Harva on kuitenkaan iskenyt yhtä suorasukaisesti asian ytimeen kuin ohiolainen
Grana Louise. "Gettin' Kinda Rough!" hän viestittää uudella albumillaan – eikä
viittaa ainoastaan levyn kannessa riehuvaan hurrikaaniin.
Albumilla, julkaisijana Chicagon Delmark Records, pannaan parasta seitsemän
studio- ja viiden livebiisin edestä. Studio-osuudella kuullaan tuhtia soundia, josta
erityiskiitokset ansaitsevat basisti Bill Hargrave ja rumpali Clarence Scott.
Keikkaosuudella soundi ei ole aivan 'albumitasoa'. Ennemminkin tulevat mieleen
hyvän keskitason bootlegit.
Musiikillisena ohjenuorana on Chicago-perinteen perusblues. Tästä poiketaan
hienoisesti vain parilla funk-henkisellä palalla.
Mutta ne sanoitukset. Grana Louise toitottaa seksuaalisia mieltymyksiään palolla,
joka saa vähän kokeneemmallekin hien pintaan. Estottomimmin isketään
kappaleessa "Big Dick, M'isipi". Jo jyystävä alkupoljento kertoo, mistä on kyse. Ei
ainakaan lyriikassa esiintyvistä kuvitteellisen mississippiläispaikkakunnan
korkeista puista. "I know where to go, when I wanna get me some"... Kipale
päättyy kunnon rääkäisyyn, jonka aiheuttajaa kukin voi pohtia keskuudessaan.
Jos toisen Louise-originaalin, kappaleen "Bang Bang Ba-Bang Bang Bang Bang",
nimi jättää jotain arvailujen varaan, tulee kaikki selväksi viimeistään James
Brownin "Sex Machinesta" lainatulla tunnelmalla. Livepuolen alkaessa kappaleella
"Wet Match" siirrytään niin ikään suoraan makuuhuoneen puolelle – tällä kertaa
kritisoimaan jonkun polon mieskuntoa.
Grana ei kuitenkaan ole kevytkenkäinen. Yhdellä omista kappaleistaan hän
vakuuttaa kantavansa suorastaan lyijyä jaloissaan: "Lead Foot Mama"! Neljäs
Louise-originaali on nimeltään "Gonna Get 'Cha". Funk-raidalla on muista biiseistä
poiketen melko kepeä kasarisoundi.
Päällekäyvien esitysten lomassa 12 kappaleen kokonaisuudelle mahtuu koko
joukko mitäänsanomattomia renkutuksia. Livebiisit ovat toki mukava lisä, mutta
ainakin pakolliset kuviot tyyliin "I Can't Stand the Rain" ja varsinkin "Hey Joe"
olisivat saaneet jäädä julkaisematta.
Instrumentalistien selvä ykkönen on kitaristi Tom Holland. Mies on tuttu muun
muassa James Cottonin bändistä. Tom juoksuttaa, komppaa ja kuvioi kuin
riivattu. Makeimmat luritukset löytyvät "Bang..."-biisiltä.
Chicagoon 90-luvun loppupuolella kotiutunut Grana Louise on paitsi räväkkä
sanankäyttäjä myös kelpo laulaja vanhaan kunnon blues shouter -tyyliin. Hän on
vähän kuin kypsempi Shemekia Copeland: ilmaisussa on samantyylistä vibratoa
ja topakan emäntämäistä asennetta.
"Kappaleet kuten 'Big Dick, M'isipi' tulivat minulle luontaisesti. En koskaan tee
mitään odotusten mukaista. Kappaleet ovat täyttä mielikuvitusta, mutta niissä on
hauskaa sokkiarvoa. Sanon ääneen sen mitä useimmat vain ajattelevat
tykönään", Grana kertoo.
Härskisti hei, kun pornolaulu raikaa!
PASI TUOMINEN
Grana Louise: Gettin' Kinda Rough! Delmark Records, 2011
Grana Louise (laulu), Tom Holland (kitara), Carlos Showers (kitara), Bill Hargrave
(basso), Clarence Scott (rummut), Bill Syniar ("kaikki soittimet")
Tuottaja: Bob Koester
Linkit: Grana Louise, Delmark Records
.
|
