyrää Helsingin yläpuolella. Tokkopa
kiertotien valinnassa oli kuitenkaan artistilla itsellään ollut kovinkaan suuresti
sananvaltaa.
Onneksi mies saatiin maan kamaralle ja Tampereellekin.
Arvokkaasti harmaantunut Gibbons nappasi Stratocasterin kaulaansa ja johdatti
bändin Bo Diddleyn kompilla rullaavaan, kansanvalistuksellisiakin piirteitä
omaavaan kappaleeseensa "No Spitting On a Bus". Sen jälkeen "Eddie Vortex" ja
"Chuck In My Car" nostivat hattua herroille Eddie Cochran ja Berry. Show oli
vahvasti käynnissä.
|
|
|
Rokimman materiaalin ohella Gibbons tunnetaan dylanihtavasta tuotannosta.
Onpa hänellä bändikin nimeltä Dylan Project. Myös sitä puolta Tampereella
kuultiin muutaman kappaleen verran. "B.S.A" kuljetti moottoripyörällä rokimpiin
ympyröihin takaisin.
Prätkäteemaa jatkoi myöhemmin "Triumph Bonneville" -toivekappale. Toivoja oli
Micke Finell. Kappaleessa yhdistyivät oivallisella tavalla Gibbonsin laulujen
maailmat: rokkaavampi meininki ja laulumelodian dylanmaisuus.
Paljaalla kädellä Stratocasteristaan kulmikkaasti komppeja läiskinyt Gibbons
pääsi setin edetessä hyvään vauhtiin. Hänen osuutensa huipensi odotetusti
Chuck Berryn "Tulane". Sitä ennen "Mr Jones" sai vahvan ja teatraalisen
tulkinnan osakseen. Gibbonsin encorena kuultiin ”Girl In the Bunker”.
Steve Gibbons toi mukavan lisän iltaan, vaikka olisihan Bremnerin seurassakin
pidempään viihtynyt. Bremnerillä ja Rockfilesilla oli setti hyvin kasassa. Gibbonsin
osuudesta puolestaan huomasi, että hän oli tullut suoraan lentokentältä keikalle.
Soiton irtonaisuus ja paikoittainen jamimaisuus ei fiilistä kuitenkaan laskenut. On
nautittavaa, kun bändi on hieman varpaillaan ja onnistuu. Vaiston varassa
osuvat iskut ovat tehokkaampia kuin läpeensä treenatut. Taustabändi hoiti
tonttinsa taiten. Molempien solistien rinnalla Bonne Löfman osoittautui
miellyttävän tyylitajuiseksi kitaristiksi. Hän nousi esiin sillä, ettei noussut liiaksi
esiin.
Pubrock-henkisten brittivieraiden kunniaksi oli Tampere-talon pienen salin
muutama penkkirivi muutettu anniskelualueeksi. Kovinkaan montaa juoma-astiaa
ei salissa kuitenkaan näkynyt. Eipä siellä tosin näkynyt ihmisiäkään liiaksi saakka.
Tunnelma oli silti rento.
Ilta oli viihdyttävä. Ainoa ja todella iso harmi oli se, ettei sankempi yleisö löytänyt
tietään Tampere-taloon. Keskiviikkoisen illan heikoin lenkki olikin yleisö.
Tarkemmin sanottuna yleisön se osa, joka jätti saapumatta paikalle.
MARKO AHO
Kuvagalleria
|
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
