HOEDOWN JA JUKKA GUSTAVSON - KEIKKA-ARVIO
3.12.2014   Kuvagalleria
Kaartamo, Poijärvi, Kuokkanen
The Band elää ja hengittää
Hoedown ja Jukka Gustavson tulkitsivat legendayhtyeen sävelaarteistoa
Malmitalolla Helsingissä. The Bandia ei apinoitu, vaan kunnianosoitus tehtiin
rohkeasti omaan tyyliin.

Helsinkiläisessä kulttuurilaitoksessa Malmitalossa vietettiin tiistaina 2. joulukuuta
The Band –iltaa. Loppuunmyydyssä salissa musiikista vastasi Hoedown-
orkesteri, joka sai vahvistuksekseen tunnetun laulaja-urkurin
Jukka "Gutsi"
Gustavsonin
.

Alkuperäiskokoonpanossaan kanadalais-amerikkalainen The Band vaikutti 60-
luvun lopulta lähtien vajaan kymmenen vuoden ajan. Yhtye hurmasi musiikillaan,
joka ammensi pohjoisamerikkalaisista perinteistä laajasti ja ainutlaatuisesti.
Levon Helm, Rick Danko ja Garth Hudson olivat ryhmän ytimessä alusta
loppuun.
Richard Manuelin taival katkesi traagisesti itsemurhaan vuonna 1986.
Robbie Robertson ei puolestaan lähtenyt mukaan The Bandin "uudelle uralle" 80-
ja 90-luvuilla. Viimeinen albumi oli vuonna 1998 ilmestynyt "Jubilation".

Hoedownilla on vahvat edellytykset käydä vaativan materiaalin kimppuun. Löytyy
sekä lauluvoimassa että instrumentaalitaidoissa. Eniten laulajan töitä on
Ninni
Poijärvellä
ja Mika Kuokkasella (joka perusti bändin basisti Masa Maijasen
kanssa).
Esa Kaartamo saa aiheesta vuoronsa, lisäksi hänen kitarakujeensa
ovat aina oivalliset. Kielisoitinarsenaalia löytyy myös pitkän linjan osaajien,

Jarmo Nikun
ja Olli Haaviston, työpisteistä. Rumpalina taiteilee Topi Kurki.

Vahvistetun Hoedownin Malmitalon-konsertissa oli kyse ennen kaikkea The Band
–tulkinnoista, ei legendayhtyeen matkimisesta. Oma Hoedown-groove löytyi
käytännössä kaikkiin kappaleisiin. Eniten mielenkiintoa oli biiseissä, joihin oli
tehty selkeästi oma sovitus. The Band tapasi vetää "Ophelian" aika isoksi
orkestroituna, mutta Hoedownin hienovireinen versio tuo sävellyksen elementit
alkuperäistäkin paremmin esiin: luonteeltaanhan kappale on maukas mikstuura
maaseutubluesia, ragtimea ja New Orleansia.

"Up on Cripple Creek" muuntui Hoedownin käsittelyssä rennoksi kantrihölkäksi.
"Twilight" puolestaan kuultiin balladina; versio myötäili Rick Dankon myöhempien
aikojen versiota enemmän kuin The Bandin alun perin levyttämää
'avaruusreggaeta'.

"The Moon Struck One" vei aikamatkalle 70-luvun alkuun. Silloin
Wigwamissa
vallitsivat siinä määrin vaikeat erimielisyydet originaalimusiikin linjoista, että bändi
päätyi soittamaan runsaasti lainamateriaalia. Gutsi mestaroi "Cahoots"-levyltä
tutun kipaleen Wigwamin livesettien hurjaksi progeseikkailuksi (se taltioitui myös
levylle "Live Music from the Twilight Zone", 1975), joka Hoedownin kanssakin soi
peräti uljaasti. Aivan Wigwamin parikymmenminuuttiseen mittaan ei sentään
venytty…
.

The Bandin musiikissa kuultiin vähän naisääniä. Emmylou Harrisin kanssa
kuitenkin levytettiin "Evangeline"-kappale
The Last Waltz –suurkonsertin
yhteyteen. Mahdollisuushan oli tietenkin käytettävä: Ninni Poijärvi pääsi
tunnelmoimaan kappaleella heti konsertin avaukseksi. Poijärven laulusolistin
eväät todettiin maittaviksi myös upeassa balladissa "Whispering Pines" ja
rokkiviipaleessa "Forbidden Fruit".

The Bandin kenties polkevin rock, "The Shape I'm in", olisi Malmitalolla kaivannut
lisäpontta, niin myös rempseänä tunnettu "Rag Mama Rag". Tunnetuimmat
kappaleet sen sijaan sopivat Hoedownille kuin valetut. Varsinaisen konsertin
päättänyt "The Night They Drove Old Dixie Down" sai illan ainoana aplodit jo
alkaessaan, ja encorena vedettiin tietenkin laulusolistiviesti "The Weight".

Cover-materiaali nautti The Bandin tuotannossa suhteellisen pientä, mutta
tärkeää roolia. Hoedown valitsi esitettäviksi
Bob Dylan -teokset "When I Paint
My Masterpiece" ja "I Shall Be Released" sekä kantriklassikon "Long Black Veil"
(Danny Dill - Marijohn Wilkin).
Jukka Gustavson

Jukka Gustavsonin käsittelyssä piano ja varsinkin urut soivat jälleen kerran
vaikuttavasti. Aivan kommelluksitta homma ei Malmitalolla sujunut. "Chest Fever"
oli Gutsin ohjelmistossa jo yli 40 vuotta sitten, mutta nyt sanojen unohtelu riivasi.
Riipaisevassa laulussa "It Makes No Difference" Gutsi ajeli niin pahasti
pöpelikköön, että laulajan tehtävää hoitaneelta Mika Kuokkaselta meni yksi illan
kohokohdista sivu suun:

Without your love I have nothing at all
Like an empty hall, it's a lonely fall
Since you've gone it's a losing battle
Stampeding cattle, they rattle the walls.

The Band oli yhtye isolla y:llä, ja todella moni rankkaa sen jopa kaikkien aikojen
orkesteriksi. Viisi lahjakasta muusikkoa, kolme legendaarista laulusolistia (Helm,
Danko, Manuel) ja väkevät sävelteokset olivat vain kokonaisuuden osia: kaikkien
ensiluokkaisten ainesten yhdistyminen henkeäsalpaavan vaikuttavaksi,
saumattomaksi kokonaisuudeksi teki The Bandista ainutkertaisen.

Esikuvaa olisi ollut turha yrittääkään jäljitellä. Sen sijaan Hoedownin
kahdeksanjäseninen erikoiskokoonpano neljine laulusolisteineen (Poijärvi,
Kuokkanen, Kaartamo, Gustavson) teki tyylikkään kunnianosoituksen ihan omalla
tavallaan. Lavalla soitti usein kolme kitaristia, vaikkei The Bandin musiikki ollut
kovin kitaravetoista. The Bandilla oli kahdet kosketinsoittimet, Hoedownilla taas
Gustavsonin sormioiden ja Olli Haaviston slide-soittimien akseli. Hapuilua oli välillä
havaittavissa, mutta yhdellä osa-alueella Hoedown vetää joka tapauksessa
pidemmän korren: yhtyeellä on lavalla keskenään huomattavasti hauskempaa
kuin (varsinkin loppuvaiheessa pahasti riitautuneella) The Bandilla.

Ninni Poijärvi kertoi ilahtuneensa paitsi pääsylippujen myymisestä loppuun myös
siitä, että Malmitalo oli tilannut Hoedownilta nimenomaan The Band –ohjelmiston.
The Bandin multi-instrumentalisti ja voimahahmo Levon Helm oli Poijärvi-
Kuokkanen –pariskunnan henkilökohtainen ystävä, ja suomalaiset kävivät
Levonin "ladolla" Woodstockissa vierailemassa ja levyttämässä useaan kertaan.

Malmitaloa operoi Helsingin kaupunki. Nyt joulukuun alussa on hyvä muistaa –
veronpalautuksia vastaanottaessa ja erityisesti mätkyjä maksaessa – miten
korvaamattomia palveluja verovaroja vastaan on saatavilla.

PASI TUOMINEN

Kuvagalleria


Hoedown ja Jukka Gustavson: The Band -ilta. Helsinki, Malmitalo 2.12.2014

Ninni Poijärvi (laulu, viulu), Mika Kuokkanen (laulu, akustinen kitara, shakers),
Masa Maijanen (basso), Esa Kaartamo (akustinen ja sähkökitara, laulu), Jarmo
Nikku (akustinen ja sähkökitara, mandoliini), Olli Haavisto (pedal steel, dobro),
Topi Kurki (rummut)

Jukka Gustavson (laulu, urut, piano)

Setti 1: Evangeline, When I Paint My Masterpiece, Ophelia, The Moon Struck One,
Long Black Veil, I Shall Be Released, The Shape I'm In, Whispering Pines. Setti 2:
Rag Mama Rag, Twilight, Forbidden Fruit, Up On Cripple Creek, It Makes No
Difference, Chest Fever, The Night They Drove Old Dixie Down. Encore: The
Weight


Linkit:
Hoedown, The Band, Malmitalo
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
     
UUSIMMAT
 
 
 
     
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
setstats
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
setstats
setstats