Blues-Finland.com - The Hoolers

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

15.2.2012
Lupsakka trio
Kuopiolaisen The Hoolers -yhtyeen
ensimmäisellä levyllä on reippaita blues- ja
boogie-kappaleita. Joukossa on vähän
gospel-tyyliäkin.

Nyt lienee parasta olla varuillaan. Kolme
aurinkolaseihin sonnustautunutta, totista
miestä tuijottavat mustanpuhuvasta
levynkannesta. Yksi miehistä, joka myöhemmin
paljastuu Aki Lötjöseksi, on lisännyt
uhkaavuuskerrointa pukeutumalla hihattomaan
Ramones-paitaan. Teksti vihjaa, että kyseinen
mieskolmikko on yhtä kuin The Hoolers.
.

Kannen sisältä löytyvä cd-pyöriäinen kuitenkin osoittaa pelot turhiksi. Sille on
taltioitu turvallista ja sinänsä täysin vaaratonta musiikkia. Kyseessä on The
Hoolers -yhtyeen viime kesänä Kuopiossa studiolivenä äänitetty ensilevy.

Parisen vuotta toiminut The Hoolers oli aikaisemmin olemassa nimellä Happy
Hoolers. Silloin kuopiolaisryhmään kuului vielä neljä jäsentä. Trioksi tiivistyneen
bändin keskushahmo on Janne Holopainen. Hänet moni muistaa niin ikään
lähinnä Savossa vaikuttaneesta Vooduo-kaksikosta.

Lötjönen, tuo Ramones-mies, hoitaa yhtyeessä basistin tonttia. Rummuille antaa
kyytiä Suhi Pitkänen.

Kuunpaistetta vai pontikkaa?

The Hoolers aloitti cover-bändinä, mutta sittemmin mukaan on tullut omakin
tuotanto. Käsittelyssä oleva levy on tavallaan kaksipuolinen: ensimmäiset
seitsemän kappaletta ovat Holopaisen tekemiä ja bändin sovittamia. Loput viisi
ovat tulkintoja muiden (kuten Robert Johnsonin ja Roy Rogersin) teoksista.

Ensi tahdeista lähtien on selvää, että kolmikolla ovat boogieteorian alkeet
hanskassa. Ja aika monta jatkokurssiakin. Levyltä kuulee melkoisen positiivista ja
pirteää soittamista: bluesia, boogieta ja rock & rollia.

"Pony Rider" on osuvasti valittu ensimmäiseksi kappaleeksi, onhan sillä reipasta
matkaanlähdön meininkiä. Holopainen komentaa slide-kitaraa tyylillä. Useat
kappaleet rakentuvat perustavanlaatuisen blues/boogie-kuvion varaan.
Ehdottomasti hauskin niistä on "Puliukko Boogie".

Albumin kenties tanakimmin polkeva raita on "Men Get Trouble". Sillä kerrotaan
miesten joutuvan mitä erilaisimpiin pulmatilanteisiin muun muassa alkoholin,
naurutupakan ja bluesin soittamisen takia. Biisiä koristelee kiva kitarariffi.
"Hoolers Is Back in Town" on varmastikin tarkoitettu bändin tunnuskappaleeksi.
Menopala ottaa käyttövoimansa rokkiklassikoista "Rip It Up" ja "Rock Around the
Clock".

Kokonaisuuden mielenkiintoisin kipale on ehkä kuitenkin "Moonshine Lord".
Gospelin hengessä etenevän hölkän kertojahahmo anelee yläkerran isännältä
"moonshinea"; onko pimeässä taivaltava vailla kuunvaloa vai kohmelossa
vapiseva polo vailla pontikkaryyppyä, päätä itse!

Pilkettä silmäkulmassa

Kiekon päättävistä covereista riittää niiden luetteleminen: "Rambling on My Mind",
"Trainstation Serenade", "Your Red Wagon", "Ever Since I Lost You" ja "Hot Little
Mama". Uniikki ulottuvuus on vain koiran haukunta, joka on, ilmeisesti sattumalta,
tallentunut toiseksi mainitun loppuun.

Janne Holopainen on osoittanut aikaisemminkin laadukkuutensa sekä laulajana
että kitaristina. Tämä levy vähintään pitää vaikutelman yllä. Holopainen näyttää
myös osaavansa tehdä kelvollisia originaalikappaleita. Lötjönen ja Pitkänen
tekevät hommansa varmasti, mutta muistavat tarpeen mukaan heittää hieman
tyyliäkin peliin.

Levy ei mullista maailmaa. Jokunen lähialueen keikka sekä kutsuja pienille ja
keskisuurille blues-festivaaleille pitäisi kuitenkin irrota. Soittaminen on
moitteetonta ja omat kappaleet kivoja, mutta varsinainen menestys vaatii
omaleimaisempaa ilmaisua ja selkeämpää omaa juttua.

The Hoolers tekee sinänsä vakavasti otettavaa musiikkia. Onneksi silmäkulmassa
on silti pilkettä. The Hoolers on mukava tuttavuus – vaikka kannen hurjat isännät
saattavatkin saada monet potentiaaliset kuuntelijat luikkimaan pakoon.

PASI TUOMINEN

The Hoolers. Omakustanne, 2011

Janne Holopainen (kitara, laulu), Aki Lötjönen (basso), Suhi Pitkänen (rummut)

Linkki: The Hoolersin kotisivut
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |