Blues-Finland.com - Keikka-arvio: Fried Okra Band, Tampere

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

KEIKKA-ARVIO: FRIED OKRA BAND, TAMPERE

16.9.2013

Hypnoottista pusakkamusaa Tanskanmaalta
Fried Okra Band vieraili ensimmäistä kertaa Suomessa. Tarjolla oli Hill
Country -tyyppistä bluesia, romusoittimia ja tanskan kielioppia.

Suomessa kolmella keikalla pistäytynyt Fried Okra Band oli vielä viikko sitten
näillä seuduin melko tuntematon nimi, vaan eipä ole enää. Miniturnee teki
tehtävänsä. Jokaisen keikan jälkeen sosiaalisessa mediassa ilmoittautui
tanskalaisbändille liuta tuoreita faneja. Sana näyttää lähteneen mukavasti
kiertämään. Kuulunpa itsekin kasvujohteisen faniryhmän tuoreimpiin tulokkaisiin.

Down Home Kivi -klubisarjan (jota järjestää Blues Lovers -yhdistys) torstai-illasta
Tampereen Teatterin Kulttuuriravintola Kivessä ei juuri muuta ennakkovihjettä
annettu kuin että luvassa olisi tanskalaista, hieman erilaista Hill Country -bluesia.
Alavan laakea Tanska on jo lähtökohtaisesti varsin erilainen ”hill country”, joten
ei ihme, että myös sieltä kumpuava blues on omanlaistaan. Suoritin pintapuolisen
tutustumisen aiheeseen Spotifyn ja netistä löytyvien livenäytteiden pohjalta.
Innostuin havaittuani bändin kuulostavan hyvältä jopa kaksieuroisen kokoisesta
pc-kaiuttimesta. Suuntasinkin odottavin mielin ja hyvissä ajoin torstaina kohti
Kulttuuriravintola Kiveä.
.

Keikan alku myöhästyi hieman normaalista
Down Home Kivi -aikataulusta. Tällä kertaa ei
kuitenkaan ollut tarpeellista lähteä
tivaamaan, kuka kurja on vastuussa
viivytyksestä, koska syyllisiä oli lukuisia ja
ilmeisen kurjiakin olivat kaikki. Viivästyksen
syy oli nimittäin Les Misérablesin
ennakkonäytös. Teatterin puolella
kurjisteltiin sen verran pitkän kaavan
mukaan, että bluesit saatiin soimaan vasta
iltakymmenen jälkeen. Eihän sekään
kohtuuttoman myöhäinen soittoaika ole,
mutta Kivessä on yleensä päästy vauhtiin
hetikohta yhdeksän perästä.

Saumatonta yhteispeliä

Bändi otti ammattimaisin ottein menetetyn
ajan takaisin soittamalla parituntisen
settinsä ilman taukoja. Heti ensitahdeista
kävi selväksi, ettei kotikontujen tasaisuus ei
ole vähääkään latistanut Fried Okra Bandin
Hill Country -bluesia. Kitaristit Morten Lunn

ja Thomas Foldberg sekä rumpali Thomas Crawfund osaavat toden totta tehdä
omanlaistaan musiikkia, jossa kuuluvat myös perinteet. Hill Country -bluesille
ominainen, toistuvilla sävelkuviolla aikaan saatu hypnoottisuus on vahvasti läsnä
Fried Okran tuotannossa. Bändi osaa hyödyntää tehokeinoa oivallisesti ja
sijoittaa sen luontevasti uudenlaisiinkin ympyröihin. Erityisesti verkkaisemmat
tarinoinnit, kuten ”Donuts And Devils” ja ”Breakfast” imaisivat keikalla kuulijan
kyselemättä mukaansa.

Myös rehvakkaammin rullaava materiaali koukutti ja sai yleisön innostumaan –
esimerkkeinä setin käyntiin riuhtaisseet ”I Got This Record” ja ”I'm Going Down”.
Muista rokkaavista kohokohdista päällimmäisinä mieleen jäivät ”Followed My
Baby” ja ”Catch The B Train”. Mielenkiintoinen ja muusta materiaalista erottuva
yksityiskohta oli myös ”Bo Diddley Baby”: kappaleen nimen herättämien ennakko-
odotusten vastaisesti se kulkikin valssina.

Morten Lunnin ja Thomas Foldbergin yhteispeli toimi saumattomasti. Vuoron
perään toinen operoi etualalla toisen antaessa taustalta tukea. Roolien vaihdot
sujuivat luontevan huomaamattomasti. Maltillisesti sovittamalla pystyttiin
kahdella kitaralla luomaan ilahduttavan runsas nyanssivaihtelu, ja keskenään
erilaiset soittotyylit täydensivät toisiaan. Lunnin soitto oli ronskimpaa ja
suuripiirteisempää tuoden välillä mieleen jopa Neil Youngin. Runsaasti slidea
käyttäneen Foldbergin tyyli oli puolestaan hillitympi ja maalaileva.

Kaksikolle komppia pitäneen Crawfurdin
rumputyöskentely oli yhtä aikaa jämäkkää ja
irtonaisen svengaavaa. Hän ehti myös tämän
tästä siirrellä sinnikkäästi yleisön joukkoon
pyrkinyttä rumpusettiä takaisin
työpisteeseensä.

Aikaansaavan kolmikon lisäksi ei
kokonaisuuteen osannut kaivata muita
elementtejä. Olisi kuitenkin mielenkiintoista
kuulla kokoonpanoa niinkin, että mukana on
myös basistin virkaa toisinaan hoitava
sousafonin soittaja Henrik Silver.

Mitä on blues tanskaksi?

"Koska bändissä on näin vähän miehiä,
jokainen joutuu paiskimaan monipuolisemmin
hommia", piisien välissä leppoisan kuivakkaa
huumoria viljellyt Lunn tokaisi eräässä
spiikissään. Kokoonpano osoittautuikin
kiitettävän muuntautumiskykyiseksi.
Kolmantena piisinä kuullussa ”Bo Diddley

Babyssa” Foldberg vaihtoi kitaran huuliharppuun. Se oli ainut kerta, kun illan
aikana turpahöylää kuultiin. Olisi sitä voinut vielä toisenkin piisin verran
kuunnella. Tosin heti seuraavana tulleessa ”Chicago Stagessa” Foldbergin slide
oli jälleen varsin täyttävässä asemassa. Sen jälkeen ”Fake Rag Okra” vedettiin
Foldbergin kitaran ja Crawfurdin rumpujen polkemisen ohella soittaman maniskan
varassa. Piisissä Lunn tyytyi vain laulamaan.

Illan aikana Lunn soitti pariin otteeseen myös yksikielistä diddley bow'ta.
Kaikenlaiset sikarilaatikoista tai peltipurkeista, kuten tässä tapauksessa, kyhätyt
kitarat ovat viime aikoina nousseet melkeinpä trendi-ilmiöksi. Seasick Steven ja
Luther Dickinsonin kaltaiset musikantit ovat esimerkeillään tehneet alkeellisille
soittopeleille menestyksekkäästi PR:ää. Yhden jos toisenkin bändin keikkaa
tuollainen kapine nykyään piristää. Tiedän, että villitys jakaa mielipiteitä
rankastikin, mutta itse pidän tästä suuntauksesta. ”Romusoittimissa” on oma
karu viehätyksensä. Vaatii näkemystä kääntää kielten vähäisestä määrästä
johtuva tulkinnan rajallisuus eduksi. Morten Lunnin käsissä diddley bow suuntasi
katseita jopa jonnekin Pohjois-Afrikan suuntaan ja toi mukavan lisän jo
ennestään moni-ilmeiseen Fried Okra Bandiin.

Ai, miten niin pusakkamusaa? Keikan aikana yleisöstä hihkaistiin kysymys: "Mitä
blues on tanskaksi?" Lunn sanoi, että se on "blues" kuten muillakin kielillä. Hän
jatkoi, että tasaisin väliajoin keikalle osuu joku omasta mielestään kovinkin
hauska humoristi, joka epäilee bändin soittavan "bluse-musiikkia". Tanskan
kielen sana bluse kun tarkoittaa suomeksi paitaa tai pusakkaa. Minä olen omasta
mielestäni hauska humoristi – siksi pusakkamusaa!

MARKO AHO, teksti ja kuvat

Linkit: Fried Okra Band, Blues Lovers, Kulttuuriravintola Kivi

.

Jaa juttu profiilissasi: |