Lindströmin kappaleiden jazz-sävyisyys. "Lähdin etsimään arkistoista sellaisia
kappaleita, jotka pienellä sovittamisella taipuisivat luontevasti kromaattiselle
huuliharpulle", Tallqvist kertoo ajatuksesta syntyneen levyn kansiteksteissä.
"Hänen säveltämänsä klassikot sisältävät aina jazzmausteita, joten juuri hänen
kappaleensa kiinnostivat eniten."
Huuliharpulle sovitetusta Lindström-materiaalista saatiin esimakua vajaa vuosi
sitten. Tallqvist julkaisi singlellä klassikon "Ranskalaiset korot". Mukana oli lisäksi
Unto Monosen "Satumaa". "Toivon, että moni huomaa näiden sovitusten ja
soundimaailman myötä, kuinka hienoja kappaleita Suomessa on aikanaan
sävelletty", Helge sanoi tuolloin.
Erik Lindströmin nimi varmasti soittaa monen kelloa, mutta harva ehkä tietää,
kuinka valtavan päivätyön 89-vuotias muusikko on tehnyt. Lindström – joka on
osaltaan todistanut, ettei säveltäjä tarvitse nuotinlukutaitoa – on säveltäjänä ja
muusikkona (viulu, basso, piano, vibrafoni, harmonikka) tuhansien sävelmien
takana.
Helsinkiläissyntyinen "Eki" on Ruotsin kansalaisuudestaan huolimatta varsinainen
Suomen "Mister Kultalevy": Suomen ensimmäinen kultalevy luovutettiin Annikki
Tähdelle Lindström-sävellyksestä "Muistatko Monrepos'n" vuonna 1955.
Lindströmin muita kuolemattomia ovat "Elsa, kohtalon lapsi", "Letkajenkka" ja
"Urjalan taikayö". Tuotantoon kuuluu myös useita blueseja.
Tuoreita tuulahduksia
Helge Tallqvistin levyttävässä kokoonpanossa tapahtui muutos
Lindström/Mononen-singlen jälkeen. Eikä aivan pieni: mukaan projektiin tuli Jukka
Gustavson. Wigwamista, SF Bluesista ja omalta soolouralta tuttu laulaja-urkuri
näyttelee isoa roolia Helge Tallqvist & Jukka Gustavson Bandin albumilla "Plays
Erik Lindström".
"Projektista tuli minulle innostava haaste. Se myös avasi uuden ikkunan Erik
Lindströmin sävelmiin – mielenkiintoisen maiseman ja tuoreen tuulahduksen",
kertoo "Gutsi", joka soittajan hommiensa lisäksi tuotti albumin, teki sovitukset ja
käänsi kolme tekstiä englanniksi.
Ihka-aidon bluesin pariin päästään heti kättelyssä. Avausbiisi "Ranskalaiset
korot", jonka sanat englanniksi käänsi Monica Aspelund, sykkii tyyliä ja
tunnelmaa. Tallqvistin mahtava huuliharppusoundi esittäytyy heti "High-Heeled
Shoes" -nimen saaneella kappaleella. Esiin astuu komeasti myös Ykä Putkinen,
yksi Härmän osaavimmista kitaristeista: laadukkaan komppauksen lisäksi hän
pistää peliin mainion soolon.
"Armi" kuullaan instrumentaalina, vaikka se tunnetaankin parhaiten tekstistään.
"Neitosista ken on kaunein?" on tuttu erityisesti missikisoista. Helge heittää
alkuun harppukuviot, jotka muistuttavat vanhaa kunnon "Honeydripperiä", ennen
kuin bändi yltyy tukevaan blues-jytkeeseen. "Armista" on levyllä toinenkin versio.
Siinä ollaan "jazz-valssin" pyörteissä.
Suuria sävellyksiä
Jukka Gustavsonin progressiiviset taipumukset pomppaavat hetkeksi esiin
kappaleilla "Too Little Time (Liian vähän aikaa)" ja "Wind Will Bring, Wind Will Take
Away (Tuuli tuo, tuuli vie)". Ensin mainittu kehittyy intron jälkeen lattarihenkiseksi
ja jälkimmäinen nopsaksi, jopa rockabilly-tyyliseksi reippailuksi. Biisillä kuullaan
Putkisen kitara- ja Gustavsonin urkusoolo.
"Muistatko Monrepos'n" ja "Tell Me (Kuiskaa mulle)" pitävät huolen jazz-
tunnelmoinnista. "Etkö uskalla mua rakastaa" on ainoa suomenkielinen raita;
Saukin klassikkoteksti on jätetty alkuperäiskielelle. Eero ja Jussi tekivät "Tahdon
saaren" -kipaleen vuonna 1965 The Beatlesia peesanneeseen jee jee jee -tyyliin.
Tallqvistin ja Gustavsonin orkka puolestaan tulkitsee sen ("Dream of an Island")
easyyn blues/jazz-tapaan.
Helge Tallqvistin aikaisemmista tribuuttihankkeista tunnetuin on George
"Harmonica" Smithin kunniaksi tehty kiekko, joka sai huomiota
kansainvälisestikin. "Helge Tallqvist & Jukka Gustavson Band Plays Erik Lindström"
ei jää musiikillisesti kakkoseksi. Vanhat klassikot on sovitettu rohkeasti uusiin
asuihin, englanniksi taivutetut sanoitukset toimivat ja muusikontyö on
huippulaadukasta. Tuotanto (Gustavson) sekä äänitys ja miksaus (Davide
Floreno) ovat viimeisen päälle.
Tallqvist ja Gustavson ovat itseoikeutetusti levyn tähdet. Erinomaisesti esiintyvät
silti myös Putkinen sekä hienovaraisen rungon koko soinnille luovat Matti Vallius
(joka pompottelee bassosoolonkin) ja Tomi Leino (rummut).
Smith-tribuutin kaltaista rajojemme ulkopuolista suosiota tuskin on luvassa, kun
käsittelyssä on materiaali, joka tunnetaan hyvin vain Suomessa ja Ruotsissa.
Maamme mittakaavassa "Helge Tallqvist & Jukka Gustavson Band Plays Erik
Lindström" on kuitenkin merkkiteos. Se haalii yhden – joskin äärimmäisen
monipuolisen – säveltäjän tuotannon kirjoa onnistuneesti yksiin kansiin, bluesin ja
jazzin maisemaan. Albumi antaa Lindströmin kappaleille ansaittua huomiota ja
toivottavasti saa myös yhä nuoremmat sukupolvet ymmärtämään näiden
sävellysten suuruuden.
PASI TUOMINEN
Helge Tallqvist & Jukka Gustavson Band Plays Erik Lindström. Zen Master
Records Oy / Rockadillo Records, 2011
Helge Tallqvist (huuliharppu), Jukka Gustavson (laulu, piano, Hammond-urut), Ykä
Putkinen (kitara), Matti Vallius (basso), Tomi Leino (rummut), Ripa Vuorimies
(lyömäsoittimet)
Tuotanto ja sovitukset: Jukka Gustavson
Linkit: Helge Tallqvist, Rockadillo
.
|
