Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© 2008 Blues-Finland.com
The Bluesbreakersin kovan tien pää

17.12.2008

John Mayall ilmoitti marraskuussa kuuluisan bändin siirtymisestä historian kirjoihin. The Bluesbreakers toimi yli 40 vuotta. Mayall aikoo tulevaisuudessa hiljentää keikkatahtia ja keskittyä artistivierailuihin.

Marraskuun lopussa, 75:nnen syntymäpäivänsä tienoilla,
John Mayall ilmoitti The Bluesbreakersin hajoamisesta. Yhtye tuki yhtä brittiläisen bluesin ja blues-rockin tunnetuimmista isistä enemmän ja vähemmän säännöllisesti aina 60-luvulta lähtien. Mayallin uuden bändin kokoonpanosta tullaan tiedottamaan vuonna 2009.
Etusivu   Uutiset   Artikkelit   Tapahtumakalenteri
Kotimaiset artistit   Ulkomaiset artistit   Foorumi   Info
Joulushop
On tuskin yllättävää, että nyt hajonnut The Bluesbreakers -versio, jossa kitaristina toimi Buddy Whittington, jää historiaan pitkäkestoisimpana mutta vähiten legendaarisena Mayall-yhtyeenä. Whittingtonin henkilökohtainen suosio on ansaittua, mutta se vetää tuskin vertoja hänen edeltäjilleen Coco Montoyalle ja Walter Troutille - saati sitten varhaisimmille Bluesbreakerseille.

Varhaisimpiin Bluesbreakerseihin kuuluvat kaikkien näiden kitaristien lisäksi vielä muusikot
Jack Bruce (Manfred Mann, Cream, West, Bruce and Laing), John McVie ja Mick Fleetwood (Fleetwood Mac), Aynsley Dunbar (Jeff Beck Group, Zappa, Whitesnake), John Hiseman ja Dick Heckstall-Smith (Colosseum), Andy Fraser (Free)... lista on loputon.

Viime vuonna ilmestynyt, sopivasti nimetty
Freddie King -tribuuttilevy "In The Palace Of The King" näyttää siis jäävän John Mayall & The Bluesbreakersin vihoviimeiseksi. Se on myös OBE (Brittiläisen Imperiumin Ritari) John Mayallin 56. albumi; riippumatta hänen seuraavasta kokoonpanostaan ja sen nimestä voidaan jo odottaa levyä numero 57. Ikääntyvän maestron sanoin: "It has been a great ride indeed - Matka on todellakin ollut hieno."

ANDRES ROOTS


Linkki:
JohnMayall.com

- - - - -

ILMOITUS


Bluesia soittoääneksi Buumi.netistä

Muddy Waters: Hoochie Coochie Man
B.B. King: Sweet Little Angel
Blues Brothers: Soul Man
Eric Clapton: Bell Bottom Blues

- - - - -

Artikkelien etusivulle
"Tahdon keventää tavallista, suurta työmäärääni ja antaa itselleni vapauden työskennellä muiden muusikoiden kanssa jos ja kun minusta siltä tuntuu", Mayall kommentoi verkkosivuillaan JohnMayall.com. "Sanomattakin on selvää, etten ole jättämässä bluesia. Enemminkin tämä tarkoittaa, että toivon voivani laajentaa musiikkiani vierailuin sekä yhdessä muiden muusikoiden kanssa."

Nimi Bluesbreakers sai ensimmäisen kerran laajempaa huomiota John Mayallin toisen LP:n kannessa: levy oli ansaitun legendaarinen "Bluesbreakers with
Eric Clapton" (1966). Julkaisu todisti wannabe-kitaristeille valkoisien poikien todella osaavan soittaa bluesia. Se myös esitteli Beano-sarjakuvan vähemmän brittiläiselle yleisölle.
Levyä seurasi Peter Greenin henkeäsalpaavan instrumentaalin "The Supernatural" sisältänyt "A Hard Road", edesmenneen Paul Butterfieldin kanssa tehty EP (joka on julkaistu myös "A Hard Road" -CD:n bonusmateriaalina) sekä "Crusade", jolla kitaristin työtehtävistä vastasi tuleva The Rolling Stones -jäsen Mick Taylor.

Siihen päättyikin ensimmäinen Bluesbreakers-aikakausi. Mayallin seuraava julkaisu oli lähes soololevy: "The Blues Alone" -kiekolla oli mukana hänen lisäkseen vain rumpali
Keef Hartley. Loistavalla albumilla "Blues from Laurel Canyon" mukana olivat jälleen Green ja Taylor -tosin ilman Bluesbreakers -nimeä. Levyjä seuranneilla 70-luvun Amerikan-retkillä mukana oli ajoittain kitaristi Harvey Mandel. Toisen Bluesbreakers-aikakauden (1982 - 2008) aikana julkaistut Mayall-soololevyt on puolestaan kuorrutettu vierailevilla artisteilla Buddy Guysta Gary Mooreen.
John Mayall & The Bluesbreakers soitti usein Suomessa. Viimeinen yhteiskeikka oli 30.6.2008 Helsingin Apollo Live Clubilla.