Blues-Finland.com - Honey B & T-Bones: Walking Witness- Levyarvio

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

23.8.2011
Omissa sfääreissä
Tematiikka on aiempaa maanläheisempi,
mutta ”Walking Witness” pitää Honey B & T-
Bonesin musiikin korkeassa lennossa.
Vanhaa ei toistella. Asioita tehdään uusin
tavoin ja tyylillä.

Honey B & T-Bonesin viimeisintä levyä ”
Walking Witness” ei ole tehty
viihdekuunteluun. Yhdentoista kappaleen
albumilla on tarjolla musiikkia, jonka lokerointi
on paitsi turhaa myös mahdotonta; juonteita
erilaisiin tyyleihin toki riittää yllin kyllin. Ensi
kädessä kyse on kuitenkin sana-, sävel- ja
rytmimaisemasta, joka luo ääniraidan näiden
taiteilijoiden sielunmaailmaan.
.

Suomalaisen klassikkoyhtyeen laulaja-basisti Aija Puurtinen on säveltänyt levyn
kappaleista yhdeksän, kitaristi Esa Kuloniemi yhden. Bändin perustajakaksikon
lisäksi tekstejä ovat tehneet Paleface, Ilkka "Doctor" Helander, Pete Nauha ja
E. Sarmo. Kokonaisuuden päättää Johnny Cashiltä peräisin oleva ”I Walk the
Line”.

Onnistunut ”Terrifying Stories from T-Bone Town” (2005) on HBTB:n viimeisin
perinteisessä mielessä juureva levy, sillä sen seuraaja ”Alien Blues” (2009) ampui
avaruusrockillaan bändin orbiittiin. ”Walking Witness” jatkaa orkesterin
jännittävää, unenomaista leijuntaa musiikin linnunradalla.

Usealle Honey B & T-Bonesia blues-bändinä diggailevalle ”Walking Witness” on
varmasti pettymys, vaikka juurevampaakin matskua kuullaan. ”There's Always a
Will” (Kuloniemen ainoa sävellys) on sellaista tekstiä myöden: kertoja on
menettänyt kaiken ja todennut äitinsäkin petolliseksi. Mielenrauhaa lähdetään
etsimään Intiasta.

Samaa klangia on kappaleessa ”Whining” ja varsinkin raidalla ”Hangaround”, joka
on uusintapainos kuusi vuotta sitten levytetystä mainiosta biisistä ”Funky
Women”.

Intia-soundia on vahvimmin kahdella avausbiisillä. Avioparin Puurtinen-Kuloniemi
sanoittama ”Tough Love” esittelee erittäin vahvat perkussiot, joista levyllä
vastaavat Jaska Lukkarinen ja tuoreempi vahvistus, etiopialainen Mamba Assefa.

Palefacen kaksi tekstiä toimivat. Varsinkin Kuloniemen kanssa tehdyt sanat ”
Doomsday Bluesiin”. Dub-rytmein ajanlaskumme loppumista manaavalla
kappaleella väistämättömän kohtalon kimppuun käydään vaikka
neuvostovalmisteisella rynnäkkökiväärillä! ”We've Been Forced to Postpone the
Hunting Season” puolestaan sisältää nasevan lyriikan ohella Kuloniemen kreisin
(ties-minkä-efektin-läpi soitetun) kitarasoolon.

Herkkuja löytyy myös ”Drown Pt. II” -kappaleelta. Puurtisen bassokulku on
leikittelevä ja ”Drown, drown, drown” -osa upean ekspressiivinen. Ja mahtuu
mukaan jodlaustakin. Helanderin sanoittamassa ”You Can't Catch Me from the
Ground” -biisissä on hienon utuinen tunnelma. Cash-klassikko ”I Walk the Line”
puolestaan on koristeltu jalostetulla melodialla ja makeasti rytkyvillä
lyömäsoittimilla. Kuloniemi on kehitellyt alun perin aitoamerikkalaiseen sävelmään
hauskasti suomalaiselta kuulostavan kitarariffin.

Kuloniemi repii instrumenttinsa rajoja. Kitara väpättää ja ulvoo, välillä se ei ole
tunnistettavissa kyseiseksi soittimeksi ensinkään. Puurtisen mojova basso ja
omaleimainen englannin ääntämys ovat huikean suuri osa bändin sointia – niin
kuin ne ovat olleet pian jo 30 vuotta.

Honey B & T-Bonesin ”Walking Witness” on erikoisuuden tavoittelua. Se ei ole sitä
kuitenkaan kielteisessä mielessä. Yhtye pohtii aidosta halustaan ja taiteellisesta
kunnianhimostaan, kuinka tehdä asioita uudella tavalla – vanhan alituisella
toistelulla ei ole tekoa. HBTB luo musiikkia eri tavalla kuin aikaisemmin ja eri
tavalla kuin muut. Tällaisesta kulttuuri elää.

PASI TUOMINEN

Honey B & T-Bones: Walking Witness. Sound of Finland, 2011

Aija Puurtinen (basso, laulu), Esa Kuloniemi (kitara), Jaska Lukkarinen (rummut ja
muut lyömäsoittimet)

Vierailija: Mamba Assefa (lyömäsoittimet)

Linkit: Honey B & T-Bones, Sound of Finland
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |