Blues-Finland.com - Naisten vuoro, Osa 5: Cassie Taylor, The Blues Broads, Marion James

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

15.2.2013 Etusivu: Naisten vuoro

Kuva: Hanna-Leena Korteniemi

Naisten vuoro, Osa 5
Luvassa on paitsi perusbluesia myös räävitöntä menoa ja tulikuumaa
rytmibluesia. Esittelyssä Cassie Taylor, The Blues Broads ja Marion James.

Bluesmies Otis Taylor tunnetaan persoonallisena artistina, eikä myöskään hänen
tyttärensä Cassie keskitietä tallaa. Kyseessä on tappurainen ja omaleimainen
nuori nainen. Hänen musiikkinsa tekee vaikutuksen erityisesti elävässä
tilanteessa.

Keikalla (Blues-Finland.com näki hänen keikkansa taannoin Memphisin Beale
Streetillä, Rum Boogie -klubilla, kuva yllä) Cassien mukana on tavallisesti vain
kitaristi ja hyvin riisutulla patterilla - virveli, pieni bassorumpu, hi-hat - operoiva
rumpali. Cassie itse laulaa ja soittaa bassoa.

Coloradolaisen Taylorin musiikki on väkevä sekoitus bluesia, rockia, soulia ja ties
mitä periamerikkalaisia aineksia. Hän tekee suurimman osan materiaalistaan itse.
Keikkaohjelmistoon mahtuu myös covereita Jimi Hendrixistä aina Nine Inch
Nailsiin. ”Hey Joe”, näissä piireissä miltei sääntömääräinen lainabiisi, on Cassien
mukaan ensimmäinen kappale, jonka hän oppi soittamaan bassolla – opettajana
kukas muu kuin isä Otis.
.

Cassie Taylorissa on hieman Debbie Harrylle
sukua olevaa räävittömyyttä. F-sanat raikuvat
vähän joka välissä. Sekä laulajana että
basistina hän on varsin mielenkiintoinen
tapaus. Häntä seuratessa ei tule tylsiä hetkiä.
Steve Mignano käsittelee Gibson Les Paulia
taidokkaasti, joskin välillä soitto menee
tiluttelun puolelle. Oiva vastapaino onkin
rumpali Sam Frickleton, joka ottaa mainiosti
tehot irti pienestä patteristaan.

Taylorin uusin levy ”Blue” on
keikkakokemukseen verrattuna äärimmäisen
valju paketti. ”Hey asshole, I

wrote you a song” -tyyppisten kovistelujen lisäksi kokonaisuudessa on kovin
vähän räväkkyyttä. Avausbiisissä ”Memphis” on jonkin verran pontta, ja
”Keys” on ihan kiva laulaja-lauluntekijä -tyyppinen raita. Muuten albumi on
unettava.

Cassie Taylorin seuraava levykin on jo tulossa. ”Out of My Mind” ilmestyy
toukokuussa. Toivottavasti tämä nuori persoonallisuus yltää sillä lähemmäs
potentiaaliaan – se on paitsi mahdollista myös todennäköistä, sillä Taylor on tällä
kertaa tuottanut levyn itse.

Muijat hauskanpidossa

Kun leidit Dorothy Morrison, Tracy Nelson, Angela Strehli ja Annie Sampson
lykätään samalle lavalle, on mielenkiintoinen rupeama väistämätön. Sen tietää
myös kalifornialainen levy-yhtiö Delta Groove Music, joka otti ja paketoi yhden
heidän konserteistaan CD- ja DVD-levyn käsittäväksi albumiksi. Se sai nimen ”The
Blues Broads” – Bluesmuijat.

Muijat kulkevat melkoisen tutuilla reiteillä.
Kymmenen kappaleen keikka(otos) on
tulvillaan perusbluesia, joka ei jaksa sytyttää
kuin hetkittäin. Onneksi mukana on myös
naisten originaalikappaleita.

Käsillä onkin paketti, johon DVD tuo ihan
oikeaa lisäarvoa. Koko homma muuttuu
mielekkäämmäksi, kun saa seurata nelikon
(jota vielä vahvistaa kerrassaan mainio
laulaja-saksofonisti-kosketinsoittaja Deanna
Bogart) touhuja ja ilmeistä lavakemiaa. Ei jää
epäselväksi, että Throckmorton-teatterin
lavalla Kaliforniassa näillä naisilla oli hauskaa.

Kuten arvata saattaa, visuaalinen toteutus ei ole mitään HD/Blu-ray -aikakauden
mestariluokkaa. Katselemisen se silti – hyvien kuvauskohteiden ansiosta –
kestää, ja todella onnistunut äänenlaatu antaa anteeksi paljon.

Delta Groove on tämän päivän tasokkaimpia alan levy-yhtiöitä. ”The Blues
Broads” ei kuitenkaan ole puljun antoisimpia tuotoksia. Hyväntuulista ja vahvaa
työskentelyä on silti tarjolla mukava, lähes tunnin mittainen annos.

Tulikuumaa rytmibluesia

Mitä levytettyyn materiaaliin tulee, tässä Naisten vuoro -jaksossa kevyesti
pisimmän korren vetää Marion James. James, joka purkitti kenties tunnetuimman
biisinsä ”That's My Man” jo vuonna 1966, osoittaa edelleen olevansa voimissaan.
Verevää menoa on tarjolla 13 kappaleen edestä levyllä ”Northside Soul”.

Voimanosoituksen arvoa nostaa tosiasia, että
monet levyn parhaista biiseistä ovat hänen
säveltämiään. Heti ensimmäinen raita ”I Fell”
kertoo jykevää tavaraa olevan tulossa. Slovari
”Corrupted World” ottaa kantaa, ja
hiiviskelevää tunnelmaa jatkaa ”Crushing My
Heart”. ”I Know a Good Thing” taas edustaa
tyylillä rullaavaa soulia. ”Blues Recipe” ja ”Mr
Blues” kertovat nimillään, mistä on kyse.

”Smokin' Hot” on Richard Flemingin kynäilemä
mittatilausbiisi Marionille.

Kappale groovaa viimeisen päälle ja pakottaa kuuntelemaan aina uudelleen ja
uudelleen. Standardi ”Next Time You See Me” taittuu Jonesin ja hänen bändinsä
käsittelyssä New Orleans -henkiseksi. Ray Charles -versioinnissa ”I Believe to My
Soul” riittää intensiteettiä.

Ensimmäistä kertaa kuunnellessa levyn viimeinen kappale herätti ihmetystä. Kun
albumi on näin täynnä laatumatskua, miksi on pitänyt vielä liittää mukaan Willie
Dixonin ”I Just Want to Make Love to You”? Syy moiseen selviää kuuntelemalla.
Marion Jonesin joukot ovat pistäneet klassikon täysin uuteen uskoon. Biisi
kuullaan tulikuumana, hikisenä Shaft-tyylin funkina, josta ei improvisointia puutu.
Kuusiminuuttisen mäiskeen molemmin puolin kuullaan lyhyet pätkät, jossa biisiä
soitetaan perinteiseen malliin, vinyylirahinoineen kaikkineen.

Marion Jamesia kutsutaan leikkisästi ”Nashvillen bluesin kuningattareksi”. Aika
kova saa olla yrittelijä, joka hänet valtaistuimelta suistaa.

PASI TUOMINEN

Cassie Taylor: Blue. Hypertension, 2011

Dorothy Morrison, Tracy Nelson, Angela Strehli, Annie Sampson: The Blues
Broads. Delta Groove Music, 2012

Marion James: Northside Soul. EllerSoul Records, 2012

.

Jaa juttu profiilissasi: |