Blues-Finland.com - Calle and Dave Lindholm: The Blue CD

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO - YHTEISTYÖSSÄ JAZZRYTMIT

29.8.2012
Lindholmin veljesten
tuoreet eväät
Calle ja Dave Lindholmin yhteinen levy ”The
Blue CD” on piristävä poikkeus nykypäivän
musiikkitarjonnassa. Viimeistelty
kokonaisuus pitää sisällään herkullisia
artistisuorituksia.

Nyt napsahti... ja kunnolla. Veljekset kuin
ilvekset, omaasukua Lindholm, ovat
purkittaneet todella makoisan levyllisen
musiikkia, joka on sen tuottajan TUM Recordsin
aiemmasta päätyylisuunnasta erittäin
poikkeavaa. Suorastaan ihmeellistä...
.

Niin on myös levyn aikataulu, sillä Calle (s. 1947) ja Dave Lindholm (s. 1952) ovat
suunnitelleet yhteistä levyä jo 1970-luvun puolivälistä lähtien. No, hyvin
suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo sananparsikin. Tässä tapauksessa tuo liki 40
vuoden kypsyttely on saanut aikaan erinomaisen aistikkaan levyn.
Perussuomalaisesta tyylistä aika lailla poikkeavan, mutta erittäin
mukavapoljentoisen ja kulkevan. Hyvin tehdyn...

Calle ja Dave Lindhlom ovat syntyjään helsinkiläinen, suomenruotsalainen
veljespari, jonka isä oli ennen sotia niiden jälkeisen ajanjakson tunnetuimpia
pasunisteja maassamme. Callen ensimmäinen soitin oli vanha, hyväkuntoinen
klarinetti ja Daven vastaava ruotsalaisvalmisteinen Levinin akustinen kitara.

Levyn perustana voidaan pitää veljesten lapsuuskodissa kuunneltuja savikiekkoja
ja sinkkuja... vanhaa amerikkalaista gospelia, bluesia ja rhythm 'n bluesia... Kun
tuohon peruspohjaan lisätään veljesten kokemus ja elämäntyö musiikin parissa,
on nyt synnytetty levy sielultaan jotain nykyaikana harvinaista herkkua.

Levyä ei ole kliinattu ja hiottu sen kummemmin, vaan esimerkiksi suurin osa sillä
kuultavista lauluista on äänitetty yhdellä otolla. Niinpä levystä aistiikin tietynlaisen
käsinkosketeltavan tuoreuden... aitouden, sekä esittämisen riemun... Perhana,
kun tuntuu hyvältä...

Levyn avausraita, traditionaalinen ”Rock My Soul (In The Bosom of Abraham)” soi
veljesten a cappella -vetona rajun raakana, mutta aistikkaan sointuisana. Mainion
syntinen avaus menneisyyteen... baptismiin.

Seuraavalla raidalla paahdetaan kaasu pohjassa Callen säveltämää ”Take The
Suti And Do The Jumpia” koko orkesterin voimin. Homma kulkee ja henki haisee
aidolle amerikkalaiselle menolle. Kujanpään piano kilkuttaa mukavaa rytmiä.
Jeeee...

Kolmosraidalla on vuorossa Daven säveltämä sinisävyinen, rytmikkään
bluesahtava ”Sometimes Things Go Wrong”. Hakkaavatahtisen peruskompin
päälle on rakennettu mainio vokalisointi. Rytmimunaa riittää, vaikka elo muuten
menisikin persiilleen...

Klarinetti hakee seuraavaksi tunnelmaa keimailevan keinuvan rytmin kera.
Komppaavan kitaran ja maittavan räkäisen, avoimen seksuaalisen laulun myötä
edetään klaneetti- ja slidesooloihin, jotka päättävät yhteistyössä kappaleen.
Raakaa, mutta kaunista...

Sitten on vuorossa Daven menevän rockaavaa Memphis-bluesia ”Golden Manin”
muodossa. Taidokkaan polkevaa kitarointia ja rullaavaa menoa. Voimakkaana ja
väkevänä.
.

Seuraavalla herkistytään nostalgiaan The Searchers -yhtymän vuonna 1964
Englannin listaykköseksi nostaman ”Don't Throw Your Love Away” -kappaleen
myötä. Nytkin 60-luvun "mahtipontisella" soundilla ja tyylillä... sellaista oli
nuoruus... voi veljet!

Daven ”Summer's Gone” -raidan tyylisuuntalaji on säveltäjän mukaan "fairy jazz
from the Scottish woods". No, keijumaisen ilmavaa ja herkkäähän kappale onkin...
rytmikkään leijuvaa...

Duke Ellingtonin ”Rocks In My Bad” 1940-luvun alusta bluesaa komeasti niin
kitaroinnin kuin raastavan makoisan laulunkin suhteen. Rytmikkään nasakasti.
Kujanpään piano kilkkaa jälleen vanhaan kunnon malliin. Blues keinuttaa raukean
leppoisana.

Tarjoilu jatkuu Ray Charlesin 1960-luvun alussa äänittämällä tutulla ”Danger
Zonella”, hitaan luistavalla bluesilla. Tarina etenee soinnittoman tukkoisen
lauluna, joka sopii fiilikseen kuin nenä päähän.

Sitten keinutaan taas rytmikkäämpien sinisävelten myötä, vuorosa Callen teos ”Is
This A Blues At All”. Taas mennään rytmikkäästi askeltaen, kitaran ja pianon
lukiessa mukavasti tahtia. Uffe Krokfors saa myös bassoineen pienen
soolovuoron. Mukavan letkeää menoa.

Toiseksi viimeinen raita tarjoilee kuultavaksi veljesten kahdestaan esittämän
traditionaalisen ”Annie's Lover” -kappaleen, jonka teki tutuksi Taj Mahalin yhtye
joskus 1960-luvun lopulla. Pikkusievä, kepeää menoa... joka häipyi jonnekin, mistä
oli tullutkin... hetkellinen hyvänolon henkäys...

Lopuksi mennään kiven sisään, vanhan vankilalaulun ”Stewball” väkevän
bluespoljennon myötä. Monen monta kertaa levytetty kappale soi voimakkaan
tunteikkaana ja "enkelikuoron" taustoittamana. Sielukkaan harmoninen ja
koskettava lopetus tälle kokonaisuudessaan erinomaiselle levylle.

Hieman tempaisi siis päätä pyörälle, kun kuunteli ensimmäistä kertaa tätä
veljekset Lindholm -levyä. Tunnetta saattaisi kuvata sillä kuin olisi tempaissut
munalämmintä pöytäviinaa kunnon hörpyt raakana. Kuten tiedätte, useamman
ryypyn jälkeen kokonaisuus alkaa maistua pirun hyvältä ja tuote rämpii päähän
tuoden mukanaan mukavan nousuhumalan... kippis!

Tosin tämä levy ei aiheuttanut useidenkaan kuuntelukertojen jälkeen
sammumista... saati krapulaa!

Kaikki tällä levyllä kuultavat Lindholmien biisit on sävelletty juuri tätä levyä varten
(ainakin levyn mukana tulevan asiallisen, englanninkielisen bookletin mukaan).
Niin levykansi ja -kotelo kuin booklet ovat todellinen positiivinen poikkeus tämän
päivän sekasotkuisista ja ylitaiteellista viritelmistä. Myös tällainen vanhan kansan
marmattaja saa kerrankin haluamansa tiedot selkeästi... jopa sarkastisen
selvästi. Kiitos tästäkin!

Vielä kerran: erinomaisen mukavasisältöinen, hyvin esitetty ja viimeistelty
kokonaisuus. Erinomaisen nautittavia artistisuorituksia... sekä yksin että yhdessä.
Mukaansa imaiseva, nautittava kokonaisuus, joka ei pääse pitkästyttämään eikä
toistamaan itseään. Eli eväät pysyvät riittävän tuoreina koko levyn ajan.

En voi kuin ihastella Callea, Davea ja kumppaneita tämän levyn suhteen...
allekirjoittaneelle tarjottu musiikki iski ainakin suoraan suoneen!

On myös kumarrettava syvään Petri Haussilan ja hänen TUM Recordsinsa
suuntaan. Hienoa, että hänen erinomaisen hienoista modernimman ja freejazzin
levyistä tunnettu yhtymänsä on laajentanut tuotantoaan myös tällaiseen
musiikkiin. Aiemmin keväällähän se julkisti jo Dave Lindholmin 60-vuotispäivien
kunniaksi tehdyn levyn ”When The Sun Comes Along”.

Ostakaa ihmeessä tämä levy ja ihmetelkää, miten maukasta musiikkia meillä
tehdään ja levytetään. Tämä on makoisa harvinaisuus nykypäivän ylikliinatussa ja
tylsässäkin musiikkitarjonnassa.

OSKU RAJALA

Arvio julkaistu alun perin Jazzrytmeissä.

Calle and Dave Lindholm: The Blue CD. TUM Records, 2012

Calle Lindholm (alttosaksofoni, klarinetti, laulu), Dave Lindholm (kitara, laulu),  Juha
Kujanpää (piano, Hammond-urut, lelupiano), Ulf Krokfors (kontrabasso), Heikki
Sandrén (rummut)

Tuottajat: Calle ja Dave Lindholm

Linkki: TUM Records
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |