31.8.2009 Kuvagalleria
Eve & The Exiles - lintu vai kala?
Austinista kotoisin oleva yhtye soitti Tampereella ja hoiti hommansa hienosti.
Even ja kumppanien keikkojen äänentoisto kuitenkin jakoi mielipiteet
menneellä Suomen-kiertueella.
Teksasilainen garagebluesbändi Eve & The Exiles käväisi vuosi sitten Rauma
Bluesissa. Tuolloin ilmeisen moni – allekirjoittanut mukaan lukien – innostui toden
teolla tästä sopivasti vanhahtavasta autotallirokkauksesta. Niinpä bändi
tuotiinkin nyt oikein kiertueelle Suomeen.
Exilesin johtohahmo on legendaarinen teksasilaisrumpali Mike Buck. Hän soitti
The Fabulous Thunderbirdsin ensimmäisessä levytyskokoonpanossa ja on
sittemmin tullut tutuksi muun muuassa LeRoi Brothersin riveissä.
Buck on hauskannäköinen ilmestys soittaessaan. Hän on karsinut
rummutuksestaan kaiken turhaan heilumisen pois. Yksikään ylimääräinen lihas ei
värähdä, kun hän koputtelee uneliaan näköisesti kannuja. Siitä huolimatta soitto
kuulostaa hyvältä ja jopa tiukalta. Myös orkesterin basisti Pat Collins kuuluu
LeRoin veljessarjaan ja on pitkän linjan puurtaja hänkin.
Eve & The Exilesin musiikissa kuusikymmenlukuiseen pop/r&b -meininkiin yhdistyy
aimo annos reuhakasta rokkia ja lopputulos on kovasti hauskanpitoon
kannustavaa musiikkia. Bändin keulakuvan, kitaristi-laulaja Eve Monseesin tyyliin
sopivat omat piisit muodostavat hyvin valittujen mielenkiintoisten lainojen kanssa
ehyen kokonaisuuden.
Eve toimii bändin pääasiallisena solistina. Hänen rehellisesti tyttömäinen
soundinsa tuo mukavan kontrastin räyhäkkääksikin yltyvien kitaroiden rinnalla.
Monin paikoin mielessä häivähtää Phil Spectorin tyttöbändilevytykset.
Lauluvastuun Even kanssa jakavat toinen kitaristi Homer Henderson sekä
marakasseja ja muita rytmisoittimia soittava Donna Pearl. Jokaisella on illan
aikana omat soolopiisinsä, mutta hienoimmalta touhu kuulostaa kaikkien kolmen
ollessa yhtä aikaa äänessä.
Useimmat soolot soittava Henderson esittää numeronsa omalla karulla tyylillään.
Hänen kitarointinsa on nautittavaa kuultavaa. Siinä yhdistyvät teksasilaiseen
tapaan niin kantri kuin Link Wraykin rehelliseen rokkenrolliin. Tulliklubilla Homer
varasti monin paikoin show'n itselleen. Edes vähäinen yleisö ei näyttänyt
haittaavan, kun hän tuoremehua tuopista siemaillen lisäsi löylyä meininkiin.
Keikan avanneen surf-instrumentaalin jälkeen saatiin kuulla suurin osa
viimevuotisen ”Blow Your Mind” -levyn piiseistä sekä nippu mukavia yllätyksiä.
Niihin lukeutui ainakin hauska ”Jerk”, jossa bändin naisväki opetti junttimaista
tanssityyliä pöydässä jurottamiseen taipuvaiselle hämäläisyleisölle. Yllätykseksi
laskettakoon sekin, että illan tunteikkaimmat hetket tarjosi Homer tulkitsemalla
screwdrivereiden herkistämän version vanhasta Drifters-hitistä ”Please Stay”.
Muita tyylikkäitä lainoja olivat muun muuassa Even laulama ”Looking Back” sekä
Homerin näkemys Roy Orbisonin ”Down the Linesta”. Mainitsemisen arvoinen
veto oli myös Link Wrayn ”Ace Of Spades”.
Soundeissa toivottavaa
Blues-Finland.comin keskustelufoorumilla on ehditty jo käsitellä äänentoistollisia
ongelmia, joita Tampereen-keikalla ilmeni. Bändin kiertuemanageri keksi miksata
keikan itse sillä seurauksella, että mikään muu kuin kitarat ei kuulunut. Bändin
käyttämissä Vox-vahvistimissa on luonnostaankin siinä määrin erottuva
ominaissoundi, että sitä ei välttämättä tarvitsisi enää erikseen alleviivata. En
muista myöskään aiemmin olleeni keikalla, jossa basistilla olisi ollut ruumisarkun
kokoinen Ampeg takanaan ja silti basso ei olisi kuulunut. Lavalla olleet urut, joita
Donna Pearl muutamaan piisiin soitti, jäivät tyystin rekvisiitaksi ja kitaroiden
jalkoihin.
Vaikka tämä varsin outo näkemys hyvästä soundista onnistui latistamaan fiilistä
paikoittain rankastikin, on todettava, että bändi hoiti hommansa hienosti. Keikka
olisi ollut todella hyvä, jos manageri olisi keksinyt jonkin muun pätemiskeinon ja
antanut ammattilaisten hoitaa äänentoiston. Lavasoundi oli ilmeisesti
balanssissa koska bändi vaikutti tyytyväiseltä. Toivottavasti joku kertoo heille
miltä homma kuulosti salin puolelle.
Illan avasi Jo' Buddy & Down Home King III soittamalla setillisen uutta, tulevan
levynsä materiaalia. Heidän keikkansa ajan soundit ja meininki olivat tuttuun
tyyliin kohdallaan. Jälleen oli aimo annos juurevaa meininkiä tarjolla. Setissä
kuultiin muun muassa aina toimivaa Bo Diddley -komppia, yksi ragtime ja hidasta
surf-henkistä instrumentaalimaalailua.
Keikan päätti jo kestosuosikin asemaan noussut ”Elevator Boogie”, joka myös
tulevalta levyltä löytyy. Lisäväriä touhuun toi Jukka ”Wang Dang Dude” Mäkinen
vierailemalla yhden piisin verran soittamassa huuliharppua. Olen varma, että Jo'
Buddyn ja Down Home King kolmosen keikka herätti useammankin ihmisen
mielenkiinnon uutta levyä kohtaan. Sitä odotellessa siis...
MARKO AHO
Kuvagalleria
Eve & The Exiles, Jo' Buddy & Down Home King III. Tampere, Klubi 26.8.2009
Eve Monsees (laulu, kitara), Mike Buck (rummut, laulu), Pat Collins (basso, laulu),
Homer Henderson (kitara, laulu), Donna Pearl (marakassit, laulu)
Jo' Buddy (kitara, laulu), Down Home King III (lyömäsoittimet)
Linkit: Eve & The Exiles kotisivu ja MySpace, Klubi
.
|
