Blues-Finland.com - The Blues Band: The Rooster Crowed

LEVYARVIO

The Blues Band: Kun Memphisin kukko kiekaisi

31.1.2018

Pitkän linjan orkesteri The Blues Band
viihdyttää jälleen uudella levyllä. ”The
Rooster Crowed” -albumilta kuuluvat
soittamisen ilo, vaivattomuus ja rentous.

The Blues Band on bluesbändin nimeksi
ihailtavan konstailematon. Sama
konstailemattomuus on leimannut mainion
ryhmän koko nelikymmenvuotista uraa.

Turhaa kikkailua on väistelty perusasioihin
keskittyen. Hyvällä fiiliksellä tulkittu blues
on säilynyt kaiken perustana – johan siihen
nimikin velvoittaa. Välillä töpselit on
kiskaistu irti ja heittäydytty akustisiksi.
Näin toimittiin muun muassa levyillä
”Scratching On My Screen” (2001) ja ”Wire-
Less” (1995). Toisinaan taas on musiikkia
maustettu hieman runsaammalla kädellä.
Siitä oivalliseksi esimerkiksi käy torvisektion
kanssa purkitettu ”Brassed Up” viime
vuosituhannen lopulta.

Blues Bandin jäsenillä on yhdessä ja
erikseen lukuisia muita kokoonpanoja ja

aktiviteetteja. Vaihtelevalla aktiivisuudella läpi vuosien operoinut perusviisikko
Paul Jones, Gary Fletcher, Dave Kelly, Tom McGuinness ja Rob Townsend on
pysynyt samana vuodesta 1982. Silloin koettiin ainokainen miehistönvaihdos, kun
rumpali Hughie Flint lähti, ja Townsend tuli hänen tilalleen.

Eturivin miehistä jokainen kirjoittaa materiaalia ja laulaa. Näkyvimpiä hahmoja ja
ahkerimpia solisteja ovat BBC:n ’radiokasvonakin’ tutuksi tullut huuliharpisti
Jones ja slide-kitaristina korkealle arvostettu Kelly.

The Blues Bandin jäsenten (osin yhteinen) historia ulottuu aina
kuusikymmenluvun alkuun asti. Heidän yhteistyökumppaneistaan muodostuisi
melkoisen komea juurevamman musiikin kuka kukin on -listaus. Jones ja
McGuinness esimerkiksi vaikuttivat 60-luvulla Manfred Mannissa. Heidän ohellaan
Townsend kuuluu bändin uudelleen syntyneeseen muotoon The Manfreds.
McGuinnessilla oli Blues Bandin alkuperäisrumpalin kanssa kokoonpano
McGuinness Flint 70-luvulla.

Yhteistyössä

Rauma Blues 2018

Saverio Maccne: Look Twice A K-77: Mustan Kissan Luu
.

Isosiskonsa, arvostetun ’folk blues’ -artistin Jo-Ann Kellyn jalanjäljissä uran
aloittanut Dave Kelly vaikutti kuusikymmenlukuisen brittibluesboomin
jälkimainingeissa muun muassa John Dummer Blues Bandissa. Suhteellisen
vähälle huomiolle jäänyt ryhmä julkaisi aikoinaan pari levyä. Kolmas pitkäsoitto
hukkui vuosikausiksi ja ilmestyi vasta tämän vuosituhannen puolella. Bändi taltioi
myös Daven laulaman traditionaalin "New Skin Game". Versio on oivallinen ja
ajan hengen mukaisesti rosoinen. Se antaa myös hauskan vertailukohdan
nykypäivään. Samaisella kappaleella avataan nimittäin nyt käsittelyssä oleva
Blues Bandin uutuuslevy ”The Rooster Crowed”.

Tehdään sitä, mistä tykätään

Kun nuorena poikana innostuin bluesista, oli The Blues Band yksi suosikeistani.
Erityisesti rokimman materiaalin rullaavuus ja rentous kiinnittivät huomioni.
Samaa herkkua tarjoaa "The Rooster Crowed" heti ensitahdeillaan. Kellyn
kipparoima "New Skin Game" kulkee komean slide-vetoisesti huuliharppuakaan
unohtamatta. Pari muutakin klassikkoa matkan varrella kuullaan. Muddy
Watersilta lainattu "Still A Fool" saa uutta ilmettä. Blind Boy Fullerin "Weeping
Willow" tulkitaan maalaisessa ympäristössä akustisesti.

Uljas uusinta on myös Gary Fletcherin "I am The Doctor". Aiemmin akustisena ja
oivallisena sooloesityksenä Fletcherin studiolivellä "In Solitary" ilmestynyt
kappale kasvaa koko bändin käsittelyssä messeviin mittoihin.

Blues Bandin omassa materiaalissa on perinteet pidetty kunniassa. Levyn nimen
inspiroinut raita "Rooster Crowed in Memphis" vie mukanaan rock and rollin
alkuhämäriin leppoisan Memphis-biitin viemänä. "Get Right Church" tarjoaa
puhdasveristä gospelia komeilla sooloilla ja muhevalla kuorolla ryyditettynä. Niin
ikään mieskuorolaulantaa tarjoaa kepeän akustinen "Say You Will". ”Brother
Blues” hahmottelee yöllistä kaipuuta urkumaton päällä lepäillen. Loikkien
hölkkäävä ”Hot Dog” on jälleen oivallinen osoitus siitä, mistä bändiin
tutustuessani innostuin.

Paul Jones on aina kuulunut lempilaulajiini. Hänen sinänsä simppelissä
tulkinnassaan riittää tunnetta ja sävyjä. Tarvittaessa hänestä sukeutuu Rick
Estrinin veroinen velmuilija. Nyt Jones paneutuu ajankohtaisen synkkiin aiheisiin.
"Peace - Don´t You Worry" ja "Too Much Competition" käsittelevät teemoja, jotka
useimpia ajassamme mietityttävät. Vakavammatkaan kappaleet eivät luiskahda
saarnaamisen puolelle. Toivo paremmasta elää: etenkin kun levyn lopuksi Jones
kertoo parisuhteesta, joka vuosien myötä vaan paranee – melko epätavallinen
bluesin aihe. Hienoksi jamitteluksi kasvava molliblues tarjoaa tilaa myös
vierailevan kosketinsoittajan Paddy Milnerin uruille.

The Blues Bandin musiikista on aina kuulunut läpi soittamisen ilo, vaivattomuus ja
rentous – niin tälläkin kertaa. Taidokkaiden seppien kädenjälki on viilaamatonta
ja puunaamatonta. Vuosien saatossa ilmestynyt parikymmenlevyinen diskografia
pitääkin sisällään lukuisia livetallenteita. Studioon mennessäkään ryhmä ei turhia
nysvää. Tämä tuorein levykin on purkitettu kolmessa päivässä.

The Blues Band ei pyri jäämään historiaan suurena bluesilmaisun uudistajana.
Bändi tekee yksinkertaisesti sitä, mistä tykkää, silloin kun tykkää. Gary Fletcher
on kuvaillut osuvasti ryhmän toimintaa sanoen, että musiikkibisnes ei häiritse
heitä, eivätkä he sitä.

MARKO AHO

The Blues Band: The Rooster Crowed. Repertoire Records, 2018

Bändin verkkosivut

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT