 |
| (c) 2006 Blues-Finland.com |
| Jo' Buddyn debyyttialbumi tuntee juurensa 23.11.2006 Satunnainen ohikulkija mieltää levyn helposti ritinäksi ja rätinäksi, mutta "Grits & Rattles" on läpeensä aitoa ja riisuttua juurimusiikkia. Tämä albumi on koettava itse. Kertakuuntelulla se ei kuitenkaan onnistu. Puhki kuluneen fraasin mukaan taidetta ei selitetä, vaan se koetaan. Jo' Buddy & Down Home King III:n esikoisalbumi "Grits & Rattles" sopii kuitenkin tähän asetelmaan tuskallisen hyvin. Levy on originaliteetissaan suomalaisen juurimusan - ja minkä tahansa kotimaisen musiikin - ehdotonta kärkeä. Omaperäisyys tekee siitä melko vaikeasti lähestyttävän, joten pinnallisen kuuntelijan on vaivatonta ohittaa teos olankohautuksella. Musiikin tosiystävää albumi ei kuitenkaan jätä rauhaan. |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Jussi "Jo' Buddy" Raulamo ammentaa avoimesti juurimusiikin eri ulottuvuuksista. Levyllä kuuluvat blues ja varhainen rock & roll, jonkin verran myös country ja jazz. Näistä rakennetaan uniikki sävelvarustus, jota voi vain ihailla - varsinkin kun kiekon äänimaailmasta vastaa käytännössä korkeintaan kaksi soittajaa kerrallaan. Intensiivinen blues-haikailu "Angely" on levyn helmi. Ville Rauhalan kontrabasson täydellistämä kappale tulee iholle, ja syvemmällekin. Raulamo laulaa aidolla haavoittuvaisuudella. Slide-kitara soi kaiholla, jossa yhdistyvät suistojen rentous ja suomalainen melankolia. Monista - ja usein turhista - bluesin määrittelyistä riippumatta Angely lankeaa levyn raidoista kaikkein selkeimmin tähän genreen. Suomi-bluesin klassikko on syntymässä. "They Call Me Jo' Buddy" on puolestaan 50-luvun rock & rollia ja blues-riffejä yhdistävä, kirkkaampi latinki. Artisti esittelee tässä itsensä äänellä, joka tuo mieleen deekikselle menneen Chuck Berryn! Peräti neljän miehen orkesterin tulkitsema, keinahtelevasti groovaava "Come Back Baby" on myös levyn kärkimatskua. "Grits & Rattles" -levyllä ei totisesti koreilla orkestroinnilla saati soundeilla. Sointi on karu, ja varsinkin yhden miehen bändinä tulkitut biisit ovat suorastaan rujoja. Soolona kuultavat instrumentaalipalat kuten "All That (Rockin') Jazz" toimivat, mutta esimerkiksi "(Lowdown) Foolin' Game" on albumikuunteluun liiankin pelkistetty. Albumin koko materiaali on pulpunnut Raulamon kynästä - tosiasia, joka lisää levyn aitoutta ja arvoa entisestään. Jokaisessa kappaleessa on oma selkeä ideansa, eikä täytebiisejä ole lopputuotteelle huolittu. Alkukantainen raakuus jakaa varmuudella mielipiteet, ja levyn suurimmat ystävät löytyvätkin intohimoisesti musiikkiin suhtautuvista. Jo' Buddy & Down Home King III: Grits & Rattles, Ram-Bam Records, 2006 Jo' Buddy (laulu ja kitara), Down Home King III (rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu) Vierailijat: Sidekick Johnny (kitara), Tommi Laine (shakers), Ville Rauhala (kontrabasso), Seppo Louhi (shakers, taustalaulu) - - - - - Jo' Buddyn ja Raulamon toisen bändin Groovy Eyesin levyjä voi ostaa tästä. |
 |