Mississippi Heat Jazz Record Martissa. Bob Koester puuhastelee takahuoneessa.
24.7.2009 Kuvagalleria
Historia koskettaa Chicagossa
Chicago Blues Festivalilla vierailevan ei ole syytä jättää oheistapahtumia
huomiotta. Kuuluisien klubien lisäksi kannattaa tutustua Chess Records
-maamerkkiin ja Jazz Record Mart -levykauppaklassikkoon.
Chicago Blues Festival, kaiketi maailman tunnetuin alan tapahtuma, kerää
vuosittain kymmeniä tuhansia bluesin ystäviä Tuuliseen kaupunkiin. Chicagon
lukuisille blues-toimijoille tilaisuus on aivan liian herkullinen jättää käyttämättä.
Varsinaisen, kaupungin ydinkeskustassa sijaitsevassa Grant Parkissa
läpivietävän, tapahtuman ohessa onkin aina koettavaa riittämiin.
Kaupunki on kuuluisa blues-klubeistaan. Esimerkiksi Rosa's Blues Lounge,
B.L.U.E.S., Kingston Mines, Blue Chicago ja Reggie's Music Joint olivat
varustautuneet poikkeuksellisen laajan blues-yleisön saapumista varten.
Itsensä Buddy Guyn isännöimä Legends on yksi Chicagon tunnetuimmista
klubeista. Tämän kesän tapahtuman aikana Legendsillä oli aihetta erityiseen
juhlaan, sillä huvittelupaikka vietti kahdettakymmenettä syntymäpäiväänsä.
Stagella oli vauhtia kaikkien festivaalipäivien aikana. Parhaimmillaan ohjelmaa oli
tarjolla käytännössä katkeamatta 16 tunnin ajan! Legendsin lavalla soittivat
muiden muassa Jimmy Johnson, Magic Slim, Lil' Ed, Lurrie Bell, Ana Popovic ja
Carl Weathersby. Vahvassa kunnossa olivat varsinkin Nick Moss & The Flip
Tops sekä Jimmy Burns yhtyeineen.
Rauma Bluesissa kolme vuotta sitten esiintynyt Nick Moss pitää hallussaan
timanttista yhtyettä. Paitsi että itse nokkamies on erinomainen kitaristi, laulaja ja
harpisti ovat myös Bob Carter, Gerry Hundt ja Willie Oshawny kovatasoisia
kavereita.
Instrumentti- ja solistikierto tekee Flip Topsin menosta alati mielenkiintoista.
Mossin viivähdettyä oman aikansa valokiilassa saivat muut bändin jäsenet
tähtihetkensä. Rumpali Carterin johdolla vedetty "For What It's Worth" oli
varmasti groovaavin Stephen Stillsin klassikosta esitetty versio. Pääosin
bassossa viihtyvä Hundt puolestaan siirtyi ajoittain mandoliinin varteen ja
innostui soittimella ällistyttäviin sooloihin. Oshawny vastaa
kosketinsoitinosaamisesta. Välillä hän myös irrotteli bassosta muhkeat kulut.
"Kyllä bändissämme taitoa riittää. Lahjakkuutta löytyy varmasti enemmän kuin
tuolta Grant Parkista", Nick Moss sutkautti lähistöllä pidettävään festivaaliin
viitaten.
Jimmy Burnsin ja hänen bändinsä työskentely on huomattavasti Nick Mossin
joukkoja säyseämpää, mutta ei totisesti vähemmän vetoavaa. Hänen
maalaispoika-muutti-kaupunkiin -tyylisissä kappaleissaan on kosolti
uskottavuutta eikä tippaakaan tarkoitushakuista tekomelankoliaa.
Burnsin tuotannosta ovat loistavia esimerkkejä "Country Boy in the City" ja "Stop
That Train", jotka soivat mainiosti Legendsin tiloissa. Kitaristi-laulajan lisäksi
bändissä suoriutui hyvin kakkoskitaristi Tony Palmer. Basisti Greg McDanielilla
on totisesti rytmi veressään: mies on chicagolaiskitaristi Floyd McDanielin poika
ja viime vuonna legendoihin liittyneen Bo Diddleyn (1928 - 2008) serkku.
Elävää musiikkia levyhyllyjen lomassa
"Vuosi ei ole ollut kovin hyvä Chicagolle. Koko Taylorin poismeno teki siitä yhä
synkemmän." Sanat kuuluvat chicagolaisen musiikin elävälle suurmiehelle Bob
Koesterille. Bob on johtanut Delmark Records -levy-yhtiötä ja sen
vähittäismyynnin lippulaivaa Jazz Record Martia jo runsaat 55 vuotta.
Huono vuosi tai ei, East Illinois -kadulla sijaitsevassa Jazz Record Martissa
vietettiin perinteiseen tapaan blues-brunssia festivaalisunnuntain aamuna. Puoti
tarjoili kahvia, leivonnaisia ja elävää musiikkia kaikille vierailijoille ilman
ostovelvoitteita (harva silti poistui kaupasta tyhjin käsin).
Liveaktina oli Mississippi Heat. Yhtye julkaisi viime vuonna onnistuneen
pitkäsoiton "Hattiesburg Blues" - luonnollisesti Delmarkin merkillä. Levyhyllyjen
välissä pullanmussutusta säesti supistettu kokoonpano, jossa loistivat muhkea
laulaja Inetta Visor ja tyylikäs harpisti Pierre Lacocque. Vierailemassa kävi
toinen Delmark-artisti Tail Dragger. Pukuun ja stetsoniin sonnustautunut laulaja
kertoili biiseissään rajuja tarinoita ja patisteli ohessa kuulijoitaan elämään siivosti.
Delmark Records oli aikanaan esimerkiksi Junior Wellsin, Magic Samin ja Sleepy
John Estesin kotimerkki.
Jazz Record Martin blues-brunssi on Chicago Blues Festival -vieraalle vähintään
yhtä tärkeä käyntipaikka kuin kaupungin kuulut klubitkin. Blues Brunch on tapaus,
ja se edustaa juurimusiikkiin kiinteästi kuuluvaa in store -perinnettä
aidoimmillaan.
Chessistä tuli blues-taivas
Monen mielestä 2120 South Michigan Avenue on afroamerikkalaisen musiikin
tärkein osoite. Siellä sijaitsivat aiemmin Chess Recordsin toimistot ja studio.
Nykyisin paikka tottelee nimeä Willie Dixon's Blues Heaven Foundation;
tuottaja-muusikkolegendan perhe otti surkeaan kuntoon päässeen kiinteistön
haltuunsa vuonna 1993.
Vuonna 1990 kaupunki nimesi Chess-rakennuksen yhdeksi Chicagon
historiallisista maamerkeistä.
Chess Recordsin tähtiartisteja olivat muiden muassa Muddy Waters, Howlin'
Wolf, Chuck Berry ja Etta James. Leonard Chess kuoli vuonna 1969. Sen
jälkeen levy-yhtiö katosi musiikkikartalta hiljalleen. Yksi tulkinta Chessin
historiasta on viime vuonna ensi-iltaan tullut elokuva "Cadillac Records". Se on
tulossa Suomen markkinoille dvd:nä syyskuussa.
Tarunhohtoinen studio, jossa äänitettiin valtava katalogi kuolematonta musiikkia,
toimii nyt konsertti- ja esitelmätilana. Chicago Blues Festivalin lauantai-iltana
pientä "lahjoitusta" vastaan pääsi tutustumaan historiallisiin tiloihin. Studion
lisäksi sai ihmetellä muun muassa Leonard Chessin toimistoa sekä
logistiikkatiloja. Ruoat ja juomat olivat Jazz Record Martin tapaan talon puolesta.
Studiossa soitti nuori, afroamerikkalainen bändi. Kaikki olivat reilusti alle
30-vuotiaita. Willie Dixon's Blues Heaven Foundation on siis merkityksellinen
myös nykypäivälle ja tulevaisuudelle. Ennen kaikkea se on kuitenkin
henkeäsalpaavan historiallinen paikka.
PASI TUOMINEN
Chicago
Lue myös Chicago Blues Festival -raportti ja Bettye LaVette -konserttiarvio
Katso kuvagalleria festivaalilta ja oheistapahtumista
.
|
