Blues-Finland.com - "Reaaliaikaista inspiraatiota" – Eric Gales haastaa yleisön vuoropuheluun

14.8.2017 Kuvagalleria Rauma Bluesista

"Reaaliaikaista inspiraatiota" – Eric Gales haastaa
yleisön vuoropuheluun
Raumalla vieraillut Eric Gales ei karsinoi itseään yhteen genreen.
"Laatikosta ulospääsy saattaa viedä aikaa, mutta se on vaivannäön
arvoista", Gales toteaa.

Rauma Bluesin 2017 tähtivieras oli kitaristi Eric Gales. Memphisin 42-vuotias
suuruus on merkittävä vokalisti ja lauluntekijä, mutta parhaiten hänet tunnetaan
ansioistaan afroamerikkalaisen musiikin juuria tutkivana ja perinteitä uudistavana
kitaristina.

Rauman-konsertti ilmensi Galesin vankkaa asemaa progressiivisen metallirockin
tutkimusmatkailijana. Kitaristina lähin vertailukohta voisi olla Steve Vai tai Dream
Theaterin John Petrucci. Tämä ei tietenkään estä häntä soittamasta bluesia.
Jimi Hendrixiin usein verrattu kitaratähti on saanut tunnustusta
maailmankuuluilta kollegoiltaan, kuten Carlos Santanalta, Joe Bonamassalta ja
Dave Navarrolta.

Tapasimme artistin Raumalla konsertti-illan aattona. Amerikkalaiseen tapaan hän
on hyvin easy going -tyyppiä: tärkeilemätön, rento ja helposti lähestyttävä.
Puheessaan hän on konkreettinen ja käytökseltään miellyttävä, vailla tähteyden
vitsauksia – vaikka hänellä jos kellä on glorian perusteet useammallakin musiikin
lajityypillä.

Kitaravirtuoosi on julkaissut lukuisia studioalbumeita. Uusimman levyn, "Middle of
the Road" (2017), on kuvailtu koostuvan klassikkolevyjen aineksista:
rakkaudesta ja totuudesta, hiestä ja kyynelistä. Levy julkaistiin maaliskuussa.
Muusikko pitää uutta levyä pitkän uransa tähän asti parhaana.

- Pienen tauon jälkeen olin nyt sataprosenttisen fokusoitunut ja varma itsestäni
uuden projektin ja musiikkini suhteen. Ehkä "Carry Yourself" tältä albumilta
tiivistää olennaisen viestin ideasta, Eric pohtii.

Keskellä tietä

Kirjaimellisesti Galesin uuden levyn otsikko tarkoittaa ”keskitietä” ja symbolisesti
varovaisuutta, pidättyvyyttä tai varautuneisuutta. Samanniminen skottibändi sai
musiikista pitävän yleisön epätoivoon 70-luvulla imelällä purkallaan. Gales viittaa
ilmaisulla tietysti muuhun kuin lähestyvään keski-ikään tai varovaisiin
kompromisseihin, koska sellaisia hän ei musiikissaan edes tunne.

- Se tarkoittaa parasta ajoasentoa liikenteessä. Nappasin idean isältäni, joka
toisteli sanontatapaa usein, Gales selvittää.

- Levyn kansikuvassa istun rautatiellä. On aika hyvä ohje pysyä pikajunassakin
keskellä, muuten voi sinkoutua ulos vauhdissa.

Huippukitaristi ei siis ole tälläkään projektillaan hakenut pehmentäviä
sovitteluratkaisuja. Mediassa esiintyneet kommentit, kuten ”the rebirth of Eric
Gales” tai ”a lifetime of inspiration”, osuvat hänestä juuri asian ytimeen.

- Nimenomaan tästä on kysymys, eikä pelkästään musiikillisesti. Minulla on uusi
visio musiikista, todellisuudesta ja koko elämästä, ja siksi laitoin sen levyn
otsikkoonkin, kitaristi hehkuttaa.

- Sain mukaan vanhoja ystäviä ja arvostamiani yhteistyökumppaneita yhteen:
kuten Lauryn Hill, Gary Clark Jr, Eugene Gales ja LaDonna Gales. Olen
lopputulokseen erinomaisen tyytyväinen.

Tyylifuusioita maukkaasti

Galesia on arvostettu (myös arvosteltu) tyylilajien sekoittamisesta. Hänen
musiikissaan blues, gospel, progressiivinen metallirock, country, reggae ja monet
muut lajit sekoittuvat toisiinsa kiinnostavana fuusiona, ehkä hieman samaan
tapaan kuin Taj Mahalin laajassa tuotannossa, tietenkin paljon raskaammalla
otteella. Liiallista kategorisointia välttävä artisti suhtautuu tyynesti kritiikkiin.

- Saan paljon positiivista kritiikkiä, oikeastaan vain myönteistä, hän kertoo.

- Usein jokin uusi toteutustapa tarkoittaa, että ihmiset ovat itse tähän asti vaan
suotta arkailleet sen tekemisessä. Uudistaja antaa idean ja ehkä mallinkin, miten
se voidaan tehdä.

Blues on yhä Galesin musiikin vahva perusta, mutta hän tulkitsee
toisentyyppisiäkin musiikinlajeja. Kyse ei ole vain artistin omista visioista; hyvin
tärkeää myös on, millaisen kontribuution ja lisäarvon kukin osallistuja tuo
mukanaan musiikintekoon.

- Olen iloinen, että tyylikombinaatioiden ansiosta saan yhteistyökumppanit
antamaan parasta itsestään – tavoitteeni on juuri tuoda nämä kaksi yhteen.
Tiukka pitäytyminen tiettyyn genreen ei toimisi samalla tavalla, Gales arvioi.

Uusi albumi saattaa yhteen eri kategorioita ja persoonallisuuksia. Gales vertaakin
sitä matkantekoon. Suhde musiikkiin on hieman psykoanalyyttinen. Hän tekee
tulkintaa siitä, mitä eri genret ja ilmaisut hänessä itsessään herättävät.

- Kun yhdistää eri kategorioita, se on jo matkalla olemista. Teen tulkintaa eri
musiikinlajeista ja tarkkailen, miten ne liikuttavat minua. Kun se liikuttaa minua,
myös kuulija aistii, ainakin tiedostamattaan, kuka ja mitä Eric Gales on ja mitä
hän on tekemässä, artisti summaa.

Eric Gales rupatteli Raumalla. Kuva: Olli Sulin/Jazzrytmit

Tuottajan roolia kokenut kitaristi pitää äärimmäisen tärkeänä, erityisesti kun
liikutaan tuntemattomalla maaperällä tai testataan vielä käyttämättömiä keinoja.

- On aina hyvä kuulla muidenkin näkemyksiä, koska toiset korvat kuulevat eri
asioita kuin mitä itse kuulee, ja toinen mieli oivaltaa asioita eri tavalla, Gales
muistuttaa.

- Toinen ammattilainen ja asiallinen kritiikki auttavat artistia. Levyjä tehtäessä on
aina kiire, studiossa ei voi hioa tuotosta loputtomiin. Nopea palaute auttaa
saamaan laadukkaamman lopputuloksen aikaraameissa.

Inspiraatiota jazzista

Jazzvaikutteet ilmentyvät Galesin musiikissa lähinnä improvisaatiorakenteissa, ei
niinkään soinnutuksessa, melodioissa tai rytmityksessä. Gales pitää niitä itselleen
oleellisina.

- Koulussa soitin koulun big bandissa jazzia, silloin rumpalina, ja grooven
rakentaminen kiehtoi minua aivan tavattomasti. Paneuduin siihen
voimaperäisesti. Kitaristina olen ihaillut aina suuria jazznimiä – sanokaamme
Herb Ellis, Wes Montgomery, Charlie Mariano – ja olen omaksunut joitakin
heidän käyttämiään skaalaratkaisuja.

Kiinnostus jazzia kohtaan on bluesmaailmassa virinnyt uudelleen. Monet kitaristit
kokevat bluesin tiiviin perusrakenteen ja soolojen pentatoniset skaalat jotenkin
rajoittavina. Pentatoninen skaala on käytännössä helpoin blues- ja rock-
musiikissa käytetty duuri- tai molliasteikko.

Nimensä mukaisesti pentatoninen skaala sisältää vain viisi säveltä. Se voidaan
mieltää duuri- tai mollisävelasteikoksi, josta puuttuu kaksi säveltä – siis helppoa,
mutta samalla rajoittavaa.

- Se on totta – itse pidän pentatonisista skaaloista, mutta tulkitsen niitä hieman
eri tavoin kuin mitä tyypilliset soittotavat edellyttäisivät. Hyppään toisinaan
oktaavihypyillä viitosten yli tai muulla tavoin poikkean ruodusta, hän luonnehtii.

Ideana näissä asteikoissa on, että niitä voi soittaa kappaleen päälle
käytännössä lähes miten tahansa. Muusikko pääsee alkuun vaivattomasti, mutta
sitten tulee tarve päästä ”out of the box”.

- Jazzin kuuntelu ja mallintaminen auttavat vision laventamisessa. Täytyy olla
hyvin järjestelmällinen ja analysoida musiikkia. Laatikosta ulospääsy saattaa
viedä aikaa, mutta se on vaivannäön arvoinen, Gales toteaa.

Työkaluista Fender Stratocaster istuu yhä huippukitaristin käteen, ja Marshall
toimii hyvänä perusvahvistimena. Vaihtoehtoja kuitenkin otetaan jatkuvasti
mukaan, kuten DV Mark -vahvistin sekä erilaiset efektilaitteet.

Jimin pitkä varjo

Eric Gales aloitti uransa Jimi Hendrix -orientaatiossa, mutta jatkoi siitä eteenpäin.
Jimin sädekehä on välillä tuntunut myös varjolta. Puheet Jimin perinnön
vaalimisesta saavat hänet hieman kiusaantuneeksi.

- Mielestäni siinä on hieman vaikeutta. Hän oli yksi kaikkien aikojen
vaikutusvaltaisimmista kitaristeista, ja otan kohteliaisuutena, jos minun sanotaan
muistuttavan häntä – mutta olen silti edelleen Eric Gales, hän muistuttaa.

Hän myös muistuttaa, että maailmassa on paljon muitakin arvovaltaisia
kitaristeja, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet häneen: Robin Trower, Eric
Clapton, Jeff Beck tai Frank Marino.

Vaikutteet usein myös yhdistyvät, kuten pop-yhtye The Beatles ja Hendrix. Näin
tapahtui Galesin toisella albumilla. "I Want You (She’s So Heavy)" soitettiin
Hendrix-katsannossa.

- Meillä oli tosi hauskaa sitä tehdessämme, ja nautin biisin työstämisestä, hän
muistelee.

- Beatles tietenkin oli brittibändi, mutta samanaikaisesti se on amerikkalaista
musiikkia: inspiraation he saivat USA:sta. Olen pelkästään iloinen, jos saan
jonkun kuuntelemaan brittipoppia uusin korvin. Se on hienoa musiikkia.
Kommunikointi yleisön kanssa on tähdelle muutenkin tärkeää. Hän ei ole
pukuhuoneeseen sulkeutuvaa ja lavalla vaikenevaa tyyppiä. Sen sijaan Gales
haastaa itsensä ja yleisönsä vuoropuheluun.

- Juuri tästä on kysymys! Pidän kommunikoinnista ihmisten kanssa. Reaaliaikaista
inspiraatiota – that's the whole idea!

Workshopia ei Rauma Bluesissa kuulunut ohjelmaan, mutta kitaratunteja Gales
on pitänyt Internetissä, ja instruktionaalinen DVD-tripla sisältää tuhdin
kitaraoppaan.

- Opetustyö on hyvin palkitsevaa. Ihmiset tulevat keikoilla puhumaan minulle ja
kertomaan, miten olen auttanut heitä ratkaisemaan joitain skaala- tai
soinnutusongelmia. Tietenkin se on heille haastavaa, koska olen vasuri, mutta
juuri haasteethan vievät eteenpäin!

Rauman-vierailulla kokoonpanon muodostivat Gales (laulu ja kitara), Nicholas
Hayes (rummut) ja Cody Wright (bassokitara). Lisäksi mukana oli LaDonna-
vaimo, perkussiot ja taustalaulu.

- LaDonna on hyvin tärkeä osa musiikkiani ja elämääni. On hienoa tehdä yhdessä
luovaa työtä rakastamansa ihmisen kanssa. Tehdessäni kotona uusia lauluja
saan tuoreeltaan rakentavaa palautetta.

ANTTI SUVANTO

Kuvat: Olli Sulin/Jazzrytmit (kuvagalleria)

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT