Blues-Finland.com - Howard Glazer and the EL 34s: Wired for Sound

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

2.2.2012
Bluesin riemujuhlaa Detroitin
sydämestä
Howard Glazer räjäyttää Detroitin juhlimaan
taitavan ja tyylitajuisen taustajoukkonsa
kanssa. Juhlat kruunaa David "Honeyboy"
Edwards. "Wired for Sound" tarjoaa
monipuolisen kuuntelukokemuksen, jota
säväyttävät persoonalliset ratkaisut.

Howard Glazer osoittautuu mielenkiintoiseksi
muusikoksi – siitä on todisteena kitaristi-
laulajan kolmas levy "Wired for Sound". Glazer
on säveltänyt levyn materiaalin itse.
Taustajoukkona hänellä on The EL 34s -bändi,
joka on varsin osaava ryhmä. Lisävärinsä
musiikkiin tuo tyylitajuinen puhallinsektio.
.

Glazer ei ole välttämättä laajalti tunnettu nimi bluespiireissä. Siitä huolimatta
kitaristi on kartuttanut esiintymiskokemustaan myös kansainvälisillä areenoilla,
myös Suomessa. Howard oli keikalla esimerkiksi Kaavi Bluesissa kesällä 2010.
Glazer on soittanut muun muassa Johnny Winterin, B.B. Kingin ja viime
elokuussa menehtyneen blueslegendan David "Honeyboy" Edwardsin kanssa.
Honeyboy myös vierailee myös "Wired for Sound" -levyllä.

Levy pyörähtää käyntiin reippaalla riffin pyörteeseen perustuvalla rock-bluesilla ”
Touch My Heart”. Sama tyyli jatkuu seuraavallakin kappaleella ”Happy In My
Arms”. Glazer ja taustavoimat hellittävät tempoa, ja ”Living On The Edge ”
päästääkin esille soittajien dynamiikan tajun. Hämyisä tunnelma rakentuu
nyansseista ja jännitteestä, joka muodostuu pienistä elementeistä. Kitara puhuu
vähäeleisesti, malttaen. Yhtyeen soitto muistuttaa hienoisesti Creedence
Clearwater Revivalin debyyttialbumin tunnelmointia.

Kun kuuntelee ”Detroit Blues Partya”, saa oivallisen kuvan siitä, millaisia juhlia
kyseistä kaupungista löytyy! Verevä rhythm & blues ”Detroit Blues Party” svengaa
vierailevien tähtien siivittämänä. Honeyboy Edwardsin akustisen kitaran soitto saa
tunnelman syttymään taianomaiseksi ja tiiviiksi – siitä alkaa todellinen bluesin
juhla.

”Waiting for the Trainin” nimestä voi päätellä, että kyseessä on junatematiikka. Ja
mainiota menokappaletta siivittääkin eteenpäin sykkivä junakomppi. Kaikkiaan 14
kappaletta sisältävä levytys ei varsinaisesti sisällä täytemateriaalia. Kaikilla
esityksillä on funktionsa. ”Hurts So Badly” ei anna mitään uutta hitaan bluesin
genreen, mutta siltikin se on ehyt esitys. Erityisesti basisti Bob Godwin loistaa
melodisilla linjoillaan.

”I Got A Good Girl” on kuin aikamatka menneisyyteen – dobro soi leppoisasti, ja
kiireetön soitto luo hyvin autenttisen tunnelman. ”Reel Me In” -kappaleen
kitarasoolossa Glazer sortuu kliseemäisen vingutukseen, mutta muuten
funkahtava rock etenee moitteettomasti. Laulamisen Glazer myös taitaa, ja
erityisesti hitaammissa esityksissä laulu pääsee oikeuksiinsa. Sen esimerkiksi ”
Half Empty” todistaa. Samainen kappale on rakennettu yksinkertaisista
elementeistä, ja Glazer näyttää, kuinka pienestä soiton määrästä kasvaa suurta
ja laadukasta.

”No Regrets” ei anteeksi pyytele; EL 34s näyttää kyntensä muhkean funkin
tahdissa. Walking bass hytkyy ja hekumoi, kun ”Goodbye” alkaa. Laulun sijasta
John Sinclair tarinoi käheällä äänellä, ja ratkaisu on kerta kaikkiaan
persoonallinen. David Kocbusin upea jatsillinen trumpettisoolo täydentää
lopputuloksen. Esitys on hieno. Levy päättyy, mutta juhlat jatkuvat. Päätöksenä
soi ”Detroit Blues Party Reprise”, ja Glazer antaa kyytiä Detroitin yöelämälle
Honeyboy Edwardsin sekä muiden vierailevien tähtien kera.

L. RAUDAS

Howard Glazer and the EL 34s: Wired for Sound. Lazy Brothers Records / Blue
Skunk Music, 2011

Howard Glazer (kitara, dobro, laulu), Honeyboy Edwards (kitara), Bob Godwin
(basso, huuliharppu, taustalaulu), Steve Kohn (rummut, taustalaulu), Ralph
Koziarski (saksofoni), Dave Kocbus (trumpetti), Mike Dziekan (pasuuna), Maggie
McCabe (taustalaulu), Stephanie Johnson (taustalaulu), John Sinclair ("kerronta"),
Emanuel Young (kitara, laulu), Lady T (laulu)

Tuottaja: Steve Glazer

Linkit: Howard Glazer, Blue Skunk Music
.

.

Jaa juttu profiilissasi: |