Blues-Finland.com - Elvin Bishop’s Big Fun Trio

LEVYARVIO

14.9.2017
Elvin Bishopin pieni
roots-helmi
“Elvin Bishop’s Big Fun Trio” on
intensiivinen, iloa ja huumoria tihkuva
tuokiokuva elämästä, jonka sisältö on
blues. Hauskanpitoon liittyvät Kim Wilson,
Rick Estrin ja Charlie Musselwhite.

Elvin Bishop kuuluu niihin artisteihin, joiden
luomisvoima ei tunnu häviävän, vaikka vuosia
kertyy mittariin. Hän on vaikuttanut
keskeisissä musiikkikuvioissa jo 1960-luvulta
lähtien, mutta jostain syystä hän ei ole
koskaan saavuttanut samaa kansainvälistä
tunnettuutta kuin monet aikalaisensa.

Moniko esimerkiksi muistaa, että The Elvin Bishop Group esiintyi
lämmittelybändinä kuuluisassa, tallennetussa Fillmore East -konsertissa 1970?
Pääesiintyjät olivat silloin The Allman Brothers Band ja Grateful Dead.

Tuottelias Elvin Bishop on joskus eksynyt rockin ja popin sivupoluille, mutta aina
hän on palannut bluesin pariin. Vuosien saatossa kaikki psykedelia ja proge on
pudonnut pois Elvinin soitosta, ja jäljelle on jäänyt puhtaaksiviljelty groove, roots-
musiikin ydin. Elvin on ollut Alligator Recordsin artisti pitkään (käytyään välillä
muilla merkeillä). Viime vuonna häneltä julkaistiin pitkäsoitto ”Cant’t Even Do
Wrong Right” ja nyt tämä akustisin voimin tehty minimalistinen ilopilleri, ”Elvin
Bishop’s Big Fun Trio”.

Elvinillä on aina ollut oma tyylinsä. Habitus tuo mieleen kaupunkiin eksyneen
maalaispojan. Sellainen hän oikeastaan onkin. Elvin kävi syntymässä
Kaliforniassa, mutta vietti kasvuvuotensa maatilalla Iowassa. Suurimman osan
elämästään hän on asunut Oklahomassa. Hän korostaa imagoaan pukeutumalla
usein ruutupaitoihin ja farkkuhaalareihin. Diivailu ei voisi olla kauempana tästä
miehestä. Kun lisätään pakettiin aina läsnä oleva lakoninen huumori, saadaan
vahvasti jalat maassa oleva taiteilijapersoona, jota eivät kaikki tuulet puhaltele
kumoon. Tässä tapauksessa ulkokuori vastaa sisäpuolta. Hän tuottaa ja säveltää
positiivista musiikkia, joka kestää ja kannattelee myös huonompien aikojen läpi.

Saatuaan radion kautta bluesherätyksen 15-vuotiaana Elvin ei ajatellut muuta
kuin bluesia. Hän hankki käytetyn kitaran ja alkoi sinnikkäästi opetella
soittamaan. Usein 50- ja 60-lukujen taitteessa hän livahti ystävineen salaa
Tulsan mustien asuinalueelle kuuntelemaan bluesia. Elvin oli koulussa kuitenkin
hyvä oppilas ja sai stipendin haluamaansa collegeen. Elvinillä ei ollut
vaihtoehtoa: Hän halusi Chicagon yliopistoon nimenomaan bluesin takia.

Melkein heti kaupunkiin saavuttuaan hän törmäsi Paul Butterfieldiin. Opiskelut
jäivät, ja pikapuoliin perustettiin kuuluisa The Butterfield Blues Band. He oppivat
parhailta. Mallia antoivat muiden muassa Muddy Waters, Howlin’ Wolf, Sonny
Boy Williamson II, Little Walter, Otis Rush ja Magic Sam.

Yhteistyössä

Scandinavian Blues Party, Kokkola Ruthie Foster, Espoo 28.9.

Blues Caravan, Tampere-talo 26.9. Albert Lee, Tavastia 1.11.
.

Elvin Bishop’s Big Fun Trio on akustinen versio Elvin Bishop Bandista. Siinä
soittavat Elvinin lisäksi ison bändin puolivakituinen perkussionisti Willy Jordan ja
pianisti-kitaristi Bob Welsh. Rouheina soittimina ovat kitara, slide-kitara, piano ja
perulainen cajon-rumpu.

”Kokoonnuimme poikien kanssa huvin vuoksi soittamaan, ja meistä tuli saman
tien bändi”, sanoo Elvin. Tallennetuksi tuli 50 minuuttia rentoa jammailua ja
hauskanpitoa. Musiikkilajeina kuullaan suoraviivaista 12-tahtista bluesia,
maaseutubluesia, bluegrassia ja boogie-woogieta. Elvinillä on sormensa pelissä
säveltäjänä seitsemässä kappaleessa. Loput viisi ovat klassikoita. Vierailevina
huuliharpisteina esiintyvät Kim Wilson, Rick Estrin ja Charlie Musselwhite.

”Keep On Rolling”, kättentaputuksilla ja yhteislaululla höystetty pianoboogie,
kertoo maailmanmenosta. Se on yhtä sirkusta, ja muutenkin elämä on vaikeaa.
Vauhdilla täytyy silti mennä eteenpäin, vaikka kuinka masentaisi. Bob Welshin
piano on pääosassa. ”Honey Babe” on Lightnin’ Hopkinsin klassinen country
blues diskanttisävyissä. Kahden kitaran vuorottelu lopussa on hauskaa kuultavaa.

Vauhdikas, pariminuuttinen ”It’s You Babe” kuuluu Sunnyland Slimin sävellyksiin.
Kim Wilson avustaa huuliharpussa taattuun tyyliinsä. Elvinin lauluääni on kirkas,
jodlauksineen kaikkineen, ja koko esitys pursuaa energiaa. Bob Welshin piano
sooloilee tässäkin. Mieleen jääviin kappaleisiin lukeutuu Bishopin oma sävellys,
country-vaikutteinen blues ”Ace in the Hole”. Nyt pohditaan yhteiselämän valo- ja
varjopuolia. Sietää miettiä, olisiko parempi pitää kiinni hyvästä ihmissuhteesta
kuin kapakan sulkeuduttua ”lie down in the bed with the blues”.

Musiikin päälle puhutussa hupikappaleessa ”Let’s Go” silmäillään baarissa
vastakkaista sukupuolta. Kenet tässä oikein valitsisin, vai jäänkö kranttuuttani
ihan ilman kaveria illan päätteeksi? Instrumentaalissa ”Delta Lowdown” piano ja
Rick Estrinin huuliharppu sooloilevat. Kitara toimii säestyspuolella cajon-rummun
jyskyttäessä pohjalla. Kuulostaa melko puhtaalta improvisaatiolta. Sopii epäillä
vahvasti, ettei tälle löydy nuotteja mistään...

Arvoitukseksi jää, miksi kokonaisuuteen on sisällytetty vanha, Rollarien(kin)
tunnetuksi tekemä hitti, Womack & Womack -sävellys ”It’s All Over Now”. Tämä
versio ei oikeastaan tarjoa mitään uutta. Elvinin kitara soi kyllä nätisti, ja riffit
kulkevat entiseen malliin.

Moderniin perinneosastoon sijoittuu Charlie Musselwhiten kanssa sävelletty ja
esitetty ”100 Years of Blues”. Vanhat parrat muistelevat keskenään vanhoja ja
soittelevat sooloja. Lopputulema: Teemme sitä, mitä parhaiten osaamme.
Toivottavasti tykkäsitte.

Kantrivaikutteinen tanssikappale ”Let the Four Winds Blow” on Fats Dominon ja
Dave Bartholomew’n hitti, joka keikkui Billboard-listan kärjessä vuoden 1961
tienoilla. Slide-kitara ja luonnollisesti piano säestävät Elvinin vaivatonta laulua.

Iloittelussa ”That’s What I’m talkin About” kaverit puhuvat taas toisilleen
musiikkitaustan päällä – mistäs muusta kuin – ruoasta! Elvinin koomikonkyvyt
nousevat oikeuksiinsa. Lopussa kuullaan ilmeikästä kitaraa. Ted Taylorin ”Can’t
Take No More” on klassinen, Elvinille luonteenomaisessa falsetissa laulettu hidas
blues, joka sisältää hienon tremolokitarasoolon. Tästä ei puutu mitään.

Rento country/bluesinstrumentaali ”South Side Slide” päättää levyn ja sisältää
rentoa kielten venyttelyä Welshin kitaran hoitaessa basso-osuudet. Nautittava,
kodikkaan säröinen slidepala.

”Elvin Bishop’s Big Fun Trio” -levy on pieni helmi roots-musiikin ystäville.
Hatunnosto artisteille, joiden elämän sisältö on blues! Näistä hommista ei jäädä
eläkkeelle.

ANNAMARI LAUSALA

Elvin Bishop: Elvin Bishop’s Big Fun Trio. Alligator Records, 2017

Elvin Bishop (kitara ja laulu), Bob Welsh (kitara, piano), Willy Jordan (cajon, laulu)

Vierailijat: Kim Wilson (huuliharppu), Rick Estrin (huuliharppu), Charlie Musselwhite
(huuliharppu)

Linkit: Elvin Bishop, Alligator Records

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT