Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2008 Blues-Finland.com
Tonttu-ukot hyppikööt hirteen

30.10.2008

Bob Dylan virittäytyy pikkujoulukauteen Bootleg Seriesin kahdeksannella julkaisulla "Tell Tale Signs: Rare And Unreleased 1989 - 2006". Tarjolla on jälleen hienoa musiikkia ja loisteliaita sävelmaisemia.

Hei, tonttu-ukot, hyppikää hirteen -
Bob Dylan palaa. Dylanin Bootleg Seriesin viimeisin julkaisu "Tell Tale Signs: Rare And Unreleased 1989 - 2006" on täällä, eikä se tuota pettymystä. Voisin jopa sanoa sen ylittävän uusimman "virallisen" albumin. Toisaalta se on väite, joka toistuu säännöllisin väliajoin bootlegien kuninkaasta puhuttaessa, ja kyseessä on makuasia joka tapauksessa.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
cdon.com
Ensin tosiasiat: "Tell Tale Signs" on saatavissa tavallisena cd:nä, kirjasella varustettuna tupla-cd:nä sekä kolmois-cd:nä, jonka mukana tulee kovakantinen kirja. Mitään kappaleiden järjestelyä ei ole tehty: yksöis-cd sisältää vain ykköslevyn ja kolmoislevyllä on kaksi ylimääräistä levyä. Vinyyliversio on myös julkaistu. Kaksi ensimmäistä cd.tä näyttäisi olevan saatavilla mp3-latauksina albumille pyhitettyä kappaletta "Miss the Mississippi" lukuun ottamatta. Huh!

Järjestely on kuitenkin mitä reiluin, sillä kuluttajaystävällisimpään hintaan hankittava ykköslevy on korvaamattomin. Fani tietenkin tarvitsee ne kaikki. Cd 1 on albumi itsessään, siinä missä kakkonen ja kolmonen ajautuvat 'antologiaosastolle'.

"John Wesley Hardingin" kansitekstit neuvoivat aikanaan homman jujun olevan Frank, mutta nyt se on "Mississippi" - jokaisella kolmella levyllä on versio kyseisestä kappaleesta. Kaikki kuulostavat mielestäni paremmalta kuin "Love and Theft" -levyllä ollut popahtava versio. Ykköslevyn avaava versio on 'se juttu'. Sitä seuraavat folkimpi versio kappaleesta "Most of the Time" (vuoden 1989 "Oh Mercy" -levyltä), vahva pianodemo "Dignitystä" sekä versio taannoisesta biisistä "Someday Baby" - jolla ei ole juurikaan yhteistä erääseen blues-klassikkoon - sekä pettävästi kepeältä kuulostava "Red River Shore".

Sitten seuraavat "Tell Ol' Bill" (toisen soundtrack-timantin "Things Have Changed" kadonnut kaksoisveli?), kiintoisat vaihtoehtoversiot raidoista "Born in Time", "Can't Wait" ja "Everything Is Broken". Koko yksöislevyn hinnan voisi maksaa pelkästään kappaleista "Dreamin' of You" ja "Marchin' to the City", siksi vahvoja ne lyyrisesti ja musiikillisesti ovat. Niiden pitäisi saada kaikki Dylan-fanit myös palaamaan "Time Out of Mindin" pariin. Mitkä näiden kappaleiden värssyt päätyivät mihinkin virallisen levyn kappaleeseen? Tekniikan tuntee myös
Tom Waits: hän kertoi kerran haastattelussa käyttävänsä ylijäämäkappaleita varaosina.

Kappale 11, "Huck's Tune" antoi tälle arviolle avausvirkkeen. Levy päättyy livevetoon "High Water (For
Charley Patton)", jonka funkaava, kitararikas hyökkäys on kenties kokonaisuuden parasta bändisoittamista. Jos rock on kuollut, siitä on jätetty kertomatta Hra Dylanille...

Kakkoslevyltä löytyy lisää blues-covereita. Sooloversio
Robert Johnsonin "32-30 Bluesista" kuuluu niistä huomattavimpiin. Löytyy myös lisää livetallenteita, loistavia vaihtoehtoversioita sekä hieman oudompia soundtrack-raitoja. Kolmoslevyn kadotettu jalokivi on aloitusbiisi "Duncan and Brady". Se muistuttaa "Stagoleeta" enemmän kuin vähän, alkaa "tuiki, tuiki tähtönen" -tyyliin ja sisältää Johnny Cash -viittauksen värssyllään "shoot somebody just to see them die". Kuulostaa taas yhdeltä hienolta Dylan-originaalilta, vai? No ei: kyseessä on vanha Leadbelly-sävelmä, ja sen on esittänyt myös edesmennyt Dave Van Ronk.

Ehkä se on selvää sanomattakin, mutta "Tell Tale Signs" on täynnä hienoa musiikkia ja loistelaita sävelmaisemia. Toivottavasti tämä kokonaisuus saa lisää huomiota usein ylenkatsotulle klassikolle "Oh Mercy", hyvälle mutta paljon kritisoidulle "Under the Red Skylle" sekä ihanille soolocover-albumeille "World Gone Wrong" ja "Good as I've Been to You" - akustisen bluesin fanit huomio!

Paitsi että Dylan on tehnyt kiertueita aktiivisemmin kuin koskaan, hän on pystynyt pitämään yllä hektistä studiovauhtia kuten 60-luvulla -  vaikkakin vaatii ajoittain omituisien soundtrack-kokoelmien metsästämistä päästäkseen nauttimaan hänen työnsä hedelmistä. Pitkää ikää.

ANDRES ROOTS


Bob Dylan: Tell Tale Signs: Rare And Unreleased 1989 - 2006 (3 CD). Columbia, 2008

Linkit: Bob Dylan
kotisivu ja MySpace

- - - - -

ILMOITUS


Bob Dylania soittoääneksi Buumi.netistä

Highway 61 Revisited
All Along the Watchtower
Someday Baby
Dignity

- - - - -

Artikkelien etusivulle