UUSIMMAT
 
 
 
     

"Lady Gaga saa haistaa..."

Eric Galesin bändin basistina toimii kovan luokan ammattilainen T.M.
Stevens
. Stevens vetää omaa bändiään Shocka Zooloota. Sen lisäksi hän
on soittanut lukemattomien laatuartistien yhtyeissä,
James Brownista Tina
Turneriin
ja Cyndi Lauperista Steve Vaihin.

- Hänen soittokaveriensa nimillä täyttäisi vaikka puhelinluettelon. Melkoinen
hahmo, Eric Gales päivitteli.

Stevens on mies, joka tuntee pop- ja rock-musiikin juuret.

- Blues alkaa olla Yhdysvalloissa jo hieman kadotettu taiteenmuoto. Harva
ymmärtää, että puolet nykymusiikista perustuu bluesiin ja gospeliin, T.M.
tuumaa.

- Siksi omistammekin Eric Gales Bandin kanssa konserttimme
hyvälle
musiikille. Lady Gaga saa minun puolestani haistaa...

Virginian-keikallakin Stevens houkutteli (pakotti) lavalle joukon nuoria, ja pisti
heidät irrottelemaan sulosointuja bassostaan.

- Sulkekaa tietokoneenne ja ottakaa instrumentti käteen, T.M. Stevens
komentaa.

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
 
 
2.2.2011
Virginian osavaltion Falls Churchissa sijaitsevassa State Theatressa nähtiin
28. tammikuuta esiintymässä kahden ikäpolven blues-nimiä. Joe Louis
Walkerin, 61, ja Eric Galesin, 36, välillä on ikäeroa, mutta ikuisesti

jauhetusta sukupolvien välisestä kuilusta ei ole tietoakaan.

On hyvin tunnettu tosiasia, että varsinkin afroamerikkalaisten keskuudessa
instrumenttien soittaminen on viime vuosikymmenien saatossa vähentynyt
dramaattisesti. Valtava merkitys on ollut puhelauluun ja levyjen hinkkaamiseen
keskittyvän rapin ja hip-hopin nousulla. Tätä taiteenalaa on toki turha osoittaa
sormella, sillä on sitä harjoittanut Eric Galeskin.

Jimi Hendrixin ja Albert Kingin kaltaiset kitaraihmeet ovat onneksi tehneet
vaikutuksen, joka on ollut memphisiläiselle liian vetovoimainen vastustettavaksi.
Vasenkätisesti, paksuin kieli alhaalla kitaraa soittava Gales komentaakin
instrumenttiaan mehukkaasti.

Gales on blues-musiikin merkittävä modernisoija. Hänen musiikistaan löytää
helposti viitteitä tyylilajin alkulähteille. Toisaalta Eric yhdistää perinteiseen
huikealla tavalla modernimpaa: Galesin musa on kuin sekoitus
Charley Pattonia,
Red Hot Chili Peppersiä
ja Metallicaa!

Guys just wanna have fun

Eric ei peittele saaneensa innostusta myös leimallisesti "valkoisesta" musiikista.
Uuden "Relentless"-levyn boogiekappale "The Change in Me" on kuin suoraan
ZZ
Topin
tai Molly Hatchetin laulukirjasta. Myös Led Zeppelin on ilmeinen esikuva.
.
Täällä Eric Gales, kuuleeko maa?

Livenä State Theatressa toimi väkevästi myös kappale "The Liar", joka on
varmasti metallin ystävien mieleen. Kaukomailla palvelevia USA:n joukkoja taas
muistettiin "Star Spangled Bannerilla" koristetulla tribuuttibiisillä. Finaalina kuultiin
"Voodoo Chile (Slight Return)", joka vahvasti jamihenkisten vaiheiden jälkeen
saapui maaliin Led Zeppelinin "Kashmirin" ja, hmm, "Für Elisen" kautta.

Galesin triossa soittavat monessa liemessä keitetyt
T.M. Stevens (basso) ja
Keith LeBlanc (rummut). Miehet hoitivat työnsä juuri niin vahvasti kuin odottaa
sopii. Stevens on melkoisen villi lava-akti räikeine Afrikka-kaapuineen ja vaaleiksi
värjättyine palmikkoineen. Gales puolestaan piti hauskaa soittamalla slide-soolon
yleisöstä 'pihistämällään' kaljapullolla.

- Uuden albumin eteen tehtiin töitä perät ruvella. Mutta keikoilla pidetään
hauskaa, se on koko homman nimi, Eric Gales tiivistää.

Samassa huoneessa Jimin kanssa

Joe Louis Walker esiintyi totutun tyylikkäästi. Walker on viime vuosina saanut
rutkasti kunniaa työstään – kahden viime vuoden aikana ehdolla peräti
kahdeksaan Blues Music Awardiin – eikä syyttä. Mies taitaa bluesin kujeet ja
roiskii joukkoon kunnon tujaukset rockia ja soulia.

Joe Louis Walker jakoi bluesin ilosanomaa Virginiassa.

Tuttu "Let's Have a Natural Ball" oli nimensä veroinen riehunta, jossa koko bändi
pääsi panemaan parastaan. Soul-vuodatus "You Gonna Make Me Cry" teki myös
vaikutuksen. Walker jopa irrotti mikrofonin standista ja lähti lavan reunalle
saarnaamaan sanomaansa kuin baptistipastori konsanaan.

Kyseenalaiseen osastoon kuului "Do You Love Me?". Bändi soitti ensimmäisen
säkeistön ilman bassoa, vain kahdella kitaralla ja rummuilla. Ratkaisu herätti
ansaitusti enemmän ihmetystä kuin ihastusta.

Tunnetun fuusiokitaristin
Larry Coryellin poika Murali oli yhtyeen toisena
kitaristina ja solistina. Walker antoi hänelle auliisti tilaa. Murali sai muun muassa
loistaa tositapahtumiin perustuvalla kappaleellaan "(I Was) In the Room with
Jimi". Murali on syntynyt syksyllä 1969, joten muistikuvat lienevät suhteellisen
hatarat...

Coryellin kappaleista albumin "Sugar Lips" (2009) nimikappale oli boogie-
asussaan tanakkaa kuultavaa.

Eric Gales liittyi hauskanpitoon ennen pitkää. Walkerin bändi Galesilla
vahvistettuna veti muutamat rokit, ja kitaristitandemi vaihteli riffejä tyylikkäästi.
Walker ei pyrkinyt saamaan nuorta kollegaa varjoonsa; säveliä paiskittiin
hyvässä yhteishengessä. Esiintyjillä oli ilmeisen mukava työpäivä, eikä
valittamista ollut talvisen sään takia parisataapäiseksi jääneellä yleisölläkään.

Joe Louis Walkerin ja Eric Galesin yhteiskonsertti oli ehkä biologisesti sukupolvien
kohtaaminen, mutta soittajien ikävuosilla ei ollut merkitystä. Soitto soi
perinteisestä bluesista hyvin nykyaikaiseen rytmimusiikkiin. Oli artisti sitten
traditionalisti tai uudistaja – kaikkia heitä tarvitaan ja samalla pyhällä asialla
ollaan.

PASI TUOMINEN
Falls Church, Virginia


Linkit:
Joe Louis Walker, Eric Gales, The State Theatre
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2011
.
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English