Blues-Finland.com - Grand Blues Festival 2018, Lahti

GRAND BLUES FESTIVAL 2018, LAHTI - RAPORTTI JA KUVAT

Lahdessa uudet puitteet, tutut kujeet

Grand Blues Festival löysi oivallisen uuden kodin, Möysän Musaklubin.
Aki Kumar ja Rockin’ Johnny toivat terveiset USA:n länsirannikolta.
Erja Lyytinen ja Firebugs takasivat kotimaisen panoksen.

Having a grand time: Kumar, Rockin' Johnny, Peltola

19.4.2018 Kuvagalleria

Tänä vuonna Lahden Grand Blues Festivalilla oli jälleen muutoksen aika.

Grand Blues Festivalia juhlittiin alkujaan Kauppahotelli Grandin tiloissa. Yhteistyö
loppui perinteikkään majoituslaitoksen muuton myötä vuonna 2010. Juhlapaikka
vaihtui, mutta nimi jäi. Festivaali löysi tuolloin kotipesäkseen Lahden
Seurahuoneen.

Nyt, seitsemän bluesjuhlaa myöhemmin, paikaksi vaihtui Möysän Musaklubi, joka
Mössönäkin tunnetaan. Muutos toden totta kannatti. Siinä missä Seurahuoneen
matala ja pitkä juhlasali oli akustisilta olosuhteiltaan haastava tila konserteille,
soveltuu Musaklubi kerrassaan oivallisesti. Useaan kerrokseen jakautuva
ravintola tarjoaa runsaasti tilaa ja hyviä paikkoja bändien kuunteluun, katseluun
ja diggailuun.

Mössö oli melkein täyteen kansoitettu. Erityisesti pääesiintyjä Erja Lyytinen
kiinnosti yleisöä. Hän lieneekin laajimmin Suomessa tunnettu täkäläinen
bluesmuusikko. Lyytinen keikkailee nykyään enimmäkseen ulkomailla. Lahteen
hän saapui miltei suoraan Sveitsistä, jossa hän oli tehnyt kimppakeikan Sonny
Landrethin kanssa. Erja oli ilmeisen innoissaan idolinsa kanssa soittamisesta.
Tosin kyllähän tuon kaltaisella yhteistyöllä kelpaisi kenen tahansa ylpeillä, jopa
Landrethin.

On hienoa, että Erja on onnistunut haalimaan tuoretta bluesyleisöä helposti
sisäänpäin lämpiävien diggaripiirien ulkopuolelta. Väki viihtyi aidosti Mössön
bluesillassa. Toivottavasti tätä uutta yleisöä nähdään vastaavissa tilaisuuksissa
toistekin.

Uutta materiaalia ja laadukkaita lainoja

Erja Lyytisen bändin keikalla kuultiin odotetusti singlepiisi ”Without You”, joka
ilmestyi vastikään. Viimevuotiselta albumilta ”Stolen Hearts” poimittiin
useampiakin kappaleita. ”City Of Angels” -kappaleen maalaileva intro osoitti, että
ahkerasti keikkaileva yhtye on hyvässä iskussa. Soitto oli tiukkaa ja svengaavaa,
kuten bluespohjaiselle musiikille sopii.

Yhteistyössä

Hamina Mosna Blues 2018 Elvis Concert, Tampere-talo

M icke Björklöf & Blue Strip: 25 Live

Emilia Sisco & Helge Tallqvist: You Ain't Heard

Kukonhiekka Blues 2018, Saarijärvi
.

Rotevampiotteinen ”Lover’s Novels” nosti kierroksia tarjottuaan pitkät
soolonpaikat Erjan slide-kitaralle ja Kasperi Kallion uruille. Paikat käytettiin
osaavin ottein. ”Black Ocean” lisäsi keitoksen funkpitoisuutta. Tatu Backin ja Iiro
Laitisen komppipari teki hyvää jälkeä.

Fanipohjan laajentamisessa varmasti auttavat Lyytisen musiikista löytyvät
peruspopin ja -rockin sävyt. Aika ajoin vahvoina soineet radioystävällisemmät
vaikutteet ovat edelleen mukana. Nyt ne kuitenkin antavat tilaa juurevammille
aineksille. Kappaleista löytyy monia makoisia riffejä, eikä sooloissa todellakaan
säästellä. Kokonaisuus Lahden-illassa oli ilahduttavan rouhea.

Rytmitykseltään ovela ”Rocking Chair” keinui setin loppupuolella sen verran
villisti, että allekirjoittaneen lapsuudessa sellaisesta kiikkustuolin käytöstä olisi
tullut sanomista. Illan vahvimman tunnelatauksen tarjosi verkkainen molliblues
”Slowly Burning”. Erja taisi itsekin hieman hämmästyä laulutulkintansa
väkevyyttä, eikä pitkä kitarasoolokaan moitteelle sijaa jättänyt. Jimi Hendrixiltä
lainattu ”Crosstown Traffic” tulkittiin asiaan kuuluvan vimmaisesti. Sen slide-
introssa koukattiin pikaisesti Piippolan vaarin maatilan kautta.

Encoressa kuultiin pari lainaa lisää. Curtis Mayfieldin ”People Get Ready” keskitti
soolovastuun oivallisin seurauksin bassolle ja uruille. Illan päättänyt ”Steamy
Windows” sai osakseen varsin suorasukaisen tulkinnan. Yleisössä parit
silmälasitkin huurtuivat.

Oikeat tekijät oikeisiin töihin

Grand Blues Festivalin muut esiintyjät olivat Aki Kumar & Rockin’ Johnny sekä
Konstantin Kovalev & The Firebugs. Molempien kokoonpanojen rytminen
kivijalka oli taiten rakennettu kotimaisin voimin. Perustukset olivat jämerät, mutta
elastiset. Samalla periaatteellahan pilvenpiirtäjät tehdään kestämään
maanjäristyksiä.

Kumarin ja Rockin’ Johnnyn takuuvarmana komppikaksikkona svengasivat Jaska
Prepula ja Mikko Peltola. Firebugsin pitää liikkeessä ja ryhdissä puolestaan
Mitja Tuuralan ja Tyko Haapalan monissa liemissä marinoitu tiimi. Molempien
rytmiryhmien tahdissa on tunnetusti helppo viihtyä. Soitto toimii, eikä rollaus
unohdu rokkauksen rinnalta. Näkemystä ja tyylitajua piisaa useammankin
rokkibändin tarpeiksi.

Aki Kumar ja Rockin’ Johnny (Johnny Burgin) asustelevat nykyisellään
Yhdysvaltain länsirannikolla. Seutukunnan musiikkiperinteeseen leimallisena
piirteenä kuuluva rentous välittyi heidän hyväntuulisesta esiintymisestäänkin.
Johnny on kotoisin Chicagosta. Ei senkään vaikutus persoonalliseen kitarointiin
taida aivan vähäinen olla. Kumar kertoi olevansa syntyjäänkin länsirannikolta –
tosin Intian länsirannikolta. Vanhalle kotikaupungille (joka on sittemmin
muuttanut nimekseen Mumbai) omistettiin hieman eksoottisemmin rullaava ja
tumppaava ”Back to Bombay”.

Johnny ja Aki osoittautuivat kelpo laulajiksi ja showmiehiksi kumpikin. Liian
totiseksi ei meno missään vaiheessa luiskahtanut. Lahden-keikalla Johnny nousi
vahvemmin esiin. Kaikille kävi selväksi, että lisänimi Rockin’ on kaikkea muuta kuin
köykäisin perustein tuulesta temmattua rehvastelua. Gibson SG -kitara sai
Johnnyn hyppysissä kyytiä ronskin ottein. Soolot löysivät ilahduttavan
omaperäisiä kulkureittejä. Niitä kulkiessa yleisökin näki tutut maisemat uudelta
suunnalta. Keikan loppupuolella Rockin’ Johnny soitti kitaraa myös hetken niskan
takana. Se tosin näytti tapahtuvan enemmän velvollisuudentunnosta kuin
palavasta halusta.

Myös Aki Kumar hoiti tonttinsa tyylillä. Hänen ilmaisunsa oli monin paikoin
perinteisempää kuin Johnnylla. Eivät hänenkään saappaansa kuitenkaan
mutaiseen maaperään kiinni juuttuneet. Huuliharppu soi poikkeuksetta uljaasti.
Muun muassa Little Walterin ja J.B. Lenoir’n laulukirjojen aarteistoa tarjoiltiin
hyvällä otteella. Yleisö sai nauttia tuplaharputtelustakin Johnnyn asetettua
räkkiharpun kaulalleen. Bonuksena Pekka Haukijärvi, Grand Blues Festivalia
järjestävän Lahden Bluesmafian puheenjohtaja, kutsuttiin Stratocastereineen
lavalle jamittelemaan.

Tyylikkäät tuliluteet

Konstantin Kovalev on tuttu monesta eri kokoonpanosta ja vaihtelevista
tehtävistä. Kaikista niistä hän suoriutuu hyvin. Päällimmäiseksi mielikuvaksi
Firebugsista jäi tyylikkyys. Solistina luontevasti toimiva Kovalev on esiintyjänä
viileän hillitty. Hänen soittonsa on kuitenkin kaikkea muuta kuin hillittyä.

Konstailematta toimiva, perinteisin eväin tarjoiltu blues ja rock and roll saivat
yleisön väkisinkin hyvälle tuulelle. Kosketinsoittaja Harri Taittonen antoi solistille
eläväistä tulitukea sivustalta. Tuurala-Haapala-kaksikko piti kokonaisuuden
rullaamassa.

Grand Blues Festivalin uusi juhlapaikka on oivallinen valinta. Mössöllä kaikki toimi.
Soundit olivat kohdallaan. Bändivaihdot sujuivat sutjakkaasti ilman turhaa
taihoamista. Niiden aikana tarjoutui yleisölle oivallinen tilaisuus vaikka säätää
kehon nestetasapainoa tarvittavin toimin. Molempiin suuntiin korjaavat
toimenpiteet hoituivat myös ilman ylenpalttista jonottamista.

Illan päätteeksi bluesmafioso Haukijärvi olikin yhtä hymyä. Festivaali oli menestys
joka sektorilla. Kuudensadan hengen yleisöä voi suomalaisella klubibluesilla pitää
todella hyvänä saavutuksena. Grand Blues Festival oli nimensä mukaisesti grand.

MARKO AHO

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT