KONSERTTIARVIO
15.9.2015
John Mayall. Kuva: Marko Aho
Pois bändin varjosta
John Mayall esiintyi bändeineen Tampere-talossa. The Bluesbreakersin
jälkeinen aika on antanut brittilegendalle enemmän vapautta, ehkä ihan
uuden asenteenkin.

John Mayallin
nimestä tulee useimmille mieleen kitarasankari. Se mieleen
nouseva hahmo ei kylläkään taida kovin usein olla Mayall itse. Rooli lankeaa
yleensä jollekin kuusikymmenluvulla
John Mayall's Bluesbreakersissa vuoron
perään vaikuttaneista legendoista:
Eric Claptonille, Peter Greenille tai Mick
Taylorille
. Eikä nimikkeen alle sopivat The Bluesbreakersin soittoniekat siihen
lopu. Isompia miettimättä listan jatkoksi heilahtavat ainakin
Coco Montoya,
Walter Trout
ja Buddy Whittington.

Vuonna 2008 Mayall ilmoitti hajottavansa  Bluesbreakersin ja jatkavansa uuden
bändin kanssa. Perusmeininki ei paljon muuttunut, mutta asenne ehkä muuttui.
Siitä lähtien kitarasankarointivastuun hänen rinnallaan on kantanut
Rocky Athas.
Black Oak Arkansas taitaa olla nimekkäin pysäkki Stevie Ray Vaughanin
lapsuudenkaveriksikin mainitun soittajan historiassa. Konsertissa Tampere-
talossa (10. syyskuuta) kävi selväksi, että Athas on ilmeisen taitava kitaristi ja
showmies, mutta soitannollisesti bändin tylsin lenkki.

Greg Rzab ja Jay Davenport muodostavat komppiryhmän. Chicagon
bluespiireissä kannuksensa hankkinut parivaljakko on soittanut kimpassa ensi
kerran 90-luvulla
Melvin Taylorin bändissä. Siitä lähtien satunnaisesti jatkunutta
yhteispeliä voikin kuluneen fraasin mukaisesti kuvailla saumattomaksi. Komppia
elävöittäneet mutkat ja notkahdukset näyttivät osuvan kohdalleen kuin
luonnostaan. Erityisesti Rzabin maltilla fillaava bassotyöskentely oli erityisen
makoisaa ja groovea. Kummankin rytminiekan nyanssiasteikko oli hyvin laaja.
Maltillisesta keinunnasta siirryttiin vaivatta milteipä stadionvolumeen.

Vapautettuaan itsensä Bluesbreakersin nimen alta Mayallin ei tarvitse entisessä
määrin versioida omaa menneisyyttään. Hän jatkaa tuttuun tyyliin
kvartettikokoonpanolla, mutta aiempaa vapaammin käsin. Mayall on kutsunut
nykyistä bändiään kaikkien aikojen parhaakseen. Historian valossa väite on
vahva, mutta on helppo uskoa Mayallin olevan oikeasti sitä mieltä. Tampereella
maestro oli silmin nähden innoissaan bändin jamimaisen iloittelevasta meiningistä.

Makupaloja matkan varrelta

Eikä John Mayall menneisyyttään ole hylännyt. Vanhoja suosikkeja tuli
Tampereen-keikalla edelleen, mutta ne eivät nousseet pääosaan. Settiin mahtui
monipuolista materiaalia pitkän uran varrelta.

Freddien Kingin shuffle ”You Know That You Love Me (But You Never Told Me
So)” korkkasi illan ja soolohanat kiitettävällä tavalla. Kuninkaallisella meiningillä
jatkettiin. Kuultiin parin vuoden takaisella ”A Special Life” -levylläkin versioitu,
väkevä
Albert King -laina ”Flood In California”.

Ensimmäisten laulujen aikana Mayall soitti koskettimia ja huuliharppua – yhdessä
ja erikseen.”Dirty Water” -kappaleella hän vaihtoi kitaraan. Tässä vaiheessa
Athasin soiton tasapaksuus korostui. Hän kyllä puski takuuvarmasti ja
notkahtelematta yltäkylläistä sooloa toisen perään, mutta malttia ja sävyä ei
juuri sekaan mahtunut. Mayall tuskin täyttää kitarasankaruuden määritelmää,
mutta hänen soittonsa on täysin omanlaistaan ja nautittavaa. Nyt vanhemmalla
iällä jokunen juoksutus saattoi jäädä vain kaavailun asteelle, mutta solisti jatkoi
naurahtaen pitkää kuulasta sooloa. Myös Rzab pääsi jo alkuvaiheessa
tarjoamaan jazzin kautta koukannutta bassosooloilua.

”Oh Pretty Woman” oli ensimmäinen nyökkäys kuusikymmenlukuisen
Bluesbreakersin suuntaan. Se ei juuri yllätyksiä tarjonnut, eikä niitä siihen tainnut
kukaan kaivatakaan. Myöhemmin tuon aikakauden helmistä kuultiin ”Talk To You
Daughter” ja ”So Many Roads”. Viimeksi mainitussa Athas laski hieman kierroksia
amerikanrokillisesta ilmaisustaan ja malttoi soittaa illan blueseimman soolonsa.
Sen kaltaista menoa olisi suonut keikkaan mahtuvan enemmänkin. ”That was
blues, ladies and gentlemen”, intoutui Mayall hihkaiseman venähtäneen
tunnelmoinnin päätteeksi. Piisin ”Talk To Your Daughter” alkuun Rzab kuului
kysyvän, eikö Mayall kehota ihmisiä laulamaan mukana. "Ei – olemme Suomessa",
kuului vastaus. Ilmeisesti hänellä on vaisuja kokemuksia täkäläisistä
yhteislaulutuokioista. (Olin kyllä valmis oman leiviskäni hoitamaan. En kuitenkaan
tohtinut yksin taustakuoroa Tampere-talon katsomoon perustaa.)
Vanhempaa materiaalia setissä edusti myös
vuonna 1970 ilmestynyt ja nykypäivänä
aiempaakin ajankohtaisempi ”Nature's
Disappering”. Uunituoreelta levyltä ”Find A
Way To Care” kuultiin funky ja muhevaa
Hammond-soundia tarjoava ”Ain't No
Guarantees” sekä rivakka ”Feel So Bad”.
Rumpusoolollekin raamit tarjonnut ”Not At
Home” on kotoisin viime vuosituhannen
loppumetreiltä, ja setin päättänyt ”Sum Of
Something” vajaan kymmenen vuoden takaa.

Keikalla Mayall huhki hommia tauotta. Laulu
irtosi komeasti. Hän soitti koskettimien
ohessa huuliharppua ja harpun ohessa
koskettimia. Vasemmalla kädellä kun hoiti
harputuksen, niin oikealla pystyi
komppaamaan. Välillä oli vuorossa
kitarointia. Myös koskettimien eri soundeja
Mayall hyödynsi runsaasti, samoin urkujen
”vibrakampea”. Soundeja ja soitettavia
juttuja oli selkeästi mietitty, vaikka
kokonaisuus monin paikoin jamimaisen
irtonaiselta vaikuttikin.
Kasarivillitys

Viime aikoina juurevan musiikin parissa on ollut havaittavissa pienimuotoinen
kasarivillitys. Tällä kertaa termi ei onneksi viittaa vuosikymmeneen, vaan artistien
ikään.
Willie Nelson ja Merle Haggard julkaisivat taannoin mainion levyn; niin
teki piirun verran alta kasikymppinen, mutta kasariryhmään niin ikään laskettava
Bill Wyman.

Ikä ei näytä John Mayallia painavan vähääkään. Viisi minuuttia ennen showtimea
hän istui Tampere-talon aulassa myymässä levyjä, hetkeä myöhemmin tuli
puolijuoksua lavalle ja palasi puolitoista tuntia lavalla kekkaloituaan takaisin
levytiskille.

Vaikea ottaa kantaa, onko Mayallilla nyt hänen kaikkien aikojen paras bändinsä.
Toisaalta hän jos kuka sen tietää.

MARKO AHO


Lue lisää Tampere-talon syysohjelmasta

Linkit: John Mayall, Tampere-talo
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
     
UUSIMMAT
 
 
 
     
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
setstats
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
setstats
setstats