(c) 2006 Blues-Finland.com
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
Blues valitsi Erja Lyytisen

24.10.2006

Miksi nainen soittaa bluesia? Uutuuslevy "Dreamland Blues" antaa kysymykseen melkoisen tyhjentävän vastauksen. Lyytisen kansainvälisen soololevyn julkaisi Ruf Records.

Saksalainen Ruf Records on julkaissut
Erja Lyytisen ensimmäisen kansainvälisen soololevyn "Dreamland Blues". Artistille itselleen kokemus on ollut varmasti unohtumaton; levy on äänitetty neljän elokuisen päivän aikana Mississipissä, osin paikallisten muusikoiden säestyksellä. Tuotannosta vastasi Lyytisen englantilainen Blues Caravan -kollega Ian Parker.
"Dreamland Bluesilla" on enemmän vaikuttavuutta ja voimaa kuin millään Lyytisen aikaisemmalla albumilla. Onnistumisen arvoa lisää se, että kyseessä on nimenomaan soololevy. Siten artistin panos on erityisen dominantti. Erja on löytänyt nyt oman linjansa. Se on blues, vaikka vain alle puolet albumin raidoista ovat leimallisesti tätä musiikinlajia. Levyä suunniteltaessa on tehty hyvä johtopäätös: pitkäsoitto vaatii onnistuakseen tyylilajien rajankäyntiä.

Yhdentoista kappaleen levy koostuu selkeistä blues-raidoista, soul/pop-numeroista sekä parista hitaasta originaalista. Vain kaksi kappaletta on lainamateriaalia. Muiden kynäilystä on vastannut Erja Lyytinen, usein yhteistyössä
Davide Florenon ja Ian Parkerin kanssa.

Koko albumin ja varsinkin sen blues-osuuden merkityksellisin kappale on "Why a Woman Plays the Blues". Se on sekä sanojensa että sävelensä osalta levyä ja sen tekijää osuvasti profiloiva. Levy itsessään jo vastaa tuohon Lyytiselle alituisesti esitettyyn kysymykseen, mutta tämä biisi on annetun vastauksen kivijalka. Ei Erja bluesia valinnut, vaan musiikki valitsi hänet! Tällä kappaleella on rahkeita kehittyä nais-bluesin - toivottavasti kansainväliseksi - klassikoksi.

Avausbiisi "Skinny Girl" on riemukas slide-ralli. Levyn aloitus onkin loistava, sillä heti kakkosena seuraa täydellisesti sijoitettu "Why a Woman Plays the Blues". Tämä biisipari on koko albumin kohokohta.

Lyytinen on tavoittanut aidon suistomeiningin parhaiten levyn nimikappaleella. Rosoisessa soitossa ja erityisen intiimiksi miksatussa laulusoundissa on oikeaa rämeiden tunnelmaa.
Elmore James - Marshall Sehorn -lainassa "It Hurts Me Too" on puolestaan levyn tanakinta blues-poljentoa. "Good Lovin' Man" on häpeilemätön "Dust My Broom" -kopio, mutta kierrättämisestähän musiikissa paljolti onkin kyse.

Vivahteikkuutta levylle tuovat soul- ja pop-numerot. Niistä tehokkain on Ian Parkerin kirjoittama "Mississippi Callin'". Se on raskaahko soul-luenta, jota sävyttävät näppärät sointuvaihdot ja tunnelman muutokset. "I Need Love (To Get Over You)" taas menee lähelle tyttöbändien tunnelmaa.
The Shirellesin tai Ronettesin kaltaisesta vaikutelmasta puuttuvat vain kuoro, sen kimaltelevat mekot ja synkronoidut tanssikuviot. Vähiten ideaa on "Nasty Weather" ja "Best for You" -kappaleissa, ja ne jäävätkin albumin helpoimmin unohdettaviksi.

"Join Everyone" on toivottomuuden ja yksinäisyyden tunteista kumpuava slovari. Se vetoaa sinänsä kuulijaan, mutta lopputulos vaikuttaa hieman tarkoitushakuiselta. Pahimmillaan kappale voi päätyä konserttien vaivaannuttavaksi yhteishoilotukseksi. Lyhyt akustinen instrumentaalitunnelmointi "Voyager's Rest" päättää levyn.

"Dreamland Blues" on hyvin selkeästi soololevy. Se jättää bändin jäsenille varsin vähän liikkumatilaa, mutta osaava yhtye täyttää säestäjän tehtävänsä erinomaisesti. Ehkä seuraava Lyytis-albumi on selkeä bändilevy? Parkerin tuotanto on onnistunut: soundit ovat täyteläiset ja instrumenttigalleria on pidetty albumin henkeen sopivasti pelkistettynä.

Erja Lyytisen uutuuslevy on vakuuttava näyte hänen huimasta kehityksestään muusikkona. Edistyminen sekä kitaristina että laulajana on tarttunut hyvin tälle taltioinnille. Oman, ja vieläpä hyvin onnistuneen, materiaalin käytöstä on tuotosta myös syytä arvostaa. Valtaosassa sävellyksistä on ajatusta ja tarttuvuuttakin. Sanoitukset pureutuvat enimmäkseen romanttisiin ihmissuhteisiin mutta pystyvät silti välttämään liiallisen kliseisyyden.

Levyn aloitus on todella tehokas. Kokonaisuutena rakenne jättää kuitenkin toivomisen varaa. Ensimmäisestä kahdeksasta kappaleesta viisi on selkeästi bluesia - viimeisestä kolmesta ei yksikään. Levy loppuu tavallaan jo nimibiisin jälkeen, ja lopun vähemmän vaikuttavat kolme raitaa saavat teoksen päättymisen jokseenkin laahaamaan.

"Dreamland Bluesin" julkaisemisesta ei ole artistin kotimaassa pahemmin huudeltu. Sen menestystä Suomessa tulee joka tapauksessa toivoa. Iskelmälevyjä myydään Suomessa varmasti kymmenen kertaa enemmän, mutta tällä levyllä on sielua ja artistista panosta ainakin satakertaisesti.





Erja Lyytinen: Dreamland Blues, Ruf Records 2006

Erja Lyytinen (laulu, kitarat), Davide Floreno (kitara, basso), Kinney Kimbrough (rummut), David Kimbrough (basso), Justin Showah (basso), Ian Parker (taustalaulu), Lee (rummut), Steve "Lightin" Malcolm (basso)

Tuottaja: Ian Parker

Erja Lyytisen kotisivut

- - - - -

Dreamland Bluesin voi hankkia
CDON.COM -nettikaupasta.