| |
|
|
”Muusikkourani suurin juttu”
Helge Tallqvist festivaaleille Tanskaan
|
|
|
| |
30.10.2018
Legendaarinen George ”Harmonica” Smith saa tribuutit festivaaleilla ja
klubeilla. Huuliharppusolisteina esiintyvät Tallqvist, West Weston ja
Egidio Ingala.
Huuliharppumestari Helge Tallqvist saavuttaa tällä viikolla yhden
muusikontaipaleensa kohokohdista. Hän esiintyy suurilla bluesfestivaaleilla
Tanskassa George ”Harmonica” Smithin kunniaksi.
Blues Heaven Festival- ja Blues Paradise -tapahtumissa samoille lavoille nousevat
esimerkiksi Buddy Guy ja Robert Cray.
– Varmastikin muusikkourani suurin juttu, olenhan kulkenut paljolti Smithin
viitoittamaa tietä, Tallqvist sanoo.
– Vuonna 2005 tein tribuuttilevyn Smithille Groovy Eyesin ja Sidekick Johnnyn
kanssa. Oli varmasti ainakin osittain levyn ansiota, että minut valittiin tähän
kokoonpanoon.
|
|
|
Tallqvistin rinnalla Tanskan-tapahtumissa esiintyvät huuliharpisteina britti West
Weston ja italialainen Egidio Ingala. Bändinä soittaa The Jacknives, yhtenä
vetonaulanaan tanskalainen kärkikitaristi Ronni Boysen.
Blues Heaven vietetään Fredrikshavnissa ja Blues Paradise Naestvedissä. Lisäksi
Smith-tribuutteja on luvassa klubeille Kööpenhaminassa.
Smithillä kylässä
Tallqvist tutustui George ”Harmonica” Smithiin henkilökohtaisesti 1980-luvun
alussa. He tapasivat Tukholmassa.
– Olimme Pepe Ahlqvistin kanssa suunnitelleet reissua Chicagoon. Siihen Smith
sanoi: ”Unohtakaa Chicago, kaikki parhaat harpistit ovat Los Angelesissa!” Sinne
sitten mentiin.
– Pyörittiin Losissa elokuussa 1982 kolmisen viikkoa. Olin silloin alkutaipaleella, ja
siltä reissulta alkoi innostukseni harpunsoittoon. Kävimme Smithin kanssa
klubeilla ja tapasimme alueen kaikki kovat, kuten Rod Piazza ja William Clarke.
Myöhemmin heidät järkättiin sitten Suomeenkin.
|
|
|
Los Angeles, elokuu 1982. Keskellä Smith, Tallqvist hänen vasemmalla puolellaan.
Cadillacissa Pepe Ahlqvist. Kuva: Helge Tallqvistin albumi
|
Vain noin vuosi suomalaisten vierailun jälkeen ”Harmonica” Smith kuoli heikon
sydämen petettyä. Smith (1924–1983) teki soolouran ja harputti muun muassa
Muddy Watersin ja Big Mama Thorntonin bändeissä.
Huuliharpun monta roolia
Huuliharppu näyttelee tunnetusti suurta roolia bluesmusiikissa. Se ei silti sovi
joka paikkaan. Helge Tallqvistin mielestä erityisesti kitarasankarit tulivat/tulevat
hyvin toimeen ilman harppua.
– B.B. Kingillä, Albert Kingillä, Freddie Kingillä, Otis Rushilla ja lukuisilla muilla
kitara oli suuressa ja dominoivassa roolissa. He hoitivat laulun välissä fillit
kitaralla, vastasivat siis itse vuoropuheluun.
– Tällaisten vahvojen kitaristien bändeihin ei mitenkään olisi mahtunut harpistia.
Ei olisi ollut mitään roolia, eikä harppu olisi tuonut lisäarvoa. B.B. Kingin bändissä
ei olisi voinut olla Little Walter huuliharpussa, Little Walterin bändissä ei olisi
voinut olla B.B. King kitarassa.
|
Yhteistyössä
Honey B & T-Bones kiertueella
The Blind Boys of Alabama The James Hunter Six
.
|
Varhaisemmassa ”down home” -ilmaisussa huuliharpulle sen sijaan oli oma,
vahva paikkansa.
– Laulaja-kitaristit kuten Muddy Waters, Jimmy Rogers ja monet muut Chess
Recordsin suuruudet 50-luvulla olivat kitaristeja, joiden soitto oli pitkälti
säestämistä. Siihen tyyliin mahtui harppusoundi hyvin, vastaamaan laulun
sanomaan ja sooloiluun. Hyvä esimerkki on Muddy Watersin ja Little Walterin
yhteistyö. Harpun rooli oli suuri kokonaissoundin luojana.
|
– Oma kategoriansa ovat sitten laulaja-
harpistit Little Walterin, Sonny Boy
Williamsonin ja Walter Hortonin tapaan. He
hoitivat huuliharpulla itse vuoropuhelun ja
soolot. Kaikkiaan huuliharpun rooli on täysin
riippuvainen siitä, mistä bluesin tyylilajista on
kyse, näkee Tallqvist.
Sävelessä syvälle
Sävykkyys, annostelu ja tauotus kuuluvat
loistavien huuliharpistien ominaispiirteisiin.
Usein törmää harpisteihin, jotka tuuttaavat
konsertin tai levyn alusta loppuun. Silloin
instrumentin teho kääntyy itseään vastaan.
– Sellainen tyyli syntyi USA:n länsirannikolla
valkoisten harpistien keskuudessa. Hiukan
sama tyyli kuin länsirannikon kitaristeilla.
Chicagossa on välillä kylmää ja pimeätä. Se
kuuluu kitaristien ja harpistien soitossa.
Länsirannikolla taas on aurinkoa, lämpöä,
avoautoja ja kauniita naisia, Tallqvist
maalailee.
|
|
George "Harmonica" Smith, Tukholma
1982, kuva: Helge Tallqvistin albumi
|
– Chicagossa mennään sävelessä syvälle ja raastetaan sitä, otetaan kaikki irti.
Kaliforniassa nuotteja tulee solkenaan, useita sekunnissa. Aluksi se kuulostaa
tehokkaalta ja makealta. Ajan myötä keikalla alkaa väsyttää, myös harpistia,
vaikka soittaminen olisi kuinka taidokasta.
Tallqvist uskoo Chicago-tyyliin. Harmonica Smith muutti aikoinaan Chicagosta Los
Angelesiin, mutta säilytti soitossa tunteen; hän heitteli ”makeita” nuotteja, välillä
yllättäviinkin paikkoihin.
– Nautin eniten, jos saan aikaan yhdestä sävelestä syvällisiä tunteita. Ne
toivottavasti välittyvät yleisöllekin. Säästeliästä Chicago-tyyliä edustan myös
Tanskan-matkalla. Välillä vaan ääni sinne ja ääni tänne, ei kiire mihinkään. Smith-
ajattelulla. Tiedän, että tulen poikkeamaan muista, mutta olenhan erilainen nuori.
– Tuuttaaminen ei kuulu minun repertoaariini, eikä tule kuulumaan. Se ei ole
minun juttuni.
PASI TUOMINEN
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2018
.
|
|
