|
|
10.3.2011 Kielisoitinkolmikko Casady, Kaukonen ja Mitterhoff
”Rahat takaisin, jos tämä on rakkautta”
Klassikkobändi Hot Tunan uusi levy ”Steady as She Goes” sisältää
humorististakin materiaalia. Yhtye esitteli tuoretta musiikkia ja blues-
kokoonpanonsa taannoisella Yhdysvaltain-kiertueella.
Hot Tuna on saanut blues-kiertueensa päätökseen. Yhdysvaltain-rundi lähti
liikkeelle New Jerseystä, kolusi etelävaltioita ja piipahti maan keskiosissa.
Viimeiset keikat vedettiin Kaliforniassa, joka on tuttua seutua bändin
keskusjehuille, entisille Jefferson Airplane -hipeille Jorma Kaukoselle ja Jack
Casadylle.
Vahvistettu versio orkesterista kiersi yllätyksekkäällä nimellä Hot Tuna Blues.
Perustajajäsenten sekä kielisoitinvirtuoosi Barry Mitterhoffin ja uuden rumpalin
Skoota Warnerin kanssa lavalle nousivat harpisti Charlie Musselwhite ja
lauluntekijä Jim Lauderdale. Viime hetkillä bändiin liittyi vielä kitaristi G.E. Smith.
Kuten arvata saattaa, miehistö soitti kahteen settiin jaetuissa konserteissa mitä
erilaisimmissa, kevyemmissä ja raskaammissa, kokoonpanoissa.
Blues-Finland.com kävi ihmettelemässä konkarien tekemisiä konserttisalikeikalla
Fairfaxin paikkakunnalla Virginian osavaltiossa.
Alakuloista ja kaunista
Hot Tuna venyy tunnetusti monenlaiseen tulkintaan, mutta pienessä akustisessa
maisemassa muusikoiden kyvyt pääsevät parhaiten esiin. Keikan käyntiin
potkaissut kolmen miehen ”puista” musiikkia soittanut ryhmä (Kaukonen-Casady-
Mitterhoff) olikin illan hienointa antia heti kättelyssä.
Avauksessa kuuluivat niin yhtyeen perinteiset suosikit (Hesitation Blues) kuin
kaiut Jorma Kaukosen viimeisimmältä soololevyltä (River of Time). Kielisoitintrio
soitti taatun tyylikkäästi yhteen ja Kaukosen laulu kaikui lämpöisesti kaikesta
rajallisuudestaan huolimatta.
.
|
|
|
Monelle Hot Tuna Bluesin suola oli Charlie Musselwhiten (kuvassa vasemmalla)
liittyminen joukkoon. Ensimmäisessä setissä Charlie tyytyi statistin osaan –
kohokohdaksi nousi ”The Well” -levyn (2010) ”Sad and Beautiful World”, jossa Jim
Lauderdale tuurasi albumilla kuultavaa Mavis Staplesia – mutta palasi vahvasti
toisessa.
Charliehan on tunnetusti yksi planeetan kovimmista harpisteista. Niiden taitojen
lisäksi hän löi tiskiin ”Where Highway 61 Runs” -kappaleessa illan
tappuraisimman vokaalisuorituksen. Musselwhiten tähtihetki oli myös hieno
instrumentaali ”Clarksdale Getaway” - niin ikään ”The Welliltä” - joka konsertissa
kuultiin levytettyä versiota hitaampana ja intensiivisempänä.
Musselwhite kauppasi huumorin varjolla mainittua albumiaan hieman joka välissä.
Konsertin päätyttyä kävi konserttisalin aulassa selväksi, että mainoskatkot olivat
tehneet tehtävänsä.
Lauantai-illan huumaa
Jim Lauderdale osoittautui tekijämieheksi. Hän on tehnyt uransa lähinnä countryn
ja muun Americana-tavaran parissa, eikä aivan pienin ansioin.
Lauderdalen kappaleet osoittivat, että uutta musiikkia pursuavassa maailmassa
voi edelleen tehdä uudelta kuulostavia ja tarttuvia lauluja. Letkeät tarinat ”Trash
Can Tomcat” ja ”Alligator Alley” toimivat oivallisesti. ”Heading for the Hills”
tavallaan huipensi Jimin osuuden – hersyvän hauskaan yhteislauluun yleisön
kanssa.
G.E. Smith puolestaan on tuttu monen rock- ja blues-artistin kyljestä. Miehen
omat vahvuudet eivät varsinaisesti avaudu, ellei sitten kummallisen naisellisiin
kampauksiin erikoistumista sellaiseksi lasketa. Silloin tällöin soolon lurauttavaksi
komppikitaristiksi hän kuitenkin sopii ihan kelvollisesti. ”Nythän on lauantai-ilta.
Arvatkaa, missä minun pitäisi olla”, Smith tiedusteli yleisöltä viitaten menneeseen
pestiinsä perinteikkään Saturday Night Live -telkkariohjelman studio-orkan
johtajana.
Meno on vakaata
Itse Hot Tunalla on takanaan levytyssessiot Levon Helmin studioilla
Woodstockissa. Uusi levy, ensimmäinen originaalisellainen noin kahteen
vuosikymmeneen, on luvassa huhtikuun alkupuolella. Se on saanut nimen ”
Steady as She Goes”.
|
|
|
Hot Tuna Blues koko komeudessaan vasemmalta: Musselwhite,
Smith, Casady, Warner, Kaukonen, Lauderdale, Mitterhoff.
|
Keikalla kuultu uusi materiaali puolustaa bändin perinteitä, sillä luvassa on (toisin
kuin Kaukosen upean hienovireisellä soololevyllä) menoa herkästä raskaaseen.
Akustisesta kielisoitintaituruudesta siirrytään hyvinkin rajuun perusrokkiin;
jälkimmäisestä oli esimerkki mainiosti nimetty rytkytys ”If This Is Love, I Want My
Money Back”.
Ohjelmassa oli luonnollisesti covereitakin. Jimmy Davisin ”Red River Blues” piti
sisällään Casadyn bassosoolon, Billy Boy Arnoldin jymypala ”I Wish You Would”
kuultiin tanakkana versiona, ja Jimmy Reedin iänikuista ”Baby What You Want
Me to Do” -renkutusta Smith keksi elävöittää Freddie Kingiltä lainatuilla ”
Hideaway”-aineksilla.
”Emme oikein ole tottuneet soittamaan näin hienoissa mestoissa”, Kaukonen
murjaisi George Mason -yliopiston hulppeaa konserttisalia ihmetellessään. Yleisö
kuitenkin otti lavalla soitelleen farkkuporukan sydämellisesti vastaan. Mukavaa
musiikkia kuultiinkin yllin kyllin. Kuolemattomaksi konsertti tuskin jäi; ennemminkin
se oli Hot Tunan kavereille kunnollinen palauttava treeni levytyssessioiden
jälkeen sekä harvinainen mahdollisuus soittaa Musselwhiten kaltaisen blues-
ikonin kanssa.
PASI TUOMINEN
Fairfax, Virginia
Hot Tuna Blues. George Mason University Center for the Arts, Fairfax,
Virginia, 19.2.2011
Jorma Kaukonen (kitara, laulu), Jack Casady (basso), Barry Mitterhoff (mandoliini,
oktaavimandoliini, tenorikitara, tenoribanjo, ukulele), Skoota Warner (rummut)
Charlie Musselwhite (huuliharppu, laulu), Jim Lauderdale (laulu, kitara), G.E. Smith
(kitara, laulu)
Linkit: Hot Tuna, Charlie Musselwhite, Jim Lauderdale, George Mason University
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
|
|
