Päättymätön Kaamos
Bluesin ja progen rajoja vuosikymmenien ajan hämmentänyt Kaamos on
mielenkiintoisimpia yhtyeitä Puutori Blues -tapahtumassa Turussa. Musiikin
tekeminen on Kaamokselle elämäntapa.
Kun Kaamoksen ensimmäinen LP, ”Deeds and Talks”, julkaistiin vuonna 1977,
bändin jäsenet tuskin arvasivat sen kestävän elämää vuosikymmenet ja tulevan
uudelleenjulkaistuksi cd-formaatissa yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Vaikka
keikkatahti ja yhtyeen näkyvyys julkisuudessa hiipui 80-luvun taitteessa
hiljaiseloksi, fanit eivät ole heitä unohtaneet. Kaamos on varmasti yksi heinäkuun
lopun turkulaisen Puutori Bluesin odotetuimpia esiintyjiä.
Johnny Gustafsson (rummut, laulu) kaavailee biisilistalle oman albumin biisien
lisäksi sovituksia Steely Danin, Blind Faithin, Jack Brucen ja Jean Luc Pontyn
sävellyksistä. Musiikillisten rajojen vetäminen progen ja bluesin välille tässä
kohtaa lieneekin turhaa. Suomalaisen rockin tietosanakirjan (Esko Lehtonen)
luonnehdinta "monimuotoisista ja värikkäistä sävellyksistä, jotka on toteutettu
erinomaisen taidokkaasti ja hallitusti", pätee edelleen.
Gustafsson iloitsee siitä, että hän pääsee ainakin Puutorilla vetämään muutamia
biisejä myös kitaralla, kun mukaan tulevista bändivahvistuksista löytyy mies
rumpujen taakse tuuraamaan.
- Ilari Hongisto on loistava muusikko ja saa käsittämättömän pienillä jutuilla
mielettömän svengin aikaan, kehuu Gustafsson.
Kokoonpano nyttemmin tehtävillä harvoilla keikoilla on sama kuin albumin tehnyt,
mutta keikkasaundeja mehevöittämään mukaan on otettu lyömäsoittaja Ilari
Hongiston lisäksi toinen kosketinsoittaja Kai Stenman ja taustalauluun
naisenergiaksi Saana Murtojärvi ja Sanna Vartiainen. Gustafsson korostaa, että
ei ole itseisarvo, että lavalla on paljon väkeä. Pyrkimys on päästä keikalla
mahdollisimman lähelle levyn äänimaailmaa.
- Levyllä on jonkun verran biisejä, joihin on laulettu taustoja kolmiäänisesti ja
siinä on runsaasti elementtejä, jotka tehtiin päällesoittoina.
Bändivahvistusten mukanaolo tuo myös pieniä jännitysmomentteja kuvioon. Ilpo
Murtojärvi (kitara, taustalaulu) kertoo aikataulujen ja maantieteellisen sijainnin
takia olleen pakko toimia siten, että jokainen harjoittelee yksin tahollaan
biisilistan mukaan.
- Todennäköistä on, että koko bändi soittaa yhdessä vain yhden tai kaksi kertaa
ennen keikkaa. Aika vähällä harjoituksella siis joudutaan menemään. Onhan tää…
melkoisen jännää, virnuilee Gustafsson.
Haaveita bändin uudesta tulemisesta
Gustafsson kertoo yrittäneensä jossain vaiheessa perustaa uutta bändiä, vähän
kuin Kaamosta uudelleen. Ryhmä alkoi muotoutua Ilpo Murtojärven ollessa kiinni
muissa projekteissa. Mukaan ajatukseen lähtivät Kaamoksen alkuperäinen
rumpali Eero Valkonen ja kitaristi Erik Valkama.
- Kyllä se on yllättävän vaikeaa kerätä kovia kavereita treenaamaan aktiivisesti
päiviä ja viikkoja, kun ei vielä tiedä, tuleeko niitä keikkoja koskaan. Kaikilla
kuitenkin on niin paljon omia juttuja jo.
Murtojärvi ja Gustafsson arvelevat, että progelle olisi nyt tilausta markkinoilla.
Vaikka he toteavatkin progen kulkeneen pitkälti omia sivupolkujaan, he näkevät
sen elävän myös jollain tavalla uutta elämää juuri nyt. Yleisö on ikääntynyt ja
kysyntää alkaa taas olla.
- Porukka haluaa elää jollain tavalla uusiksi niitä juttuja, joita on nuorena
kuunnellut. Ja ehkä tämä maailma on taas vähän vastaanottavaisempi
vaikeammin pureskeltaville sanoituksillekin, miettii Gustafsson.
Tekeillä on jo keikkataltiointi dvd:lle nuorten taide- ja toimintatalo Vimman tiloissa
olleelta levynjulkaisukeikalta. Jocke Sumeliuksella on työn alla uusia
sanoituksia, joten ajatuksen asteella on ollut tehdä uusi levykin. Jokainen
nykyisen Kaamoksen jäsen on tahoillaan kiinni opetustyössä. Murtojärvi ja
Gustafsson eivät rakentelekaan comebackista pilvilinnoja. Hiljalleen katsellaan,
mitä tuleman pitää.
- Jos tässä nyt alkaa ihan keikkaa pukata, niin toki me sitten aletaan tehdä
ripeästi uusia biisejä ja rakentaa uusia keikkasettejä, Gustafsson lupaa.
- Ja proge on kuin blues: elämäntapa. Sitä tehdään siksi, että halutaan tehdä, ei
siksi, että siitä saisi rahaa. Mutta aikaa ja sitoutumista se vaatii silti.
Pommisuojassa tuotettu demo teki vaikutuksen
Mikä sitten oli syynä siihen, että laadukas ja arvosteluissa paljon kehuja
kerännyt albumi jäi Kaamoksen ainoaksi? Murtojärvi toteaa Matin ja Tepon
tehneen kulttuuriteon aikoinaan tuottaessaan Kaamoksen esikoisalbumin.
Toisaalta jos julkaisun kanssa olisi odoteltu vielä vähänkin, progekausi olisi ollut
auttamatta ohi.
- Me oltiin hetkessä vanhoja pieruja. Kai me soiteltiin keikkoja vähän liikaa
kaikenlaisissa tanssiliitereissä levy-yhtiöiden makuun siihen aikaan, eikä meillä
ollut manageria. Mutta meillä oli kauhea nälkä tehdä jotain hyvää ja hienoa, lisää
Gustafsson.
Kaamoksen demon taso teki tuottajiin vaikutuksen aikana, jolloin bändien oli
vaikea saada treenitiloja saati studioaikaa. Demo tehtiin Raision pommisuojassa,
Pommarissa, joka on samassa käytössä nykyäänkin.
- Isoin ongelma koko projektissa taisi olla se, että me haluttiin levyyn
ehdottomasti tuplakannet! Levyntekijälle ei ollut kai siihen tarvittavaa tekniikkaa
ja kallistakin se oli… Kyllä ne tuplakannet kuitenkin loppujen lopuksi saatiin.
Vertailut aikalaiseensa Wigwamiin eivät yhtyettä häirinneet. Keikoilla saatettiin
jopa soittaa Wigwamin biisi silloin tällöin. Muiden bändien vaikutteista Gustafsson
kertoo pyrkineensä pysymään tarkoituksellisesti irrallaan levyn teon ja
viimeistelyn aikaan. Hän tosin myöntää, että jos esimerkiksi tykkää Hendrixistä
tosi paljon, se kyllä kuuluu väkisinkin musiikissa. Hän on myös sitä mieltä, että
vaikutteita otetaan ja saa ottaa biiseistä ja artisteilta, joista pitää.
- Vähän saa varastaa, vähän saa lainata ja siihen sitten lisätään jotain ihan
omaa ja tulee hyvä paketti.
Miehet arvelevat, että negatiivista palautetta levystä ei ole oikeastaan koskaan
tullut, ei ensi- eikä uudelleenjulkaisun aikaan.
- Oliskohan Soundissa joskus puututtu sanoituksiin tai jotain, mutta ei mulle
mitään erityistä lyttäystä tule mieleen. Tai sitten ne on vaan autuaasti
unohtanut, Murtojärvi naurahtaa.
Uusintapainos myytiin heti loppuun
Rocket Records julkaisi ”Deeds and Talksin” cd-formaatissa viime vuoden
tammikuussa. Pienehkö erä myytiin heti loppuun. Biisit cd-versiossakin olivat
alkuperäisiä, niitä ei sovitettu eikä soitettu uudelleen. Gustafsson ja Murtojärvi
ovat yhtä mieltä siitä, että muutoshaluja ei oikein ollutkaan. Varsinkin kun cd oli
mahdollista tehdä suoraan alkuperäiseltä master-nauhalta eikä vinyyliltä. Toki
nykytekniikan avulla saatiin esiin sellaistakin, mitä LP-painoksessa ei ollut
mahdollista toistaa. Gustafsson kertoo tämän konkretisoituvan lähinnä siinä, että
cd:n soundit ovat lähempänä sitä, miltä Kaamos kuulosti studiossa
levytysvaiheessa.
- Kun on juuri saanut levyn valmiiksi, voi tulla sellainen olo, että mielellään vielä
soittaisi uusiksi jonkun pohjan tai soolon tai jotain… Sitä sitten muistelee viikon
tai kaksi, mutta sitten se on siinä.
Murtojärvikin sanoo olevansa tyytyväinen lopputulokseen ja kiittelee
masterointia. Jo kolmas versio jäi lopulliseksi. Gustafsson muistuttaa, että ei
alkuperäistäkään albumia turhan kauan viilattu. Aika oli tiukalla ja melkein kaikki
pohjat tehtiin yhdellä tai kahdella otolla. Sen jälkeen muutamia päällesoittoja ja
kitarasooloja.
- Tekovaiheessa taisi hankalinta olla se, että studiossa piti olla hiljaa eikä saanut
laulaa. Siellä mä sitten hakkasin rumpuja ja auoin suutani, Gustafsson miettii ja
intoutuu esittämään, miltä touhun oli ollut pakko näyttää.
Väärinkäsityksiä keikkapaikoilla
Hauskoja väärinymmärryksiä mahtuu joka bändin historiaan. Niin myös
Kaamoksen. Murtojärvi kertoo yhtyeen useampaankin otteeseen törmänneen
oletukseen, että kyse on suomalaisia iskelmiä soittavasta kokoonpanosta. Tämä
johtui ilmeisesti Lapin leveysasteilla keikkailleesta samannimisestä bändistä, joka
näin myös teki.
Hän muistelee, miten eräällä keikalla Oulaisissa tuntui olevan täysi yllätys
tanssien järjestäjälle se, millainen bändi paikalle ilmestyi. Ravintoloitsija ja
järjestysmiehet olivat vähällä kieltää soittamisen tykkänään. Myös yleisö oli
olettanut tulevansa kuulemaan perinteistä tanssiorkesteria. Sopimuksessa
kuitenkin oli maininta, että "bändi soittaa omaa ohjelmistoa". Se antoi aika
vapaat kädet.
- Kyllähän me se keikka vedettiin, vaikka järjestysmiehet oli tosi tiukkoina... ei
saa soittaa ainakaan lujaa… Ekaksi omia biisejä ja sitten loppujen lopuksi
muutama valssi ja tango… Hengissä sieltä selvittiin, hymähtää Murtojärvi.
Gustafsson muistaa samantapaisen tilanteen Kalannin urheilutalolta, jonne
Kaamosta oli mainostettu ravintoloitsijan toimesta sanoin "turkulainen
kohuyhtye".
- Joo… no, paikka oli tupaten täynnä rockabilly-yleisöä… Topi Sorsakosken
kitaristi Esa Pulliainen oli siellä myös ja muistaa kai aina mun hätäpäissäni
keksimäni alkuspiikin ”Ja seuraavaksi soitamme James Deanin lempikappaleen
Suit Case…"
- Hengissä selvittiin, sieltäkin, Murtojärvi virnistää.
PIIA LEINO
.
|
