LEVYARVIO
|
| |
|
|
| |
5.10.2016
Rockia moninaisin maustein
Joensuu Riihimäki täytti uuden albuminsa
"Where's The Fire, John?" kokonaan omalla
materiaalilla. Vaikutteet ovat niin
moninaiset, että bändiä on turha istuttaa
yhteen ainoaan genreeen.
Vaikka nimen perusteella ei sitä arvaisikaan,
Joensuu Riihimäki on turkulainen yhtye. Sen
nokkamiehet ovat laulaja-kitaristi Sami
Joensuu ja kitaraässä Kari Riihimäki. Bändi
on viimevuotisen debyyttilevynsä jälkeen
kasvanut kvartetiksi. Soitto on basistin myötä
hieman tukevoitunut, ja rumpujakin lyödään
nyt tomerammin. Muilta osin meininki on
ennallaan.
|
|
Joensuu Riihimäki ei uudella levylläkään "Where's The Fire, John?" istu oikein
mihinkään genreen. Laulaja-lauluntekijä-pohjainen meininki ja räväkämmästäkin
rokista vauhtia ottanut kitarointi kohtaavat ei-kenenkään maalla. Jopa
lähtökohtaisesti laveassa Americanassa taitaa tulla raja-aita vastaan. Ehkä tätä
pitää vaan kutsua "roots rockiksi".
Vaikutteita on tarttunut matkaan sieltä sun täältä. Sitenhän tuppaa yleensä
mielenkiintoista musiikkia syntymään. Folk, blues ja muutkin juurimusiikin lajit
kuuluvat kokonaisuudessa, mutta mausteina. Toisinaan mausteita hujahtaa
hieman enemmän ja toisinaan taas vähemmän. Selkeitä esikuviakin voi tunnistaa.
Ainakin herrat Cale, Knopfler ja Petty poikkeavat kahvilla, mutta kukaan heistä
ei viivy pitkään. Tokkopa edes riisuvat kenkiään.
Debyytillään Joensuu Riihimäki yllätti versioimalla Jimi Hendrixiä omalla tyylillään.
Tällä kertaa ei lainamateriaalia ole mukaan mahdutettu. Ei sitä sinne kaipaakaan.
Nyt kaikki kappaleet on merkitty Joensuun ja Riihimäen nimiin. Kaksikon laajahko
perehtyneisyys rockin ja popinkin maailmaan kuuluu paikoittaisena tuttuutena.
Niin sanotulle tavalliselle tallaajallekin pitäisi tutustumiskynnyksen olla sopivan
matala.
Myös sovituksiin on panostettu. Ei ole vain hätiköiden loikittu aidan matalampien
kohtien yli, jotta raidat saadaan täyteen. Eikä niitä ole edes täytetty. Maltillisin
vedoin maalailtu äänimaisema hengittää. Tarkkaavaisen kuulijan palkitsee se,
että kokonaisuutta on koristeltu pienin, miltei huomaamattominkin yksityiskohdin.
|
Blues-Finland.comin kanssa yhteistyössä
Micke Björklöf & Blue Strip, Tampere-talo 15.10.
|
Edellisen levyn tapaan heti avauksessa pöytään lyödään valttikortti: banjo.
Onneksi banjoa ei kuitenkaan lyödä pöytään, vaan sitä soitetaan... ”Highs And
Lows Laughing Bones” on mainio kappale. Banjon viemänä se jolkottelee
suorastaan vastustamattomasti. Pari oivallista rallia myöhemmin ”The Riddle”
pyörii fogertymaisesti bluesahtavan kitaran varassa. ”Sing My Song (La Lady Da)”
on puolestaan akustista swingiä. ”I Believe” tarjoaa Kinksin suuntaan kumartaen
levyn suoraviivaisimmat meiningit. ”Smokey Lady” on raskassoutuista bluesia.
Vielä ei ole Joensuu Riihimäen keikkaa osunut kohdalle, joten bändin livekunto on
vielä toteamatta. Pitää toivoa, että he tekevät nimikkorundinsa Joensuusta
Riihimäelle. Sehän voisi koukata Tampereen kauttakin.
MARKO AHO
Joensuu Riihimäki: Where's The Fire, John? Running Moose, 2016
Sami Joensuu (laulu, akustinen kitara, huuliharppu, banjo), Kari Riihimäki
(sähkökitara, akustinen kitara), Moilu Moilanen (rummut ja muut lyömäsoittimet),
Jakke Aho (basso, taustalaulu)
Vierailijat: Matti Kervinen (urut), Anna Kivinen (taustalaulu), Aapo Romu (sello),
Aki Räty (urut, taustalaulu, basso), Tumppi Vähä-Pesola (urut)
Linkki: Bändin verkkosivut
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2016
.
|
|
