KONSERTTIARVIO
 

Blind Boys of Alabama, kaikkien aikojen poikabändi
Kuva: Marko Aho
14.11.2018   Kuvagalleria

Gospelorkesterin juuret juontavat lähes 80 vuoden päähän. Uudistuminen
on pitänyt ryhmän elinvoimaisena, sen todistivat äskettäiset Suomen-
keikatkin.

Etenkin juurevammassa musiikissa monet tunnetut artistit alkavat olla jo 70–80-
vuotiaita. Yli 70-vuotiaita keikkailevia bändejä ei sen sijaan ihan päivittäin
vastaan tule. Vielä harvinaisempia ovat sen ikäiset ryhmät, joissa mukana on
bändiä perustamassa olleita jäseniäkin.
The Blind Boys of Alabama on juuri
sellainen, ja yhä varsin elinvoimainen.

Nykyisin Blind Boys of Alabaman eturivissä vaikuttavat laulajat
Jimmy Carter,
Ben Moore, Paul Beasley
ja Ricky McKinnie sekä kitaristi-laulaja Joey Williams.

Syksyisessä konsertissa Tampere-talossa Blind Boys of Alabama spiikattiin lavalle
kaikkien aikojen poikabändinä. Luonnehdinta on osuva. Poikamainen into huokui
aikamiehen ikään ehtineistä solisteista. He marssivat jonossa kädet toistensa
olkapäillä lavalle ja omille paikoilleen. Tuolien, juomapullojen ynnä muiden
tarvikkeiden sijoittelu on hoidettava ilmeisen tarkkaan joka ilta, ettei vahinkoja
satu. Jimmy Carter toimi keikalla puhemiehenä. Hän kertoi saavansa kehuja
puhujanlahjoistaan, vaikka puheet turhan vuolaiksi monesti osoittautuvatkin.  

Ohjelmistoon sopivat myös kirkon ulkopuolelta löytyneet kappaleet.
Norman
Greenbaumin
”Spirit In the Sky” tarjoilee tekstissään viljalti uskonnollista
kuvastoa, mutta on aina lokeroitunut lähinnä psykedeeliseksi hard rockiksi. Blind
Boysin käsittelyssä siitä tulee silkkaa gospelia. Avauskappaletta seurannut
balladi ”God Said It” tarjosi todella muhevaa kuorolaulantaa ja messevää
bassottelua.

Jokaisella laulajalla on oma selkeä roolinsa. McKinnien pehmeän matalat äänet
luovat hyvän pohjan kuoroille ja toimivat toki soolokäytössäkin. Mooren laulusta
kuuluu soulmenneisyys hyvin. Hänellä on tunteikkuuteen taipuvainen, voimakas
tyyli. Parin ensimmäisen kappaleen ajan lähinnä istuskellut Carter näyttää
laulavan aina täysillä. Äänestä kuuluu eletty elämä ja matkatut mailit. Puhe on
käheän raakkuvaa. Laulu lähtee kuitenkin poikkeuksetta topakasti ja tunteella.

Beasleyn spesialiteetti on falsetti. Sitä ei Tampere-talossakaan säästelty. Pariin
otteeseen Carter siirsi laulamansa kappaleen lopetusvastuun Beasleylle. Tämä
hoiti homman kivuten ketterästi ylärekisteriin taiteilemaan.

Yhteistyössä

Honey B & T-Bones kiertueella

The Blues Funnel: Uusi levy “Kukonhiekka Blues -Live”
.

Bändi soitti maltillisen tyylikkäästi ja hyvällä sykkeellä. Joey Williamsin kitarointi ja
Matt Hopkinsin kosketinsoittimet jättivät äänimaiseman avaraksi. Kumpikaan ei
turhia elämöinyt. Williams otti myös ahkerasti osaa laulutalkoisiin.
Austin Mooren
notkeiden rumpukomppien päälle kelpasikin sitten
Steve Ray Ladsonin
bassotella hieman runsaammalla kädellä. Ahkerasti hän täytteli tyhjiä paikkoja ja
vähän enemmänkin. Bassokuviot kulkivat huomattavasti töyssyisempää ja
mutkikkaampaa tietä kuin muu bändi. Kokonaisuus groovasi hienosti.

Viime vuonna ilmestyneeltä levyltä ”Almost Home” oli settiin otettu kaksi
näytettä. Williamsin ja Ladsonin kirjoittama ”I Can See” funkasi ja tarjosi
soolotilaa tähän musiikkiin ilman muuta kuuluville Hammond-uruille. Hitaampi

”God Knows Everything” päästi Beasleyn irrottelemaan ylärekisteriin.

Traditionaalinen osasto toimi hienosti. ”Stand By Me” rullasi kepeästi. Niin teki
myös ”Uncloudy Day”, joka koukkasi kantriinsa mausteet New Orleansista. ”I
Shall Not Be Moved” kulki rivakasti, tarjoten insrumentaalibreikin jokaiselle
soittoniekalle. ”Amazing Gracen” tiimoilta poikettiin
nousevan auringon taloon.
Ensin mainitun teksti istuu kuin nakutettu viimeksi mainitun säveleen.

”Look Where He Brought Me From” niputti puolitoistatuntisen konsertin
gospelhölkkään. Sen oheen saatiin hauska, spontaaniksi treenattu show.
McKinnie innostui hieman liian rehvakkaasti tanssimaan tuolinsa edustalla, joten
Williamsin piti tulla kesken soiton paimentamaan hänet takaisin paikalleen
istumaan.

Pitkäksi venähtäneen lopukkeen aikana Carter lähti kiertuemanagerin ohjaamana
katsomon puolelle kättelemään yleisöä. Tunnelma nousi kattoon, kun katsojat
(joita olisi saanut olla enemmänkin) taputtivat ja hurrasivat seisaaltaan
kasvavassa gospelhurmoksessa. Harvoin koetaan näin kiihkeäksi käyvää
huipennusta.

Ylimääräisenä numerona Blind Boys of Alabama esitti
Stevie Wonderilta lainatun
kappaleen ”Higher Ground”, asiaan kuuluvasti funktyyliin ja klavinetilla
maustettuna.

Joku ehkä koki erityisen valaistumisen illan ohjelman aikana, mutta ainakin
vaikuttunutta ja hymyilevää sakkia Tampere-talosta poistui keikan jälkeen.

MARKO AHO

Kuvagalleria
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2018
.
setstats
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Info
setstats
setstats
     
UUSIMMAT
 
 
 
     
Pitkä tarina lyhyesti
     
  The Blind Boys Of Alabaman historia alkaa 30- ja 40-lukujen
vaihteesta. Bändi syntyi sokeille afroamerikkalaisille lapsille
tarkoitetussa koulussa Alabaman Talladegassa toimineen kuoron
innoittamana. Julkisten esiintymisten alkaessa nimeksi valikoitui
Happyland Jubilee Singers. Eräs promoottori keksi mainostaa
”sokeiden poikien taisteluna” tapahtumaa, jossa heidän ohellaan
esiintyi niin ikään sokeiden laulajien muodostama
Jackson
Harmoneers
.

Keikan jälkeen Jackson Harmoneers tunnettiin nimellä
Blind Boys of
Mississippi
. Happyland Jubilee Singersistä tuli Blind Boys of
Alabama. Molempien nimien edessä on toisinaan nähty myös sanat  
”original” ja ”five”. Kisailu on siis jatkunut läpi vuosien.

Blind Boys of Alabama on tehnyt huikean uran. Vuonna 1948
ilmestyneen debyytin jälkeen bändi on julkaissut kuutisenkymmentä
levyä. Yhteistyötä heidän kanssaan tehneiden artistien lista on pitkä ja
komea. Myös arvostusta on tullut monien tunnustusten muodossa.
Grammy-palkintoja on kertynyt kuusi kappaletta, viimeisimpinä
elämäntyöpalkinto ja parhaan perinteisen gospellevyn palkinto
vuonna 2009. Uskonnollisen musiikin ohella on etenkin tällä
vuosituhannella tullut ”sokeiden poikien” toimesta tulkituksi myös
maallisempaa materiaalia. Niiden kautta suurempi menestyskin on
löytynyt.

Isompi askel kirkollisten ympyröiden ulkopuolelle tapahtui 80-luvulla
Broadway-musikaalin myötä. Sofokleen Oidipuksen tarinaa
myötäilevä ”The Gospel at Colonus”, jossa sekä Alabaman että
Mississippin sokeita ”poikia” oli mukana, osoittautui menestykseksi.
Sen myötä Blind Boys of Alabama nousi ensi kertaa laajemmin
valkoisen yleisön tietoisuuteen. Toinen tärkeä merkkipaalu oli tämän
vuosituhannen alkupuolen versiointi
Tom Waitsin kappaleesta "Way
Down In the Hole". Valikoiduttuaan HBO:n huippusuositun "The Wire" -
televisiosarjan tunnariksi se muodostui isoksi hitiksi.

Yli seitsemänkymmentä vuotta kestäneen uran varrelle on mahtunut
kaikenlaista. Maailma on toisen maailmansodan päivistä muuttunut
aimo harppauksin. Etenkin alkutaipaleella bändin toimintaa varjosti ja
vaikeutti rotuerottelu. Sokeiden tummaihoisten poikien urakehityksen
ei odotettu johtavan juuri harjantekijää ja –kaupustelijaa pidemmälle.
Parempien aikojen kynnyksellä Blind Boys of Alabama oli aktiivisesti
mukana kansalaisoikeusliikkeessä. Sittemmin ryhmä on päässyt
esiintymään useammallekin Yhdysvaltain presidentille – myös sille
ensimmäiselle tummaihoiselle.

Blind Boys of Alabaman kokoonpano on luonnollisesti muuttunut
useaan otteeseen. Mukaan on jo pidemmän aikaa kelpuutettu bändin
nimestä ja imagosta huolimatta myös näkeviä laulajia. Pitkäaikainen
johtohahmo, viime kesänä kuollut perustajajäsen
Clarence Fountain
perusteli aikoinaan asiaa niin, että totta kai bändiin kannattaa ottaa
sellainenkin laulaja, joka pystyy toimimaan myös kuskina.

Itsensä enemmän diplomaatiksi kuin diktaattoriksi mieltävä, yli  
kahdeksankymppinen
Jimmy Carter on nykyisellään ryhmän johtaja.
Hän oli mukana bändin syntyvaiheissa alabamalaiskoulussa, mutta
keikkailevaan kokoonpanoon hän ei tuolloin lähtenyt. Muiden jätettyä
koulunkäynnin sikseen Carter jatkoi opiskelua. Hänet mainitaan
monessa yhteydessä bändin alkuperäisjäsenenä, mutta ennen Blind
Boys of Alabamaan liittymistään hän ehti laulaa pitkään kilpailevan
ryhmän, Blind Boys of Mississippin riveissäkin. Kaksi ”kisailevaa”
kokoonpanoa ovat vuosien saatossa tehneet paljon yhteistyötä muun
muassa kiertueilla. Kovinkaan totisesta kilpailusta ei siis liene kyse.

Carterin elämä ei ole kulkenut kaikkein helpoimpia polkuja. Hän oli
kuusilapsisen sisarusparven ainoa sokea. Ajat olivat kovat. Perheen
isän kuoltua tapaturmaisesti lähetettiin Carter nuorella iällä sokeille
tarkoitettuun kouluun erilleen muusta perheestä. Uuden tilanteen
myötä herännyt hämmennys alkoi helpottaa vasta, kun sisältö
elämään löytyi gospelmusiikista.

Ricky McKinnie on tavannut Blind Boys of Alabaman ensi kertaa jo
viisivuotiaana. Hänen äitinsä oli laulaja, joka oli keikkamatkoillaan
tutustunut bändiin. Aivan ensitapaamisella McKinnie ei
kokoonpanoon liittynyt, mutta on hän ehtinyt jo pitkälti
kolmattakymmentä vuotta siinä soittaa. Aluksi hän toimi rumpalina.
Siirto eturiviin tuli ajankohtaiseksi vuonna 2011, kun pitkäaikainen
laulaja
Billy Bowers joutui terveydellisistä syistä jättäytymään pois.
McKinnie ei ole ollut syntymästään saakka sokea. Kaihi vei näön
vähän yli parikymppisenä seitsemänkymmentäluvun puolivälissä.
Tuolloin hän toimi Gospel Keynotesin rumpalina. McKinnie ei antanut
näön menetyksen haitata, vaan jatkoi uraansa eri kokoonpanoissa.

Myös
Ben Moore sokeutui kaihin seurauksena. Hän oli siihen
mennessä ehtinyt tehdä uraa soul-laulajana nimellä
Bobby Purify.
Taiteilijanimi johtui siitä, että hän esiintyi seitsemänkymmentäluvulla
duona James Purifyn kanssa. Kaksikon tuottaja halusi nimetä
Mooren Bobby Purifyksi – samoin kuin oli tehnyt tämän edeltäjällekin.
Duon hajottua nimi jäi. Sokeutumisen myötä Moore jumittui useaksi
vuodeksi kotiin. Omien sanojensa mukaan hän ei uskaltanut lähteä
juuri kuistia pidemmälle.

Uuteen tilanteeseen hyvän aikaa totuteltuaan hän aloitteli matalan
profiilin keikkailun ystävänsä tuella. Kuitenkin vasta
Ray Charlesin
puhelinsoitto ja kehotus nostaa takamus sohvasta sai hänet
reipastumaan toden teolla. Viimeisin soololevy "Better To Have It"
ilmestyi vuonna 2005. Pian sen jälkeen Moore jätti Bobby Purify -
nimen pois käytöstä. Blind Boys of Alabamaan hän liittyi ”omana
itsenään” seuraavana vuonna, korvaten keikkakokoonpanosta
terveydellisistä syistä vetäytyneen Fountainin.

Tuorein tulokas, hämmästyttävän korkeita falsettejakin laulava
Paul
Beasley
liittyi ryhmään 2012. Hänenkin jälkiään seuraamalla voi
löytää yhtymäkohtia jo kerrottuun tarinaan. Beasley lauloi 70-luvulla
Gospel Keynotesissa, jonka rumpalina toimi McKinnie. Perusviisikon
täydentävä
Joey Williams on yhdeksänkymmentäluvulta lähtien
toiminut Blind Boysin kitaristina, laulajana ja musiikillisena johtajana.