UUSIMMAT
 
 
 
     
Alvinin veljekset – vilkaisu taaksepäin
     
  Aurinkoisesta Kaliforniasta kotoisin olevat, noin kuusikymppiset Alvinin
veljekset
Dave ja Phil rokkasivat itsensä suurehkon yleisön tietoisuuteen
80-luvun alkupuolella.
The Blastersin keulilla elämöiden veljekset
tarjosivat ylittämättömän kovaa rokkia. Soolokitaraa soittanut pikkuveli
Dave kirjoitti piisit, jotka uljailla laulunlahjoilla siunattu, pari vuotta
vanhempi Phil lauloi. Bändi aloitti kvartettina.
John Bazz soitti bassoa ja
Bill Bateman rumpuja. Pian ryhmän täydensivät täyteen loistoonsa
pianisti
Gene Taylor ja saksofonisektio. Puhaltajina toimivat Los
Lobosista
tuttu Steve Berlin sekä legendaarinen rhythm & blues -
tuuttaaja
Lee Allen.

Rytmimusiikin perinteet olivat Blastersilla hyvin hallussa. Viime silauksen
touhuun toi Dave Alvinin kirjoittama vahva originaalimateriaali ja koko
toimintaa leimannut riehakas asenne. Bändi julkaisi 80-luvun
alkupuoliskolla neljä pitkäsoittoa ja yhden livenä taltioidun minilevyn. Niitä
kehtaa kuunnella vielä tänä päivänäkin ilman isompaa myötähäpeän
taakkaa. Se on kehu, jota ei voi kaikista aikakauden äänitteistä sanoa.

”Hard Line” (1985) jäi kokoonpanon viimeiseksi julkaisuksi. Sen
tuotantovaihe muodostui käänteentekevän työlääksi. Levy-yhtiö penäsi
hittiä ja teki bändin elämästä hankalaa. Se muun muassa päätti, että
torvet olivat menneet muodista. Yhtiö hyllytti puolen tusinaa Berlinin ja
Allenin kanssa valmiiksi tehtyä raitaa.

Samoihin aikoihin ”Scarecrow” oli nostanut (vielä
Cougar-lisänimeä
käyttäneen)
John Mellencampin huipulle. Hänet kutsuttiin jeesaamaan
hitinväännössä. Mellencampin rustaama ”Coloured Lights” ei
mainittavampaa menestystä saavuttanut, vaikka kelpo amerikanpoppia
onkin.

On ymmärrettävää, että Dave turhautui laulunkirjoittajan rooliin bändiä
liidanneen isoveljensä ja taustalla painostaneen levy-yhtiön
ristipaineessa. Loppuvuodesta 1985 hän sai tarpeekseen ja irtisanoutui
Gene Taylorin vanavedessä. Gene oli loikannut
The Fabulous
Thunderbirdsin
bussiin kesken kiertueen.

Phil Alvin on näihin päiviin asti pitänyt Blastersin tien päällä. Dave alkoi
omille poluille lähdettyään rakentaa tietoisesti uraansa. Blastersin
seuraavan levyn tuottajaksi kaavailtu
Nick Lowe erityisesti rohkaisi häntä
siihen. Lowe oli tokaissut Daven Blastersille kirjoittamaa uutta
materiaalia kuunnellessaan, että ”Fourth Of July” on hyvä piisi, mutta se ei
koskaan toimisi Philin laulamana. Niinpä hän neuvoi Davea ottamaan
ohjat omiin käsiin ja astumaan itse laulumikrofonin taakse. Tämä koetti
selittää, ettei juurikaan osaa laulaa. Lowe lohdutti, ettei hän itsekään
kummoinen laulaja ole. Siitä huolimatta hän oli onnistunut tekemään
kohtalaisen uran laulajana. Jo seuraavana vuonna ilmestyi Dave Alvinin
soolodebyytti ”Romeo's Escape”. Ura lähti yskähdellen ja takaiskujen
kautta käyntiin. Mutta lähti kuitenkin.

Vuosien saatossa Dave on löytänyt oman musiikkityylinsä. Hän on
levyillään liikkunut keskitien rockin, countryn ja folkin kautta juurimusiikin
leikkauspisteeseen, jossa eri perusraaka-aineet yhdistyvät makoisin
tuloksin. Entisestään lisääntynyt kerronnallisuus tuo oman lisänsä
bluesia, countrya, rockia ja jazziakin yhdisteleviin lauluihin. Soolouransa
alkumetreillä Dave ei tosiaankaan ollut mikään kultakurkku. Laulullisten
puutteiden paikkaaminen huutamalla ei välttämättä ole kaikkein
kuulijaystävällisin vaihtoehto. Matkan varrella hänen laulunsa on tekeytynyt
melko lailla. Matalan kantrahtava ominaissointi lisää uskottavuutta
melkoisesti, ja nykyisin Dave Alvinin laulu onkin komeaa kuultavaa.
Vuonna 2011 ilmestynyt ”Eleven Eleven” on oivallinen näyttö miehen
nykykunnosta laulunkirjoittajana ja muusikkona.

Siinä missä Dave on tasaiseen tahtiin julkaissut uutta materiaalia, Phil ei
ole Blastersin kanssa juurikaan studioon eksynyt. ”Hard Line” -levyn
seuraaja ”4-11-44” ilmestyi vasta 20 vuoden odotuksen jälkeen.
Blastersin tuorein pitkäsoitto on parin vuoden takainen ”
Fun On Saturday
Night”. Molemmat levyt tarjoavat perusvarmasti rokkaavaa ja rollaavaa
rytmimusiikkia. Niistä käy selvästi ilmi myös se, mistä kenkä puristaa.
Omaa materiaalia ei juurikaan ole. Onneksi maailma on sentään täynnä
hyviä lainapiisejä. Edustaahan kierrätys ekologisesti kestävää kehitystä.

MARKO AHO
 
     
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
KONSERTTIARVIO
14.11.2014   Kuvagalleria
Phil ja Dave Alvin. Kuva: Marko Aho
Veljekset juurillaan
Dave ja Phil Alvin esiintyivät Helsingissä The Guilty Ones –yhtyeen kera.
Savoy-teatterissa nautittiin kirjavasta ohjelmistosta, muun muassa veljesten
yhteisen suosikin Big Bill Broonzyn musiikista.

Marraskuun alkumetreillä koettiin Helsingin Savoy-teatterissa tapahtuma, jota on
odotettu pitkään ja jonka monet eivät uskoneet konsaan toteutuvankaan.
Maineikkaan
The Blastersin keulilla kuuluisuuteen nousseet veljekset Dave ja
Phil Alvin
saapuivat marraskuun kolmantena päivänä ensimmäiselle yhteiselle
Suomen-vierailulleen.

Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä tapahtuneen välirikon jälkeen kaksikko
ehti neljännesvuosisadan ajan kulkea eri polkuja. Jokunen, pari livetallennettakin
poikinut, The Original Blasters -kiertue matkan varrelle on mahtunut, mutta
muutoin kummallakin on ollut visusti omat kuvionsa.

Ilmeisesti pahimmat särmät ovat tien päällä kuluneet pois, koska muutama vuosi
sitten veljesten välinen yhteistyö alkoi näyttää taas mahdolliselta. Ensimmäiset
askeleet siihen suuntaan otettiin
John Mellencampin, Stephen Kingin ja T-Bone
Burnettin
jylhässä musikaalissa ”Ghost Brothers Of Darkland County”, jonka
levyversion tähtikaartiin Alvinit
Taj Mahalin, Kris Kristoffersonin ja Sheryl
Crow
'n ohella kuuluivat. Sen jälkeen Dave kirjoitti kehutulle "Eleven Eleven" -
levylleen omakohtaisen veljesdueton nimeltä "What's Up With Your Brother?".
Sen leppoisasta sävystä oli helppo aavistella, että lisääkin yhteisiä projekteja
saattaa olla tuloillaan.

Philin vakava sairastuminen Blastersin Euroopan-kiertueella kesällä 2012 oli
viimeinen sysäys ryhtyä sanoista tekoihin. Dave riensi apuun ja sijaisti
sairastuvalla makoilevaa veljeään. Reipashenkinen, veljellinen kisailu toki sävytti
tuurauksiakin. Joka illan avauksena Dave spiikkasi: "Vaikka en osaakaan laulaa
yhtä hyvin kuin Phil, minä sen sijaan muistan laulujen sanat."

Philin tervehtymisen jälkeen veljekset alkoivat työstää merkittävälle
nuoruusaikojensa esikuvalle
Big Bill Broonzylle kumartavaa levyä. Se ilmestyi
viime kesäkuussa. Odotettu julkaisu (jonka pitkähkössä otsikossa
informatiivisuus polkee selkeyden jalkoihinsa: ”Common Ground – Dave Alvin &
Phil Alvin Play and Sing The Songs of Big Bill Broonzy”) otettiin innolla vastaan.
Dave on muistanut useammassakin yhteydessä tähdentää, että vaikka he
yleensä tuppaavat olemaan asioista eri mieltä, Broonzysta heillä ei tule riitaa.

Odotettu keikka

Ei tullut riitaa Savoyssakaan. Dave kantoi spiikkausvastuun luontaisen
tarinankertojan ottein. Hän muisti moneen kertaan kehua vuolaasti isoveljeään –
ja syystä. Vaikka Philin ulkoinen olemus on sairastelun jäljiltä hauras ja
raihnainen, laulu soi hämmästyttävän jäntevästi. Esimerkiksi Blastersin
ohjelmistosta tuttu, hengästyttävä vauhtipala ”One Bad Stud” irtosi aivan
vanhaan malliin.
.

Kumpikaan Alvin ei ole turhan usein Suomessa rampannut. Itse asiassa Dave oli
ennen tätä keikkaa käynyt vain kerran Pohjolan perukoilla.
The Paladinsin
matkassa tehdystä visiitistä onkin ehtinyt kulua jo reilut 20 vuotta. Toivottavasti
seuraavaa vierailua ei tarvitse odottaa niin kauan. Phil on ollut veljeään
ahkerampi Suomen-kävijä. Hän on tavannut vierailla Blastersin kera noin
kymmenen vuoden välein. Kolmesta käynnistä tuorein ajoittui vuoteen 2004.

Syylliset yksilöt

Veljesten taustalla soittaa Daven mainio bändi The Guilty Ones. Trion
muodostavat kitaristi
Chris Miller, basisti Brad Fordham ja rumpali Lisa
Pankratz
. Ahkera keikkailu näkyy ja kuuluu lavatyöskentelystä. Kolmikon soitto
kulkee yhtenäisesti ja svengaa kurinalaisen jämäkästi. Miller operoi
Savoy-teatterin lavan hämärältä reunalta käsin; hän on monin ajoin orkesterin
miltei näkymätön, mutta ei kuulumaton jäsen. Tyylikkäissä
Willie Nelsonin
henkeen letitetyissä eloveenapalmikoissaan esiintynyt kitaristi hoitaa
vastuualueensa turhia elämöimättä ja jämptisti. Miller ei soita yhtään turhaa
ääntä, eikä tee lavalla ainuttakaan turhaa liikettä. Välillä hän saattaa seisoskella
joutilaan oloisena ja antaa muille tilaa. Mutta heti kun kappaleeseen ilmaantuu
kakkoskitaran mentävä kolo, jo alkaa tapahtua. Eikä maltillinen tyyliniekka
häpeile ottaa soolotilaakaan haltuunsa.
  Pankratz (kuvassa vasemmalla) ja
Fordham seuraavat livetilanteessa
valppaasti Davea. He nostattavat
meiningin vaivattomasti leppoisasta
käyskentelystä rivakkaan raviin. Erityisesti
Pankratz reagoi kitaran kannanottoihin
ahkerasti ja niitä alleviivaten. Piisien
peruskuljetus hoituu rennolla otteella,
vaikka kipakalla matkanopeudella
edettäisiinkin. Se mahdollistaa sujuvat
poikkeamat molempiin suuntiin, fiiliksen
mukaan. On mukavaa, kun rytmiryhmä
soittaa pelkän kompin sijasta piisiä. Bändi
svengaa säntillisesti. Daven pitkiksi
venähtävät kitarasoolot toimivat hallittua
kokonaisuutta rikkovina elementteinä. Hän
ei heittäytyessään arkaile, vaan saattaa
sooloilla itsensä päistikkaa jorpakkoon ja
takaisin.

Velipojan kyydissä

Blastersissa Phil Alvin on kiistatta
keulakuva ja pomo. Tässäkin
kokoonpanossa hänet nostettiin kirkkaimmaksi tähdeksi, mutta lankoja piti nyt
käsissään Dave. Phil oli ikään kuin hypännyt pikkuveljensä kyytiin, ja kuski sai
päättää minne mennään.

Keikalla kuultiin runsaasti Big Bill Broonzyn sävelaarteistoa pitkillä muisteluilla
väritettynä. ”Common Groundilla” takavuosien laulut saivat rennon letkeän
tulkinnan osakseen. Sama meininki jatkui keikallakin – vaikkakin astetta
sähköisempänä. ”Key To The Highway”, päivä päivältä ajankohtaisempi ”Stuff
They Call Money” ja ”All By Myself” ovat takuuvarmoja tunnelmankohottajia.
Tuhmuuksien suuntaan vihjaileva, vuonna 1938 ilmestynyt ”Truckin' Little
Woman” on joissain lähteissä nimetty yhdeksi maailman ensimmäisistä
rokkipiiseistä. Alvinit halusivat tähdentää ja käytännön esimerkein osoittaa, että
ainakin rockabillyn saralla menopala on melkoinen uranuurtaja.

Vaikka ilta oli omistettu Broonzylle, toki muutakin materiaalia kuultiin. Yleisön
odottamasta Blasters-repertuaarista kuultiin "Border Radio", "Marie Marie" ja
"One Bad Stud".
James Brownilta lainattu ”Please Please Please" tarjosi Philille
väkevän tulkinnan paikan.

Daven soolomateriaalia versioitaessa Phil pitäytyi kohteliaan päättäväisesti
sivummalla ja antoi pikkuveljen hoitaa hommansa. Davestakin on vuosien
saatossa kehkeytynyt mainio laulaja. Hyviä piisejähän hänellä piisaa vaikka
kuinka. Huuliharpun lisäksi kitara soi tuttuun tyyliin komeasti Philin käsissä. Illan
aikana kuultiin sähkökitaroiden vastapainoksi useita hienoja akustisia sooloja.

Daven tuoreimmalta soololevyltä oli settiin otettu duetto "What's Up With Your
Brother" sekä pitkällä tarinalla ja ”Pledging My Love” -katkelmalla pohjustettu
"Johnny Ace Is Dead". Vanhemmasta soolotuotannosta olivat mukaan päätyneet
"Dry River" ja "Fourth Of July". Näistä viimeksi mainittu kuultiin encoren
avauksena. Lieneekö pelkkää sattumaa, että ylimääräisten numeroiden
ensimmäiseksi valikoituu kappale, josta Dave mainitsee aikoinaan saaneensa
soolourasuunnitelmilleen ratkaisevasti lisäpontta.

Bändi päätti illan pitkään instrumentaalijamiin. Se tarjosi aimo annoksen
messevää menoa ja mainiota viihdettä. Jos jotain negatiivista hakemalla hakee,
niin parituntisesta keikasta jäi viimeinen silaus puuttumaan. Loppujamitukseen
nimittäin sisältyi kitaralla ja huuliharpulla tapailtu instrumentaaliteema Blastersin
bravuurista "So Long Baby Goodbye". Se kun olisi lähtenyt vielä oikeasti käyntiin,
ilta olisi ollut täydellinen. Hyvin lähellä sitä se oli nytkin.

Vaikka odotukset olivat keikalle mennessä korkealla, Big Phil Alvin ja Little Dave
Alvin onnistuivat syyllisine ystävineen niihin vastaamaan ja ne ylittämäänkin. Nyt
mielenkiinnolla odotellaan, mitä veljekset seuraavaksi keksivät. Eihän uudelleen
alkanutta yhteistyötä ainakaan voi tähän lopettaa. Eihän?

MARKO AHO

Kuvagalleria

Linkit: Dave Alvin, Savoy-teatteri
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
setstats