LEVYKATSAUS
|
13.11.2015
Laatua ja viihdettä vanhalta
mantereelta
Eurokierroksella tutustutaan italialaiseen
Alberto "Guitar Bo'" Toffoliin, israelilaiseen
The Blues Rebelsiin ja tanskalaiseen Ole
Frimer Bandiin.
Italiasta on kehkeytymässä yksi Euroopan
kiintoisimmista bluesmaista. Suomessa ovat
käyneet vierailuilla muiden maussa PapaLeg
Acoustic Duo, Dirty Trainload ja Sniperdogs.
Äskettäin Little Willie Mehto puolestaan kävi
vastavierailulla saapasmaassa.
|
|
Uusin tuttavuus on Alberto Toffoli, joka musisoi taiteilijanimellä Guitar Bo'.
Täysin itseoppineeksi kitaristiksi itsensä esittelevä Toffoli on kotoisin
tarunhohtoisen Venetsian seuduilta. Hänen uusin levynsä "Heavy Love" on
artistin mukaan "vuosien uhrausten, luopumisten, rakkauden, hymyjen ja
kyynelten tulos".
"Heavy Love" tuottaa ilmoille 12 kappaletta, joista yhdeksän ovat
Toffoli-originaaleja. Omaa materiaalia riittää; Toffoli kertookin, että viimeiseen 20
vuoteen ei mahdu yhtään päivää, jolloin hän ei olisi tehnyt sävellystyötä tai
ainakin soittanut kitaraa.
Toffoli näyttäytyy viihdyttävänä, huolellisena ja taitavana muusikkona. Porukkaa
studiolla on piisannut roppakaupalla puhallinsektioineen kaikkineen.
"Show-bluesiin" olisi voinut nojata vähemmänkin, siksi mukavia levyn
vaihtoehtoiset kappaleet ovat. Varsinkin "Joker Girl" tempaisee mukaansa, ja sen
jamimaisessa jazztunnelmassa viihtyisi viittä minuuttia ja kymmentä sekuntia
pidemmänkin ajan.
"Going Home" on piristävä rock and roll -pala. Standardi "Nobody Knows You
When You're Down and Out" vedetään kivalla tavalla vanhanaikaisesti. Kepeä
loppujami "Blues Beans for Bingo" kertoo, ettei asialla olla liian totisesti.
Kuten itseoppineilla usein, Toffolin musiikki ja tekeminen pursuavat tunnetta.
Guitar Bo' ei ole mikään kultakurkku, mutta miehekkään röhisevä ääni sopii
bluesiin oivallisesti. Parhaimmillaan hän onnistuu kuulostamaan Joe Cockerilta.
Kitarassa on täyteläinen soundi ja sooloissa ideaa.
Huolella suunniteltu ja toteutettu kansitaide täydentää teosta hyvin, vaikkei
aurinkolaseissa naisia ja kitaroita avoautossa kuskaava bluesmies varsinaisesti
uraauurtava teema olekaan. "Alberto Toffoli on Piave-joen kitara. Kukaan muu
muusikko ei ole kyennyt muuntamaan tämän joen soundia musiikiksi",
kansiteksteissä runoillaan. "Alberton blues on joen huuto, joka kertoo
intohimosta sekä miehen ja ympäristön suhteesta."
Harpulla sisään
Israel ei kuulu maantieteellisesti Eurooppaan, mutta kun maa on urheilussakin
mukana vanhan mantereen mittelöissä, otettakoon se mukaan myös
eurokierroksellemme.
|
|
|
Blues-Finland.com käsitteli israelilaista bluesia keväällä artikkelissa "Pyhän maan
bluesia", ja nyt joukkoon liittyy The Blues Rebels -niminen orkesteri. Kitaristi
Andy Watts ja huuliharpisti Dov Hammer touhuavat bändin nokkamiehinä.
Varsinkin Hammerin määräävä asema tulee selväksi. Pitkässä 14 kappaleen
kokonaisuudessa harppu pärähtää joka biisissä esiin ennen kuin kuulija ehtii
kissaa sanoa. Toisaalta Hammer on kehitellyt melkoisen keinovalikoiman, jolla
tuoda instrumentti eri tavoin sisään. "Seen the Light" -kappaleen tapaisia
suoraviivaisesti rokkaavia paloja olisi kuunnellut useampia. Silläkin on
huuliharppu mukana, mutta vain mausteena.
|
Omavaraisuus on The Blues Rebelsille hulppea
plussa. Koko materiaali on omaa, suurin osa
Hammer-Watts-yhteistuotantoa. Liikutaan
enimmäkseen bluesin ja blues-rockin
maastoissa. Hammer malttaa välillä hellittää
harpusta ja hoitaa lauluosuudet kunnialla.
Watts kurittaa Stratocasteria kautta linjan
tasaisen vakuuttavasti.
"Reason to Live" ja "Looking in" ripauttavat
kivaa country- ja folk-maustetta. Pari
pontevaa boogietakin kuullaan.
"Bändi sai alkunsa Wattsin ja Hammerin
tavattua jameissa vuonna 2012", bändin
leiristä kerrotaan. "Kavereiden välille syntyi
|
|
heti kemia, ja väkevä lavatyöskentely oli vastustamatonta. Pian The Blues
Rebelsistä tuli yksi Israelin kuumimmista blues-bändeistä."
Aivan perusteettomia mainesanat eivät voi olla, sillä The Blues Rebels on päässyt
työskentelemään muun muassa Joe Louis Walkerin, Lucky Petersonin ja
Bernard Allisonin kanssa.
Rautaista stuffia Tanskasta
Tanskan Aarhusista (Århus) tuleva Ole Frimer perusti nykyisen bändinsä
seitsemisen vuotta sitten. Kitaristi-laulaja Frimerin kavereina soittavat basisti
Jesper Bylling, urkuri Palle Hjorth ja rumpali Claus Daugaard.
|
Aiemmin Frimer veti Blue Junction -bändiä,
joka saavutti jalansijaa Pohjois-Amerikassakin.
Nykyorkesteri edustaa Frimerin mukaan ihan
omaa tyyliään, jossa bluesiin yhdistyvät
erilaiset rockin, jazzin ja fuusion elementit.
Kitaristina häneen ovat vaikuttaneet Albert
Collins, Jeff Beck ja hieman
epätavallisempana nimenä Jim Messina, tuttu
mies esimerkiksi Pocosta ja Buffalo
Springfieldistä.
Ole Frimer Bandilla on viljalti
keikkakokemusta; uusin levy – "Live at Blues
Baltica" – on taltiointi Saksan Eutinista.
Festarilla on tavattu nähdä suomalaisiakin
artisteja ja bändejä.
|
|
Levyn rakenne ilahduttaa suuresti. Biisejä on nykylevyksi todella vähän,
kahdeksan, mutta jokaisella sukelletaan syvälle. Jokainen teema tulee kunnolla
makustelluksi, kun lyhimmälläkin kappaleella on mittaa 4.39 (useimmat raidat
huitelevat viidessä ja kuudessa minuutissa). Kahdeksan biisiä kertovat riittävän
kattavasti Ole Frimer Bandin osaamisesta. Ja se osaaminen on huippua!
Omista kappaleista funkaava molliblues "If You Only Could Forgive Me" hyppää
silmille heti avausraitana. Rokkaavia kitaranvinguttajia riittää joka kylään, mutta
todellinen bluesmies mitataan tunnelmallisissa slovareissa: Frimer-originaalit
"Workin' too Much" ja "Sheltered Roads" vakuuttavat intensiivisyydellään.
Covereissa on potkua. "I Can't Keep from Crying Sometimes" (Al Kooper) soi
aivan mahtavasti, ja levyn päätöksenä Johnny Winterin "Hustled Down in Texas"
polttaa loputkin karstat vähän niin kuin "I'm Going Home" Ten Years Afterin
liveklassikolla "Undead" (1968).
Blues on tunnetusti marginaalimusiikkia tänä päivänä, mutta se on silti
pilkkoutunut omiin, usein herkkähipiäisiin leireihin. Yksi puolustaa ikivanhaa
Delta-bluesia, toinen uutta vaihtoehtobluesia, kolmas teksasilaista bluesrockia ja
neljäs ties mitä "ainoaa oikeaa" lajia. Ole Frimer Bandin musiikkia lienee
turvallista kutsua moderniksi sähköbluesiksi. Ehkä juuri se on bluestyyli, jolla on
eniten ystäviä?
Tanskalainen Frimer bändeineen voisi olla yllätysveto vaikka joillekin suomalaisille
festareille. Ongelma on se, että vaikka sisältö on rautaa, keski-ikäistä
valkoihoista eurooppalaiskitaristia on vaikea myydä (bluesin mittakaavassa)
suurelle yleisölle.
PASI TUOMINEN
Guitar Bo': Heavy Love. Birdland Sounds, 2015
The Blues Rebels: Open Road. Omakustanne, 2015
Ole Frimer Band: Live at Blues Baltica. Long Life Records, 2015
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
