Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2009 Blues-Finland.com
Tervetullutta, tuttua, helposti omaksuttavaa

25.2.2009  
Lue artistiesittely

The Derek Trucks Bandin järjestyksessään kuudes studiolevytys "Already Free" on yhtyeeltä todellinen voimannäyte.  Derekin perinteisiin nojaava kitaratyöskentely on monipuolisen levyn punainen lanka.

"Already Free" on järjestyksessään kuudes
The Derek Trucks Bandin studioalbumi. Levy julkaistiin Sonyn Victor -merkillä USA:ssa 13. tammikuuta ja Euroopan virallinen julkaisupäivä oli 20. helmikuuta. Ensimmäinen albumilta lohkaistu single on levyn avausraitana kuultava Bob Dylanin sävellys "Down In The Flood".
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
cdon.com
Dylan levytti kappaleen ensimmäisen kerran vuonna 1967 ja se julkaistiin vuoden 1971 kokoelmalla "Greatest Hits Vol. II". Derek Trucksin bändi versioi sävellyksestä Dylanin yhdessä The Bandin kanssa vuonna 1975 kuuluisalle "The Basement Tapes" -albumille tekemää yhtyeversiota.

Akustisväritteisesti käynnistyvä sävellys kasvaa moninkertaiseksi Derekin slide-kitaroinnin ja laulaja
Mike Mattisonin sielukkaan tulkinnan siivittämänä. Oman värikkään lisänsä  kokonaissoundiin tuo yhtyeen muiden jäsenten laaja soitannollinen mielikuvitus.   

Kakkosraidalla versioidaan vuonna 2005 menehtyneen amerikkalaisen laulaja-lauluntekijä
Paul Penan sävellystä "Something To Make You Happy". Derekin yhtyeen version toisena tuottajana ja vierailevana jäsenenä toimii kitaristi-laulaja Doyle Bramhall II. Pena tunnetaan parhaiten suuren yleisön keskuudessa The Steve Miller Bandille tekemästään vuoden 1977 hitistä "Jet Airliner".

Derekin yhtyeen versiossa kitarointi nousee Bramhall II:n ilmeikkyyden myötä tyylikkääseen sopusointuun Trucksin sliden kanssa. Sävellys kulkee kuin juna kiskoilla. Varsinkin kertosäkeen monikerroksinen soitanta on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka yllättävät kerta toisensa jälkeen.

"Maybe This Time" on Derekin ja Doylen yhteistyö. Kappaleella vierailee kitaristina
Soulive-yhtyeen Eric Krasno. Myös vokaaliosuudet hoitelee mikrofonin taakse astellut sävellyksen tuottaja Doyle. Raita todistaa jälleen kerran, kuinka Derekin ja Doylen yhteissoitto on äärimmäisen hedelmällistä. Kun soppaan sekoitetaan ripaus Soulive-henkeä ollaankin jo rytmisesti sielukkuuden paremmalla puolella.

Albumin neljäs raita, "Sweet Inspiration", vie kuulijan gospel-tunnelmiin alun herkän urkuintron ja taputusten myötä. Siitä käynnistyy äärimmäisen pintaan miksatun komppikitaran saattelemana keinuva rytmipala. Sävellyksen tekijänimistä löytyy legendaaristen 1960-luvun soul- sekä rhythm 'n' blues -hittien taakse kätkeytyvä parivaljakko
Dan Penn ja "Spooner" Oldham. Herrojen kynästä ovat lähtöisin muun muassa tunnelmapalat "When a Man Loves a Woman" sekä "Dark End of the Street". Derekin ja Doylen käsittelyssä "Sweet Inspiration" saa arvoisensa kohtelun ja tekijänimiä kunnioittavan arvostuksen. Susan Tedeschi vierailee kappaleella laulajana.

"Don't Miss Me" on todellinen räme-bluesin ja pop-maailman unelmakohtaaminen. Derek-Mattison -parivaljakon yhteistyönä syntynyt sävellys lähentelee soundimaailmassa Fat Possum -koulukuntaa, mutta liikahtaa kertosäkeessä popimman sävyn puolelle. Derekin rouhea slide yhdistettynä monotonisesti hakkaavaan rumpurytmiin kääntyy kertosäkeessä kirkkaaseen sointumaailmaan, josta Mattison ottaa kaiken irti. Derekin monikerroksisen slide-työskentelyn ja eri perkussioiksi luettavien äänilähteiden ilmeikkään värittelyn lisäksi kappaletta tukevoittaa
Kofi Burbridgen taustalla jylläävä Hammond B-3.

"Get What You Deserve" päivittää
Hound Dog Tayloria. Trucks-Mattison-Bramhall II -kolmikon kynästä lähtöisin oleva menopala ei jätä mitään arvailujen varaan. Jokainen laittaa täysillä peliin oman musiikillisen inspiraationsa. Tämä kolmas levytyksen Doyle-tuotannoista on kuin suoraan edesmenneen legendaarisen slide-mestarin katalogista ja on tunnelmaltaan todellista putkikitaroinnin ykköstavaraa.

Bramhall II-Trucks -sävellys "Our Love" tulee eittämättä nousemaan yhdeksi jamiluonteisten keikkojen irroittelupalaksi. Neljäs levyn Doyle-tuotannoista käy akustisesti käynnistyvän aloituksen jälkeen moniulotteisessa B-osassa, joka lopulta kasvaa taustan puhaltimien ja Derekin slide-kitaroinnin yhteistyönä jamihenkiseksi ilotulitukseksi.

"Down Don't Bother Me" on tuttua ja turvallista, Derek Trucksin yhtyeen moni-ilmeikästä sointumaailmaa: aika ajoin hyvin pienimuotoista tyylittelyä, joka kasvaa musiikillisesti äärimmilleen mahtipontisen taustan ja Derekin sliden myötä. Tavara on hyvin tuttua ja helposti omaksuttavaa, ja sen uskoisi saavan runsaasti radiosoittoa aseman tyylistä riippumatta.


Sielukkuutta äärimmillään

Levyn ainoa Burbridge-Trucks-Mattison -tuotos "Days Is Almost Gone" lähestyy soul-balladien eliittiä. Mieleen tulee niin uudenpolven
Huey Lewis kuin Southside Johnny ja toisaalta taas vanhat legendat. Jälleen kerran Derekin kuusikielinen tekee hienoa jälkeä ja saa sielukkuuden äärimmilleen Mike Mattisonin tulkitessa hienostuneen tunteikkaasti.

Levyn kymmenes raita "Back Where I Started" on Derekin ja
Allman Brothers -kitaristi Warren Haynesin kimppasävellys ja sen tulkitsee Susan Tedeschi. Hyvin pelkistettyä akustista tunnelmapalaa säestää basso ja perkussiot sekä Derekin akustinen. Kaiken päälle liimataan Susanin Bonnie Raitt -tyylinen laulanta ja yhtyeen johtajan dobro.

Lyhyen Intiaan sointumaailmaltaan viittaavan välisoiton kautta siirrytään suoraan levyn toiseksi viimeiseen raitaan, joka on cover-versio 1950-luvun rhythm 'n' blues -laulajatar
Big Maybellen kappaleesta "I Know". Viisikymmenluvun kultakimpale on saatettu 2000-luvun päivitettyyn versioon. Kokonaisuutta on tukevoitettu puhaltimilla ja yhteissoitto kulkee, kun ilo olisi ylimmillään.

Albumin päättää vinyylirahinalla alkava Trucks-Mattison -kaksikon levyn nimikkosävellys. Akustisilla kitaroilla ja perkussioilla olevaa taustaa väritetään myös sähköisesti. Laulu palauttaa kuuntelijan peruslähteiden äärelle ja saa aikaan mielikuvan vanhasta sinisävytteisestä työlaulusta kysymys-vastaus -periaattella.


Duanen henkeen yhdistyvä Layla-sessio ja Allman Bros -jamihenkisyys


The Derek Trucks Bandin järjestyksessään kuudes studiolevytys "Already Free" on yhtyeen todellinen voimannäyte. Eri musiikillisista taustoista lähtevien muusikoiden perhekeskeinen yhteissoitto ja Derekin oman Jacksonvillen kotistudion hengellisen ilmapiirin lämmin vaikutus paistaa voimakkaana läpi tällä levytyksellä. Tämä nimensä veroinen "kotiäänitys" on saanut lisämausteen miksauksesta musiikin historian suuren Electric Lady -kulttistudion ilmapiiristä.     

Kaiken punaisena lankana toimii Derekin perinteisiin nojaava kitaratyöskentely, jossa on runsaasti vaikutteita suuren mestarin
Duane "Skydog" Allmanin hengestä. Legendan jalanjälkiä käyskentelevä kolmekymppinen slide-mestari käyttää työvälineitä, jotka ovat mahdollisimman lähellä alkuperäistä Skydog-soundia. Musiikillisina mausteina häilyy Derek & The Dominoesin Layla-session tuotokset sekä The Allman Brothers Bandin jamihenkinen perintö.

Kaikki tämä yhdistettynä kiinteään yhteistyöhön yhtyeen jäsenistön (jonka vaikutteet kattavat kaiken 1920-luvun musiikista aina 1960-luvun musiikkiin) kanssa saa aikaan rikkaan ja ehtymättömän perustan. The Derek Trucks Bandin musiikissa sekoittuvat blues, soul, jazz ja rock; mukana on myös vaikutteita pakistanilaisesta, intialaisesta ja latinalaisesta tyylistä sekä laajalla kaarella myös muusta maailman musiikista.

Levytyksestä on olemassa myös kolme bonusraitaa sisältävä erikoispainos. Digitaalisessa muodossa levyyn on lisätty yksi ylimääräinen sävellys.

AUVO LAAKSONEN


The Derek Trucks Band: Already Free, Sony/Victor, 2009

Derek Trucks (akustinen kitara, sähkökitara, bassokitara, rummut, laulu, sarod), Todd Smallie (bassokitara, laulu), Yonrico Scott (rummut, perkussiot, laulu), Kofi Burbridge (clavinet, Wurlitzer, piano, Hammond B-3, Moog basso, laulu), Mike Mattison (laulu, taustalaulu, akustinen kitara), Count M'Butu (perkussiot, laulu)

Doyle Bramhall II (sähkökitara, akustinen kitara, laulu, taustalaulu), Paul Garrett (trumpetti), Mace Hibbard (tenorisaksofoni), Kevin Hyde (pasuuna), Eric Krasno (kitara), Ted Pecchio (bassokitara), Tyler Greenwell (rummut, perkussiot), Susan Tedeschi (laulu), Chris Shaw (perkussiot), Oteil Burbridge (bassokitara), Duane Trucks (perkussiot), Bobby Tis (perkussiot)

Tuottaja: Derek Trucks


Lue myös
Derek Trucks Band -esittely

Linkit: The Derek Trucks Band
kotisivu ja MySpace, Sony BMG

- - - - -

ILMOITUS

Matkalle Yhdysvaltain etelään? (TEMAmatkat.fi)

- - - - -


Artikkelien etusivulle