(c) 2007 Blues-Finland.com
Iso mantteli ei hölsky

8.2.2007

Gwyn Ashtonilla on harteita sovitella Rory Gallagherilta jäänyttä päällystakkia. Walesista kotoisin oleva mutta Australiassa kasvanut Ashton on julkaissut tunnin verran raavasta menoa levyllä "Prohibition".

Walesissa syntynyt kitaristi-laulaja
Gwyn Ashton tuntee keikkaelämän itselleen oikeaksi valinnaksi. "Väsymys on oikeastaan aivan upea tunne", on mies kommentoinut kovaa keikkatahtiaan saksalaislehdistölle.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
CDON.COM -
BLUESTARJONTAA
Z-Trading
Audiodivari
Rytmi
Grand Blues
Gwyn pitää kuitenkin huolestuttavana sitä, että nuoret eivät tahdo löytää elävän musiikin skeneä. "Livemusa on nykyisin jo suorastaan eksoottista", hän sanoo.

Ashton kertoo toivovansa syvästi nuoren yleisön löytävän bluesin. "Itse rakastan bluesia ja annan aina esiintyessäni sille 200 prosenttia."

Gwyn muutti jo nuorena Australiaan, jossa vaikuttikin hyvin pitkään. Siellä hän purkitti pari ensimmäistä levyään. Hän palasi isiensä maille vuosituhannen vaihduttua, ja levytti Lontoossa kolmannen levynsä "Fang It!". Mukana hänen bändissään tuolla albumilla oli muiden muassa
Rory Gallagherin basisti Gerry McAvoy, joka nähdään ensi kesänä Nine Below Zeron porukassa Pieksämäen Beach & Blues Partyssä.

Rory Gallagherin komea mantteli onkin se, jota Ashtonin ylle on usein soviteltu. Vuonna 1995 kuollut irkku onkin Gwynille kova idoli, mutta vertailussa ei tule mennä liian pitkälle. "Emme ole mikään Rory Gallagherin tribuuttibändi!"

Stratocaster '63 on Ashtonin suosikkityökalu, ja sitä hän käskee parhaimmillaan kovinkin rupiseksi heittäytyvässä rankassa musassaan. Mutta kainaloon sopii myös National-resonaattorikitara. Gwynin blues-jana on nimittäin pitkä; se kulkee rujosta menosta mitä herkimpään ilmaisuun asti.

Ashtonilla on omaa vakaa kannattajakuntansa - erityisesti Australiassa ja Keski-Euroopassa - mutta mies on tehnyt pyyteetöntä työtä lämppärinä. Stagea on jaettu niin
B.B. Kingin, Junior Wellsin kuin ensi kesän Järvenpään-esiintyjän Johnny Winterinkin kanssa. Erityisen paljon yhteistyötä Gwyn on tehnyt Status Quon kanssa. Aivan spesiaalia oli aikoinaan esiintyminen samoilla keikoilla Rory Gallagherin kanssa.

Kuluvan helmikuun Gwyn keikkailee visusti Australiassa, mutta Eurooppa on jälleen ohjelmassa maaliskuun loppupuolella. Edessä on rankkaa keikkailua Saksassa ja Britanniassa, käväiseepä mies pistokeikalla Belgiassakin.

Prohibition - uusi albumi

Gwyn Ashtonin uusi albumi "Prohibition" on julkaistu Euroopassa Dixiefrog Recordsin merkillä. Walesilaisen lisäksi levyllä soittavat esimerkiksi
Ted McKenna (mm. Sensational Alex Harvey Band) ja Deep Purplessa koskettimia soittanut Don Airey. Levy on äänitetty Skotlannin Ayrissa.

"Prohibition" lunastaa sille asetettavat odotukset. Tunnelmaa on laidasta toiseen, ja erityisesti Stratocaster saa julmaa kyytiä Gwynin käsittelyssä. Välillä kera sliden, välillä rajusti näppäillen. Ashtonin huuliharppu antaa loistavan tatsin useammallekin biisille.

"Ball & Chain" on ehkä ashtonilaisinta antia. Biisissä mies rankaisee itseään tultuaan vedettyä alta lipan. Musiikki raahautuu pallo jalassa, hitaahkolla mutta vääjäämättömällä tempolla. Myös nimibiisi kuuluu levyn tehokkaimpaan osastoon. Raitaa hallitsee vakava jungle beat, ja Ashtonin harppu tarjoaa makean
R.L. Burnside -ruiskeen. Vokaaliin on säädetty vielä aimo annos säröä, että kappale varmasti kuulostaisi riittävän rujolta.

"The Road Is My Religion" on epäilemättä ihan oikeasti miehen motto, mutta kappale muistuttaa niin paljon
Tom Pettyn "Mary Jane's Last Dance" -kappaletta, että hirvittää. "Secret Agent" on puolestaan kunnianosoitus kappaleen kynäilleelle Rory Gallagherille.

Akustinen "Castaway" ja "Rest in Paradise (For Stevie)" kuuluvat julkaisun hempeämpään lokeroon. Jälkimmäinen on selvästi tribuutti
Stevie Ray Vaughanille, mutta tämä pitkä päätösbiisi esittelee Ashtonin kitarakykyjä paljon laajemmassakin spektrissä. "Guitar Town" taas kuvailee artistin Hendrix-tyyppistä osaamista.

Levyllä turhan monesta kappaleesta herää väistämätön tarve verrata kuulemaansa johonkin toiseen artistiin. Albumin materiaali on kuitenkin Gallagher-lainaa lukuun ottamatta Gwyn Ashtonin omaa. Instrumentalistina mies on erittäin hyvää tasoa. Laulussa taas on ajoittain aavistuksen tehdyn kuuloista vibratoa. Bändi soittaa tanakasti, ja varsinkin
Chris Glenin yksinkertaisen tehokas basso rakentaa soinnille komeaa selkärankaa.

"Prohibition" ei ole suurta taidetta, eikä sellaiseksi pyrikään. Kultalevyn kuvat silmissä tätä ei ole myöskään tehty. Antaumuksellisen, rankemmin rokkaavan bluesin tarpeeseen Gwyn Ashtonin uutuusalbumi on kylläkin aivan loistavaa tavaraa.






Gwyn Ashton: Prohibition (Dixiefrog Records, 2006)

Gwyn Ashton (kitara, laulu, sähkösitar, huuliharppu), Chris Glen (basso, taustalaulu, symbaali), Ted McKenna (rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu)

Vierailijat: Don Airey (kosketinsoittimet), Liz McLaughlin (taustalaulu)

Tuottajat: James Allen, Gwyn Ashton, Chris Glen, Ted McKenna


Linkit:
Gwyn Ashton, Gwyn Ashton MySpace, Dixiefrog Records