European Blues Challenge 2019
Euroopan blueskenttä on vireä ja kehittyvä
|
|
|
Kyla Brox. Kuva: Phil Melia
|
30.4.2019
Aurinkoisilla Azoreilla vietettiin ”bluesin euroviisut”. Voiton vei brittiläinen
Kyla Brox, mutta hyvätunnelmaisessa tapahtumassa yhteishenki oli
menestystä tärkeämpää.
European Blues Unionin (EBU) vuosittainen kykykilpailu European Blues Challenge
järjestettiin huhtikuun alussa aurinkoisilla Azoreilla. Eksoottiset puitteet loi
kaunis, keskiajalla tärkeänä kauppapaikkana toiminut Ponta Delgadan
satamakaupunki, joka sijaitsee São Miguelin saarella. Azorien tuliperäisiä saaria
on yhdeksän. São Miguel on niistä suurin. Azoreilla on autonominen hallinto,
vaikka yhteys emämaa Portugaliin on tiivis.
Kyseisenä viikonloppuna sattui olemaan Ponta Delgadan syntymäpäivä, joten
paikallisilla oli tuplasti aihetta juhlaan. Eri puolilla kaupunkia järjestettiin
toistakymmentä musiikkiesitystä, joista suurin osa edusti bluesia. Tilaisuuksien
pääorganisaattorina toimi Santa Maria Blues, portugalilainen bluesyhdistys ja -
toimija, joka järjestää nimeään kantavan bluesfestivaalin vuosittain.
Useimpien Challenge-osallistujien - European Blues Unionin toimintaan voi
osallistua kuka tahansa - päivät täyttyivät workshopeista ja Blues Market -
tilaisuuksista, joissa tapaamiset ja kontaktit olivat pääosassa. Artistit,
musiikkitapahtumien järjestäjät ja muut bluesin ystävät saattoivat vaihtaa
informaatiota ja tulla tutuiksi. Ehkäpä tästä kansainvälisestä bluesvaihdosta
saadaan tuloksia jo tulevan kesän ja syksyn aikana. EBU:n varapuheenjohtajana
toimii suomalainen Pertti Nurmi.
Kilpailupäivät olivat perjantai ja lauantai. Soitto soi illasta pikkutunneille, ja jamit
pidettiin vielä päälle. Esiintymispaikkana oli upea Coliseu Micaelense, joka on
muodoltaan klassinen amfiteatteri. Pyöreää keskilattiaa reunustavat nousevat
parvekekatsomot, ja kaiken yllä kohoaa korkea, lasikattoinen kupoli. Ulkoa päin
rakennus ei ollut tavallista kummemman näköinen, joten matkalla joutui
kysymään tietä pariin kertaan. Lipun hinta ei päätä huimannut. Yhden illan lippu
maksoi 20 euroa. EBU:n aktiivijäsenille sisäänpääsy kaikkiin tilaisuuksiin oli
ilmaista.
Voitosta kisasi esiintyjiä 22 maasta. Suomesta oli karsintaraati valinnut bändin
Jo’ Buddy & Down Home King III featuring Nieminen. He soittivat lauantai-illan
keskivaiheilla tasokkaassa seurassa. Suomiblues ei kisassa sijoittunut, mutta
pääasia oli toki osallistuminen.
Kilpailussa oli peräti neljän pohjoismaan edustus. Melkoinen joukko faneja oli
saapunut kannustamaan omiaan. Pienoisliput liehuivat, ja ilmassa oli suuren
urheilujuhlan tuntua…
Ohjelma sujui täsmälleen aikataulun mukaan. Tyylikäs ja asiansa osaava
juontajapari esitteli yhtyeet portugaliksi ja englanniksi. Jokainen esiintyjä soitti
neljä kappaletta, joiden piti mahtua esiintymisajaksi varattuun 20 minuuttiin.
Esitysten välillä pyöri Azorien matkailumainoksia videoscreenillä.
Esiintyjät olivat keskenään hyvin erilaisia. Kaikkea oli tarjolla heavysta
herrasmiesjatsiin. Naisia oli kisassa aika vähän, mutta he olivat sitäkin
lahjakkaampia, niin kuin lopputuloksesta nähtiin. Osallistujakaarti oli
korkeatasoinen, välillä jopa hengästyttävä. On todellakin haasteen paikka
(challenge) esiintyjälle saada itsestään irti paras mahdollinen 20 minuutissa.
Tuomarit arvioivat esiintyjien originaliteettia, soitto- ja laulutaitoja, lavasäteilyä ja
musiikin bluespitoisuutta. Jokaisesta kategoriasta annettiin pisteet, ja loppu
olikin silkkaa matematiikkaa. Parhaan pistemäärän saanut oli voittaja. Muuten ei
kai voisikaan asettaa paremmuusjärjestykseen näin monipuolista tarjontaa.
Seuraavassa poimintoja positiivisesti erottuneista esiintyjistä.
Brittiläinen Kyla Brox Quartet voitti European Blues Challengen, ehkä
odotetustikin? Teini-ikäisenä laulu-uransa aloittaneella Kyla Broxilla on tumma,
voimakas jazzääni, jota hän osaa luovasti käyttää. Muu yhtye jäi pakostakin
säestäjän osaan. Kypsä ja tunteikas esitys oli ehdottomasti illan parhaimpia.
|
|
|
Toiseksi tuli norjalainen Geir Bertheussen Blues Express. Bluesjuna jyräsi itsensä
vastaansanomattomasti kakkossijalle perinteisellä, tummasävyisellä Chicago-
bluesillaan. Kolmanneksi ylsi Hollanti, Dynamite Blues Band, jonka kirppumaisen
notkea ja maaniskatseinen solisti piti lavalla omaa show’taan. Bändin energinen
bluesrock tuntui vetoavan sekä yleisöön että tuomaristoon.
Delta Blues Riders isäntämaa Portugalista on slidekitaran sointiin tukeutuva,
monipuolinen ryhmä, jonka cowboy-hattujen alta ei sentään löytynyt mitään
hillbillyyn viittaavaa. Luxemburgin Heavy Petrol eri ikäisine jäsenineen oli kuin
perhe, joka piti hauskaa yhdessä. Erityisesti laulusolisti Mario Woody oli
varsinainen velmuilija, mutta bluessisältöäkin löytyi.
Slovakia lähetti kilpailuun yhden ainoan solistin, taiteilijanimeltään Tony
Bigmouth Pearson. Hän soitti akustista kitaraa ja lauloi traditionaalista bluesia,
myös omia kappaleitaan. Kroatian Tomislav Goluban Band esiintyi edukseen.
Tomislav, pehmeä-ääninen huuliharpisti, tuntui ottavan bluesinsa vakavasti, ja
bändi uhkui nuorta energiaa.
|
Yhteistyössä
Hamina Mosna Blues 15. - 18. toukokuuta
Saariblues 7.6. Tampereella
Lena & The Slide Brothers: uusi levy "IV"
.
|
Tanskan Trainman Blues yllätti myönteisesti traditionaalisella linjallaan. Muun
muassa Eric Bibb -kappaleita versioinut, tuoreelta kuulostava yhtye oli lainannut
rumpalin Fried Okra Bandilta.
Romania oli iso yllättäjä. Rares Totu’s Midnight Sun pani kaiken peliin
erinomaisen naissolistin ja soolokitaristin myötä. Sopivat kappaleet, esimerkiksi
”Nobody’s Fault But Mine” ja ”Feels Like Rain” esitettiin hallitusti ja tunteella.
Puolan Smooth Gentlemen oli nimensä mukainen. Sähköpianon, kitaran ja
rumpujen voimin esitettiin jazzahtavia ja vanhanaikaisen romanttisia kappaleita,
jollaiset olivat tässä tapahtumassa harvinaisia.
Espanjan Big Yu Yu pani ison vaihteen päälle alusta asti. Parhaiden
blueskitaristien perinteitä kierrättävällä triolla oli uskomaton draivi ja flow, joka ei
hetkeksikään hellittänyt esityksen aikana. Varsinkin kitaristi Jordi Alvarez on
hämmästyttävä ”syvien vesien” fiilistelijä ja taitoniekka.
Kreikan Sakis Dovolis Power Trio löi lisää löylyä kitaravetoisella heavy bluesilla,
josta ei volyymia puuttunut. Hendrixin nimeen vannova yhtye alkaa olla jo melko
tunnettu Euroopassa, vaikka varsinaista breikkausta ei ole vielä tapahtunut.
Viimeisenä vuoron saanut Ruotsin Marino Valle Band otti ilon irti soulin, bluesin
ja r & b:n sekoituksella, josta pursui elämisen riemu. Laulusolisti oli tämän bändin
kunkku. Takkikin lensi nurkkaan eläytymisen myötä. ”Give Me Time”, kuului
pyyntö, ja täytyyhän tähänkin bändiin tutustua lähemmin.
Saksalainen Richie Arndt Band tuli bongatuksi hotellikadun rantalavalta.
Sympaattinen ja taidokas yhtye soitti monipuolisen setin kylmää tuulta uhmaten.
Bluesin ohella ohjelmisto sisälsi sielukasta poppia, muun muassa kappaleen ”
Walking in Memphis”, erittäin kaunisäänisen kitaran säestyksellä.
European Blues Challengen myötä voi nyt ylpeänä sanoa, että Euroopan
blueskenttä on vireä ja kehittyvä. Blues elää ja voi hyvin, eikä häpeä yhtään
alkuperämaansa modernien esiintyjien rinnalla. Ensi vuonna kisat pidetään
Hollannissa, Zaanstadissa.
ANNAMARI LAUSALA
Ponta Delgada
European Blues Unionin verkkosivut
|
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
|
