Blues-Finland.com - Duke Robillard: Calling All Blues - Independently Blue

LEVYKATSAUS

10.2.2015

Duke ja Robban Hagnäs Turussa 2014

Muuntautumiskykyinen Duke Robillard
Moninkertaisen Suomen-vieraan viimeisimmät levyt "Calling All Blues" ja
"Independently Blue" ovat tasaveroiset, mutta keskenään melkoisen erilaiset.

Duke Robillard on niitä muusikoita, jotka kuuluvat kalustoon kaikkialla, missä
bluesia soitetaan. Jos ansioluettelossa on sellaisia yhtyeitä kuin Roomful of
Blues ja The Fabulous Thunderbirds, kynttilää ei ole syytä piilottaa vakan alle.
Kahdella Grammylla palkittu, lukuisia Blues Music Award -palkintoja
vastaanottanut Duke, porvarilliselta nimeltään Michael Robillard, on erittäin
tuottelias muusikko. Pitkäsoittolevyjä on kertynyt omalla nimellä
kolmisenkymmentä ja vierailuja muiden artistien levyillä vähintään saman verran.

Duke Robillard toimii jatkuvasti keikkamuusikkona. Syksyllä 2014 hän teki
kiertueen Suomessa ja Ruotsissa Wentus Blues Bandin solistina. Dukea vetää
puoleensa myös nykybluesissa harvinainen jazz-sivuraide, joka on ollut hänen
muusikonurallaan voimakkaana vaikutteena alusta asti. Monitoimimiehellä on
omat kitaransoiton opetussivut internetissä. Hän on aktiivinen myös säveltäjänä,
tuottajana ja studiomuusikkona.

The Duke Robillard Bandin uusimmat julkaisut ”Calling All Blues” ja
”Independently Blue” ovat keskenään hyvin erilaisia. Se on todiste Duken
jatkuvasta muuntautumiskyvystä. Kumpaa näistä erinomaisista albumeista pitää
”parempana”, on täysin makuasia. Duken omat kommentit levykansissa ovat
informatiivisia ja varsinkin kitaroista kiinnostuneille hyödyllisiä. Dukella on myös
tapana tehdä uusia versioita omista kappaleistaan. Kyseisillä albumeilla
uusintakäsittelyn saavat ”I'm Gonna Quit My Baby”, ”Temptation” ja ”If This Is
Love”.

Paikka- ja aikaloikkia

”Calling All Blues” (2014) esittelee bluespohjaisen musiikin eri tyylilajeja. Se
kuljettaa kuulijaa maantieteellisten lokaatioiden läpi ulottuen Meksikosta USA:n
eri musiikkikaupunkeihin. Vierailijoitakin on mukana. Varsinkin yhteistyö Sunny
Crownoverin kanssa on onnistunut ratkaisu. Sunny on ilmaisukykyinen,
voimakasääninen jazz/blues-vokalisti, joka tuo vivahteikkuutta muuten
miesvaltaiseen bändiin. Roomful of Bluesista lainattu puhallintrio antaa eteläistä
paikallisväriä. Tätä levyä tehtäessä on ilmiselvästi pidetty hauskaa ilman turhaa
ryppyotsaisuutta. Laulujen ei tarvitse olla valmiina studioon mentäessä. The
Duke Robillard Bandin metodi on pikemminkin improvisointi ja musiikin
koostaminen käsillä olevista aineksista.

Duken viehtymys USA:n eteläistä naapurimaata kohtaan on synnyttänyt rennon
aloituskappaleen ”Down in Mexico”. Puhaltimet, urut ja energinen taustalaulu
nostattavat tunnelmaa. ”I'm Gonna Quit My Baby” rytmittelee New Orleansin
malliin. Yllättävää kyllä, alkuperäinen levytys on tehty vain kitara- ja
rumpusäestyksellä. Piano ja muut soittimet on lisätty jälkeenpäin. ”Svengali” on
mielenkiintoinen loikka ajassa taaksepäin. Country-bluespohjalle on miksattu
monta kitaraa päällekkäin. Vanha 30-luvun Kay Deluxe archtop helisee
vakuuttavasti. Rummut ja lyömäsoittimet tulevat mukaan puoli tahtia jäljessä, ja
viinipullojakin kilistellään.
.

Duken sävellys ”Blues Beyond the Call of Duty”, solistina Sunny Crownover, vie
bluesin alkulähteille. Sunnyn nerokkaan yksinkertainen balladitulkinta nostaa
suorastaan kylmät väreet. Duken kitara myötäilee. Tutun kuuloinen puhallinintro
johdattelee kappaleeseen ”Emphasis on Memphis”. Kyseessä on
mukaansatempaava musiikkikaupungin ylistys. Sunny Crownover laulaa hienosti
taustoja. Kevyesti swing-linjalla liikkuu ”Confusion Blues”. Kosketinsoittaja Bruce
Bears on päässyt ääneen. Hauska, ironinen sanoitus kertoo nykyihmiselle tuiki
tärkeästä itsensä etsinnästä.

”Motor Trouble” on jyräävä etelän blues.
”Yhden soinnun boogieksi” kuvailtu kappale
jättää arvailun varaan, minkälaisesta
moottorista tässä on puhe. Nimensä mukainen
”Nasty Guitar” kertoo blueskitaran ihmeitä
tekevästä voimasta. Kitara kutsuu sisään
bailaamaan, oltiin missä päin maailmaa
hyvänsä. Aiheeltaan vakavampi ”Temptation”
tarkastelee kriittisesti maailman menoa ja
ihmisten toimia. Alkutahdit luovat alakuloisen,
aavemaisen tunnelman, joka kestää
viimeiseen säveleen asti. Kitarakin vaikertaa
surullisesti. Loppukevennyksenä kuullaan 60-
luvun rokkia. Kyseessä on cover-versio Duken
vanhasta suosikkikappaleesta ”She's So Fine”.

Ihailtavan vaivattomasti

”Independently Blue” –albumin (2013)
läpikäyvänä teemana on kypsään ikään
ehtineen miehen itsetutkistelu. Välillä se
tapahtuu hirtehishuumorin keinoin (”I'm Still
Laughing”), toisin paikoin syvemmän
pohdiskelun kautta (”Moongate”). Albumi
antaa enemmän tilaa perinteiselle bluesille ja
kitarasooloille. Kitaravelho ”Monster” Mike
Welch on erikoisvieras, jota kuullaan kaikilla
raidoilla. Kansitekstin kirjoittaneen Ted
Drozdowskin mukaan levyn musiikilliset
ulottuvuudet ovat sekä ”metafyysisiä että

korporaalisia”. Duke itse sanoo, että mystinen ”Moongate” oli inspiraatio, jonka
ympärille muu albumi on rakentunut. Al Basile, Roomful of Bluesin entinen jäsen,
on toiminut Duken sävellyskumppanina useissa kappaleissa.

Avauksena toimiva ”I Wouldn't-a Done That” on jykevä perusblues, jossa
kitaroilla on tilaa sooloilla mielin määrin. Humoristinen bluesrock ”Below Zero”
kuvailee pienyrittäjän ahdinkoa verottajan ja muiden karhuajien kiirastulessa.
Pianon ja kitaroiden muodostama kakofonia kasvaa loppua kohden aivan kuin
laskupinokin. Mike Welch sooloilee taidokkaasti omassa sävellyksessään ”Stapled
to the Chicken's Back”, joka on tyyliltään hyväntuulinen Teksasin shuffle. ”Patrol
Wagon Blues” modernisoi 1930-luvun New Orleans -swingiä. Billy Novickin
alakuloinen klarinetti on pääosassa. Surumarssia muistuttava kappale onkin
levytetty Duken appivanhempien muistoksi.

”Laurene” on Duken vaimolle omistettu perinteinen rock & roll, jossa kumarretaan
Chuck Berryn suuntaan. Albumin keskiössä sijaitseva “Moongate” pitäisi aina
kuunnella hyvillä kuulokkeilla. Sen transkendentaalista äänimaailmaa arvostaa
parhaiten ilman ulkoisia häiriöitä. Kappaleen unenomainen tunnelma voisi olla
joltain progelevyltä, mutta se on soinnuiltaan silti blues. Duke on elementissään
ironisoidessaan itseään. Hänen äkkiväärä laulutyylinsä sopii kuin nakutettu
kappaleeseen ”I'm Still Laughing”. Vaikka asiat eivät menekään toivotulla tavalla,
niille voi nauraa. Ponnekas bassorytmi ja hilpeä piano säestävät.

Ihailtavan vaivattomasti kulkeva instrumentaali ”Strollin' with Lowell and BB” on
ehdottomasti tämän albumin ykkösiä. Kyseessä on kitaristin tribuutti kahdelle
sankarilleen. ”You Won't Ever” ylittää musiikillisia rajoja jazz- ja
soulelementteineen. ”This Man This Monster” on Mike Welchin mestarillinen
'lounge blues'. Sokeriksi pohjalle on sijoitettu levyn kovimmat bluesväännöt.
”Grooving Slow” on nimensä mukainen hidas blues, jossa todistellaan, että
ikääntymisessä on hyviäkin puolia. Kappale kasvaa melkoisiin mittoihin Mike
Welchin ja Duken kitaroiden vuoropuhelun myötä. "If This is Love" on juureva
blues, jonka sfääreissä seikkaileva kitarasoolo on tyypillistä Dukea. Hän soittaa
suvereenisti kevyemmän luokan artistit suohon.

ANNAMARI LAUSALA

The Duke Robillard Band: Calling All Blues. Stony Plain Records/Dixiefrog
Records, 2014

Duke Robillard (akustiset ja sähkökitarat, turkkilainen luuttu saz), Bruce Bears
(akustinen piano, sähköpiano, Hammond-urut, laulu ja taustalaulu), Brad Hallen
(akustinen basso, sähköbasso, taustalaulu), Mark Teixeira (rummut, tamburiini,
viinipullot, taustalaulu)

Vierailijat: Sunny Crownover (laulu ja taustalaulu) Rich Lataille (altto- ja
tenorisaksofoni), Mark Earley (tenori- ja baritonisaksofoni), Doug Woolverton
(trumpetti)

The Duke Robillard Band: Independently Blue. Stony Plain Records/Dixiefrog
Records, 2013

Duke Robillard (kitarat, laulu, tenoribanjo), Bruce Bears (piano, Hammond-urut,
syntetisaattori), Brad Hallen (akustinen basso, sähköbasso), Mark Teixeira
(rummut, lyömäsoittimet)

Vierailijat: Monster Mike Welch (sähkökitarat, akustiset kitarat), Doug
Woolwerton (trumpetti), Billy Novick (klarinetti)

Linkki: Duken kotisivut

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA