KONSERTTIARVIO
|
|
|
|
Maijanen, Nurmio, Kurki ja Kuokkanen
Kuva Marko Aho
|
Judge Bone tarinoi Tampereella
Tuomari Nurmio ja Hoedown esittelivät suositun levyn ”Tales of Judge Bone”
materiaalia Tampere-talossa. Päähuomion varasti meininki.
Tuomari Nurmion juuret ovat vankasti amerikkalaisessa musiikkiperinteessä.
Neljä vuosikymmentä sitten hän aloitteli uraansa täkäläisissä folk- ja
countrypiireissä. Sittemmin musiikillinen ilmaisu lähti laajenemaan useampaankin
suuntaan.
Seikkailujensa tiimoilta Nurmio on vienyt suomirokkia paikkoihin, joissa se ei ole
aiemmin käynyt. Samalla musiikkityylin saviseen maaperään on jäänyt melkoinen
liuta hänen jalanjälkiään. Ne risteilevät siinä määrin runsaasti, että kukaan ei ole
vielä Nurmiota onnistunut seuraamaan. Moni on yrittänyt.
Nuoruusvuosina omaksutut perinteet ovat aina kulkeneet Nurmion matkassa.
Välillä ne ovat olleet vain repussa kaiken varalta, mutta mukana kuitenkin. Nyt ne
on kaivettu esiin. On perusasioiden vuoro nousta päärooliin.
Viime kesänä ilmestyneen levyn ”Tales Of Judge Bone” myötä Dumari palasi
juurilleen. Osin tuttu kappalemateriaali tulkitaan nyt vanhakantaisesti hillbillynä,
countryna ja bluesina. Musiikista on karsittu kulmia rankalla kädellä, mutta jälki ei
onneksi ole liian siloista. Englanninkielinen tekstimaailmakin tähyää monin paikoin
menneisiin aikoihin. Mukana on aitoa lännen meininkiä, puhveleita ja junia.
Mikäpä se on villin lännen maisemiin suunnatessa, kun matkaseurana on
maanmainio Hoedown.
Karavaani saapuu Tampereelle
Tiistai-ilta ei välttämättä ole kaikkein otollisin menoehtoo. Siitä huolimatta oli
Tampere-talon pieni sali mukavasti täyttynyt Judge Bonen karavaanin saapuessa
kaupunkiin.
Hoedown toimi molempien settien aluksi parin piisin verran lämmittelyaktina. Siinä
missä akustissävytteisten rootsbändien keikoilla monesti huomio kiinnittyy
brassaileviin yksilösuorituksiin ja muusikoiden virtuositeettiin, Hoedownin
soittaessa päähuomion varastaa meininki. Bändissä on niin kovia soittoniekkoja,
että heillä on varaa ”vain” soittaa ja toimia puhtaasti kappaleen hyväksi. Omaa
erinomaisuutta ei ole tarvetta erikseen korostaa. Musisoinnin pakottomuus ja
rentous vievät kuulijan mukanaan.
|
|
|
Yleensä varsin määräävässä asemassa kuultu Nurmion kitara räpsytteli tällä
kertaa osana komppimattoa. Lukuisia kielisoittimia soittanut Jarmo Nikku ja
akustisen kitaran kanssa operoinut Mika Kuokkanen keskittyivät solistin ohella
komppimaisemointiin basisti Masa Maijasen ja rumpali Topi Kurjen kyydissä.
Ninni Poijärven viulu ja Olli Haaviston erilaiset slidekitarat hoitivat Esa
Kaartamon muhevasti soineen Telecasterin rinnalla soolovastuun. Kaartamon iso
soundi loi messevän kontrastin muun ryhmän akustisen ilmaisun rinnalle.
Sovitukset olivat harkittuja ja nyansseja piisasi. Välillä Kurki soitti rumpusettiä
paljain käsin. Tarvittaessa iso bändi saatiin soimaan myös isosti. Soittimien
akustisuus ei varmasti helpottanut miksaajan urakkaa. Siitä huolimatta kaikki
kuului hyvin, eikä mikään liikaa. Homma oli balanssissa.
|
Tuoreimman levyn materiaali taisi tulla
keikalla käsitellyksi kokonaisuudessaan. Sen
lisänä kuultiin nippu poimintoja Judge Bonen
aiemmasta tuotannosta.
Nurmion sävellyksistä lienee televisiossa
eniten soinut ”Let The Angels Do The
Dreaming”. Se oli aikoinaan purilaisketju
Carrolsin mainoskappale. Sitä ei kuitenkaan
kuultu Dumarin itsensä esittämänä, vaan
kahden tuntemattomaksi jääneen klopin
tulkitsemana. Nyt ”Angels” rullasi
tyylipuhtaana countryna. Myös ”Ramona” on
vuosien saatossa saanut runsaasti
soittoaikaa erilaisissa joukkoviestimissä.
Nykyinen, meksikolaisittain maustettu versio
on kuulemma hyvin lähellä sen alkuperäistä
muotoa.
”Seventeen And In Misery” on alkujaan
Judge Bonen 80-luvun alussa ilmestyneen
ensisinglen b-puoli. Hoedownin kanssa
|
|
tulkittunakin se rokkasi suorastaan vallattomasti. Hyvin kulki myös samaisen
pikkumustan a-puolelta (ja sittemmin pariltakin pitkäsoitolta) löytyvä
countryhölkkä ”You Hate Me And My Stetson Hat”. Vanha kunnon ”Huda Huda”
tulkittiin aiempaa rauhallisempana. Se mikä vimmassa nyt säästettiin, se
jännitteessä voitettiin. Englanniksi nimellä ”Do The Hoodang” kulkeva ralli tarjoaa
rauhallisempanakin näkemyksenä bändille hyvän temmellysalustan ja yleisölle
tuttua tarttumapintaa.
Vaikka nopeat piisit ja rokit kulkivat irtonaisen rempseästi, puolitempoisessa
materiaalissa Hoedownin vahvuudet nousivat erityisesti esiin. Soiton
sävykkyydessä ei nuukailtu. Esimerkiksi ”Beneath The Darkest Mountain” (joka on
lainannut tekstinsä ”Pettäjän tiestä”) ja ”Love In Laredo” olivat komeata
kuultavaa.
Kokonaisuutena keikka oli täysipainoisen nautittava kokemus. Bändi soitti hyvin
ja näytti viihtyvän lavalla. Tampere-talossa nähtyyn Nurmion hillitympään puoleen
ei monesti hänen omilla keikoillaan törmää. Mainion vertailukohdan tälle
tarjoaakin Judge Bonen edellinen pitkäsoitto, vuonna 2008 ilmestynyt ”Big Bear’s
Gate”. Molemmilta levyiltä löytyy nimittäin useita samoja kappaleita. Vanhemman
levyn vaikeakulkuisemmassa maastossa viihtyy, mutta kyllä ”Tales Of Judge
Bone” kuluvan vuoden kärkijulkaisuiden joukkoon nousee.
Nurmion ja Hoedownin yhteistyö jatkuu ensi vuonna keikkaillen. Onpa toisesta
levystäkin kuulunut huhuja. Myös Nurmion edellinen kokoonpano Spuget on
heräämässä henkiin. Niitä ennen kuitenkin ilmestyy duolevy ”Tuomari Nurmio ja
Folk Liisa Ihmemaassa” heti tammikuun alussa. Sitä odotellessa.
MARKO AHO
Linkit: Tuomari Nurmio, Hoedown, Tampere-talo
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
