Blues-Finland.com - Blues Line Finland: Titty Bar Tim, Tuff Times, SupraFonics

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

25.5.2012

Tänne ei VR:llä pääse: Hazlehurst, Mississippi. Kuva M.Tanner

Blues-bändit kilpailuttavat VR:n
"Blues Line Finland" -kokoelma antaa suunvuoron kolmelle yhtyeelle: Titty
Bar Tim Blues Bandille, Tuff Timesille ja SupraFonicsille. Palvelu haastaa
Valtion rautatiet: välillä toimii, välillä ei.

Tapahtumakalentereita tutkaillessa saattaa joskus tulla mieleen, että
keikkapaikkoja kiertävät samat, tutut nimet. Uusille bändeille nouseminen
laajempaan tietoisuuteen ei käy käden käänteessä. Etsikkoaikana kaivataankin
sitä kuuluisaa vetoapua.
.

Kotimainen yhdistys Finnish Blues Society
tarjoaa sellaista uusimmalla usean yhtyeen
levyllään "Blues Line Finland".
Tampere-Helsinki-Kouvola -linjalla puksuttavan
junan kyydissä matkaa kohti kotimaisen
roots-musiikin kärkeä tekevät orkesterit Titty
Bar Tim Blues Band, Tuff Times ja
SupraFonics.

Albumi on kiintoisa kokoelman, promolevyn ja
demon risteytys. "Tuemme paikallista bluesia
ja teemme suomalaisista muusikoista
tunnetumpia sekä kotimaassa että ulkomailla",
Pete Hoppula Finnish Blues Societysta kertoo

levyn kansiteksteissä. Levy julkaistiin yhdistyksen omalla Blue North Records -
merkillä.

Suomen likaisin blues-bändi

"Blues Line Finland" -junan ehdoton veturinkuljettaja on Titty Bar Tim Blues Band.
Kyseessä on paitsi Suomen uskottavin Chicago-blues -yhtye myös maamme
likaisin bluesbändi: kouvolalaisryhmä ei kaihda rajuja aiheita saati ronskia,
terveen itsetietoista asennetta.

Tällä levyllä kuultavat biisit, tai ainakin osa niistä, ovat tuttuja bändin keikoilla
käyneille sekä koeluontoisen livelevyn käsiinsä saaneille. "On the Blue Line"
jyskyttää teemaan sopivan junamaisesti, ja lopussa on hauskat viitteet Johnny
Winterin "Mean Town Bluesiin".

"Helsinki Bound" pohtii maittavasti Chicagon ja maamme pääkaupungin suhdetta.
Kappale kulkee Albert Kingin hengessä. "Evil Weed" on raisu päihdeaiheinen
blues. Titty Bar Tim Blues Bandin neljän biisin osuuden niputtaa reippailu "Hey Mr
Nuclear Power Plant Man". Kaikki kappaleet ovat Timo "Titty Bar Tim" Heikkilän
käsialaa.

Tissibaaripoikien soundi on aitoa Chicagoa huuliharppuineen (Heikkilä) ja
pianoineen (Andy). "Blues Line Finland" -levylle se on taltioitunut ehkä hieman
liian ohkaisena: esimerkiksi pikkaisen muhkeampi basso olisi tehnyt terää.

Originaalimateriaalista on helppo jakaa kiitokset. Erityisiä ansioita on teksteissä.
Heikkilän sanoituksissa riimit putoilevat makeasti kohdilleen ja alan sanasto on
hallussa. Varsinkin "lokalisoidut" elementit ("Helsinki Bound", "Good bye, Timo,
this is the last time around...") iskevät suoraan suoneen.

Kovat on ajat

Tuff Timesin yleissoundi on tyylikäs. Jokainen pelimies täyttää ruutunsa hyvin.
Kokonaissointi onkin tukeva, ja varsinkin urut (Petri Rannikko) tuovat aidosti
lisäarvoa. Persoonallisin esiintyjä on laulaja Petteri Karkkila. Hänen äänensä on
omaleimainen, ja hän käyttää sitä rohkeasti – vaikka ei mikään sävelakrobaatti
olekaan. Eikä tässä taiteenlajissa tarvitsekaan olla. Englannin ääntämyskin pelaa.

Karkkila on tehnyt neljästä biisistä kaksi. Lisäksi levyltä löytyvät Fenton
Robinson- ja Geater Davis -lainat "Gotta Wake Up" ja "Two That Sticks
Together".

Vaikka ohjelmassa on sekä omaa että cover-matskua, anti painuu tasaisen
yllätyksettömäksi ja tylsäksi. Davis-laina sentään funkaa kohtuullisesti, mutta
bändi jää silti "Blues Line Finland" -junassa vessassa liputta piileskeleväksi
vapaamatkustajaksi.

Tuff Timesin hyvä soittaminen ja todentuntuinen fiilis antavat lupauksia, mutta
varsinaista "nousua" ei koskaan tule.

Varjo näkyy sateellakin

Tamperelaisen SupraFonicsin musiikki sen sijaan on yhtä nousua: bändi näyttää
heti kättelyssä esittävänsä hauskaa musaa. Instrumentaali "Look-a-Boo"
esittelee SupraFonicsin raikkaana ja sopivan simppelisti soittavana yhtyeenä.

"Long Long Shadow" kulkee kivasti rockabillyn ja countryn tyyliin. Ja tietysti myös
bluesin, varsinkin Ville Lehtovaaran tekstissä: "My life is misery, my life is pain; I
can see my shadow even in the rain". Myös sävelellistä ideaa kipaleessa piisaa.

Oiva kitaristi Tommi Laine on joutunut "No Signal" -biisissä lauluhommiin, ja
tuloksena onkin rutiköyhän miehen Bo Diddley -menoa runsaan kolmen minuutin
edestä. Tremolosoundinen kitara toki kuulostaa erinomaiselta.

SupraFonicsin jäsenet – mainittujen lisäksi basisti Marko Suutarla – ovat tehneet
kaikki neljä kappaletta. Erittäin mukava pumppu, jolle varmasti riittää töitä omilla
keikoilla, festareiden alkupään esiintyjänä sekä isojen nimien säestäjänä. Tai
viihdyttäjänä suomalaisen blues-junan ravintolavaunussa.

PASI TUOMINEN

Blues Line Finland. Blue North Records, 2011

Titty Bar Tim Blues Band: Titty Bar Tim (laulu, kitara, huuliharppu), Maxwell Street
Mike (kitara, laulu), Andy (piano), Smoke Pipe Pehkonen (rummut), Free Mason
Ruuhimaeki (basso)

Tuff Times: Earl Vaajoensuu (kitara), Petteri Karkkila (laulu, huuliharppu), Slim
Salminen (rummut), Peki Kaipainen (basso), Petri Rannikko (urut), Markus
Jahnsson (basso), Pasi Rajala (rummut)

SupraFonics: Tommi Laine (kitara, laulu), Marko Suutarla (basso), Ville Lehtovaara
(rummut)

Äänitys ja miksaus: Tomi Leino

Linkit: Titty Bar Tim Blues Band, Tuff Times, SupraFonics, Blue North Records

.

Jaa juttu profiilissasi: |