LEVYARVIO
|
24.6.2015
Sanoma ja sen
monimuotoisuus
John Campbelljohnin "Chin Up" ilahduttaa
sävyillään ja herättelee teksteillään. Välillä
painetaan tuhtia blues-rockia, mutta ei
huumoriakaan unohdeta.
Persoonallisen kanadalaismuusikon John
Campbelljohnin uusin levy "Chin Up" ilmestyi
keväällä. Kahdentoista originaaliraidan
laajuinen albumi kattaa laajan valikoiman
teemoja, tunnetiloja ja ilmaisutyylejä. Löytyy
kaikkea tanakasta rockista hempeilyyn ja
juurevasta resonaattorikitarasta kirpeisiin
sähkösooloihin.
|
|
Avausbiisi "The Mumble Boogie" saattaa hämätä kuulijan. Slide-kitaran viemä
iloinen renkutus antaa vihjeen kevytmielisestä musiikkituokiosta, mutta aivan niin
helpolla John ei yleisöään päästä. Rankka vastapaino tulee melkein heti perään,
kun synkkätunnelmainen "Meet My Maker" pelottelee tuomiopäivällä.
Campbelljohn pääsee näyttämään kyntensä kitaristina: taitava akustisen kitaran
riffi yhdistyy ovelaan sähkökitaraan.
Tuhtia tavaraa on myös "Sally in the Alley", sähköinen riffirock, joka kertoo
tarinaa hieman epäkypsän Sally-tytön överiksi menneestä
itsenäistymisprojektista. Kitarismin huippukohta saadaan kuultavaksi blues-
rockilla "Stop Making Excuses". Campbelljohnin sähkökitara väijyy pitkään
soundimaiseman oikeassa laidassa välikkeitä heitellen, kunnes hyökkää parin
kierron jälkeen. Vibrakammen sävyttämällä soololla miehen ja kitaran välinen
tunteellis-tekninen vuorovaikutus ilmenee mahtavasti.
"Attitude" ja "How Stupid Is That" nousevat esiin sanoituksillaan. Ensin mainittu
on kovasanainen puhuttelu nuoremmalle sukupolvelle. Jälkimmäinen, tyylikkäässä
Americana-maisemassa keinahteleva kipale, korostaa kertojan omaa hölmöyttä.
"Miksi en osaa puhua hänelle oikein?" artisti tuntuu kysyvän ja ehdottaa itseään
typeryyden Hall of Fameen. "The Poor Man Pays" on puolestaan John
Campbelljohnin tulonjakopoliittinen linjapuhe. Asiaa vievät eteenpäin kuoro ja
läjä kielisoitinraitoja. Bassokin saa soolotilansa.
Huumoria sanotaan joskus älykkyyden mittariksi. Sitä Campbelljohnilta löytyy.
"Fantastico Supremo" on ilmeinen hupipala, kun taas "Good Morning Mr Blue Sky"
reippailee häpeilemättä kevät-on-ja-linnut-laulaa –asenteella. David Mylesin
trumpetti koristelee kakun.
|
|
|
"She's Gone" päättää levyn akustiseen kaipailuun. Sovelletulla bluesilla
kontrabasso on enemmän kuin paikallaan.
"Chin Up" –levy vetoaa kotikutoisuudellaan. Köörit tuovat hienoa väriä useille
raidoille. Campbelljohn välttää helpoimman kautta kulkemista, mistä ovat
todisteina kekseliäät "C-osat" muutamilla biiseillä. Laulusoundin selkeys
ansaitsee erikoismaininnan; tekstit ovat tärkeässä roolissa, ja ne pääsevätkin
nyt oikeuksiinsa. Kokonaisteemaa on vaikea hahmottaa, mutta ehkä se on John
Campbelljohnin tarkoituskin. Artisti haluaa osoittaa, kuinka monenlaisia sanomia
ja tunteita musiikin keinoin voi välittää.
PASI TUOMINEN
John Campbelljohn: Chin Up. Nood Records, 2015
John Campbelljohn (laulu, kitara, basso, urut), Neil Robertson (rummut), Ronald
Hynes (basso), Pat Riley (basso), Martha Mae Campbell, Megan Baxendale, Stan
Carew (taustalaulu), Robert Campbell (urut, piano), David Myles (trumpetti)
Tuottajat: John Campbelljohn (johtava), Stan Carew
Linkki: John Campbelljohn
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
