Blues-Finland.com - Kaavi Blues 2015

10.6.2015 Kuvagalleria

Pepe Ahlqvist & The Hoolers

Kaavi Blues lannisti myräkän
Koillis-Savon perinteikäs Kaavi Blues järjestettiin yhdennentoista kerran.
Oikukas alkukesän sää yritti latistaa tunnelmaa kolealla viimallaan, mutta
taisipa silti jäädä häviölle.

Kesäkuun ensimmäisenä perjantaina Kaavin torille kokoontui ihan mukavasti
yleisöä seuraamaan neljän bändin esityksiä. Sen sijaan päätapahtuma
lauantaina Kaavin vierasvenesatamassa kärsi viileästä kelistä huomattavasti
enemmän. Pääkonsertin lopulla järveltä iskenyt myrskypuuska sateen kera osui
pahimmoilleen Micke Björklöf & Blue Stripin keikan alkuun. Ihmiset pakenivat
suojaan kuka minnekin, mutta bändi veti lavan suojassa keikkansa läpi
normaalisti. Mighty Fourin keikka siirrettiin kuitenkin nopealla päätöksellä
Juankosken Ruukin Kievarin jatkoille, missä musisoitiin kumpaisenkin päivän
päätteeksi. Juontohommista vastasivat Olavi Rytkönen ja Dirty-Harry
Nousiainen.

Juice Leskisen tuotannosta löytyy monia varsinaisia bluesbiisejä, mutta
enimmäkseen bluesia löytyy hänen kynäilemistään sanoituksista. Juuri tähän oli
hienosti tarttunut Heinäpää Band Plays Juice's Blues. Coitus Int. -bändin
vuonna 1973 ilmestyneen debyyttilevyn kappale "Jeesus pelastaa" avasi. "Ottaa
päähän" taas löytyy Juicen viimeisimmältä, vuonna 2002 ilmestyneeltä levyltä
"Vaiti, aivan hiljaa". Bändin sointiin toi mukavan heleyden Jarmo "Jamppa"
Roinisen 12-kielinen akustinen Martin-kitara. Hän lauloi muun muassa herkän
kappaleen "Mari (Savun kuningatar)". Basisti Juha Mylläri lauloi hienot versiot
kappaleista "Klovni heittää veivin" ja "Ei elämästä selviä hengissä".

Bändi soi varsin komeasti ja hyvillä soundeilla. Tanakasti soitellut rumpali Arto
Pirinen oli ainoa, jota ei lauluhommissa kuultu. Kosketinsoittaja Tatu Korhonen
loi ilmoille mukavat Hammond- ja sähköpianosoundit. Hänen bravuurinsa oli
rytmikäs menopala "Mies, joka rakastaa itseään".

Kitaristi Raimo "Rami" Torvinen oli mies paikallaan Stratocasterin varressa.
Juicen luottokitaristi Petteri Salmisen (1955-1985) tyylinen soittaja repäisi
tyylikkäitä sooloja moniin biiseihin. Hän myös lauloi komean version kappaleesta
"Mimosan hipiä". Juicen bluesbiiseistä kuultiin muun muassa "Joulu yksin",
"Korjaa blues", "Karelia Blues" ja "Pilvee, pilvee". Rokimpaa osastoa olivat "Blues
N:o 13" ja Juice & Mikko (1975) -levyltä löytyvä "Rock N:o 50000 / 248". Hieno
keikka bändiltä!

Myräkkä iski, soitto jatkui

Little Willie & The Night Train pisti menojalat vipattamaan oikein urakalla. Ville
"Little Willie" Mehto ja kumppanit olivat mainiolla soittopäällä, ja meininkiä riitti
keikan alusta loppuun. Verevästi huuliharppua puhaltava Mehto on hissukseen
noussut kohti kotimaisen bluesin kärkikaartia, eikä syyttä. Pepe Ahlqvistilta
saadut harppuopit on sisäistetty tehokkaasti, ja tyyliä löytyy laulupuolellekin.

Kitaristi Ykä Putkisen vanha Telecaster soi rouheasti. Mies intoutui vallan hurjiin
sooloihin. Nähtiinpä mies rokkityyliin kerran polvillaankin lavan edessä.
Rytmiryhmällä (basisti Iiro Kautolla ja rumpali Kari Haakanalla) oli täysi päivätyö
rytmittää meininki huippuunsa. Aloitusbiisistä "Hard Headed Woman" lähtien
meno pysyi tasaisen tehokkaana. Little Willie vetäisi keikan loppupuolella
näpäkän slidesoolon sikarilaatikkokitaralla. Homma toimi hienosti. Bändi ei
biisejään paljoa esitellyt, mutta se ei menoa päässyt tippaakaan haittaamaan.
.

Suomibluesin Grand Old Man Pepe Ahlqvist esiintyi kuopiolaisen The Hoolersin
keulamiehenä. The Hoolers aloitti triona instrumentaalibluesilla, kunnes Pepe
kuulutettiin lavalle kitaroineen. Mainiona laulajana ja huuliharpistina tunnetuksi
tullut Pepe on viime vuodet soitellut pelkästään kitaraa laulamisen ohessa. Taitoa
on kertynyt huimasti, ja se kuuluu komeissa kitarasooloissa. Setti koostui
monista hyvistä bluesklassikoista, kuten "I'm Ready" (Willie Dixon), "Things That I
Used To Do" (Guitar Slim) ja "Big Boss Man" (Elmore James).

Pepe Ahlqvistin hienoa, Johnny Winterin tyylistä chorus-soundia kuultiin
sooloissa muutamaan otteeseen – kappale "Rollin' Man" (Peter Green) tästä
oivana esimerkkinä. Viilenevässä illassa vedetty "Just A Little Bit" taas lämmitti
tanssahtelijoita lavan edustalla. The Hoolersin kitaristi Janne Holopainenkin pääsi
soolohommiin useaan otteeseen. Hänellä oli mainio jippo Albert Kingin tunnetuksi
tekemän "Don't Lie To Me" soolossa, kun hän ymppäsi siihen pätkän "Scratch My
Back" -biisin sooloa. Mukava oivallus, jonka pani merkille leveästi hymyillyt
Pepekin. Takuuvarmat rytmitykset ja kuviot hoituivat rumpali Suhi Pitkäsen ja
basisti Aki Lötjösen toimesta.

Kokoonpano muisti myös edesmennyttä B.B. Kingiä esittämällä komean version
hänen bravuuristaan "The Thrill Is Gone". Keikan jälkeen kuuluttajan tointa
lupsakkaasti hoitanut Olavi Rytkönen totesi kokoonpanossa olleen perisavolaisia
nimiä kuten Holopainen, Pitkänen ja Lötjönen. Tasapuolisuuden nimissä olkoon
Kaavi Bluesin ajan Pepekin sitten "Ahlqvistinen". Pepe hyväksyi nimityksen.

Esiintymisareenana toiminut rekka-auton lava täyttyi äärimmilleen, kun Micke
Björklöf & Blue Strip sai sinne kamansa pystyyn. Kotimaisen bluesin kärkinimi
aloitti keikkansa biisillä "Jack The Black Hat". Komeat olivat soundit, kun
ammattilaiset pääsivät vauhtiin. Toisen kappaleen "Jungle Cat" aikana alkoi
taivaalta tipahdella sadepisaroita, kunnes lopulta järveltä nousi yhtäkkiä hirveä
myrskypuuska, ja taivas repesi. Mikserikoppikin oli lähteä lentoon, kunnes neljä
järjestysmiestä sai tolpissa roikkuen pidettyä katoksen aloillaan. Nurmikenttä
tyhjeni salamavauhtia, ja anniskelualue täyttyi suojaa etsivistä. pahin myrskytuuli
vähän hellitti pahimman jälkeen.

Bändin uusimmalta, John Porterin tuottamalta ja Walesissa Rockfield Studiolla
nauhoitetulta levyltä "Ain't Bad Yet" kuultiin monia hyviä kappaleita: "Last Train
To Memphis", "Troublemaker", "Hold Your Fire", "Sweet Dream's A Sweet Dream".
"Rat Chase" –biisissä kuultiin Lefty Leppäsen mainiota wah-wah -kitarointia.
Myös Micken huuliharppu soi biisissä komeasti.

Vanhempaa Blue Stripin repertoaaria edustivat kimppalaulu "Ray Needs A Mojo
Hand", menopala "Stone Inside" ja Leftyn sooloilema rehvakka
resonaattorislidenumero "Ramblified".

Pakoauto valmiina

Perjantaina Kaavin torilla laulajakaksikko Eeva Pehkosen ja Kaisa Karjalaisen
johdolla kuusihenkinen Glistening Delta soitti tuttuja ralleja vuosien varrelta.
Saimme kuulla muun muassa mukavan kuuloiset versiot Dolly Partonin hiteistä
"9 To 5" ja "Jolene". Myös "Walking The Dog" ja CCR:n "Cotton Fields" toimivat
hyvin.

Uudesta-Seelannista kotoisin oleva kitaristi-laulaja Tommy Barkman oli mukava
tuttavuus. Henry's Swing Club –bändissä soittivat lisäksi Mikko Peltola
(rummut) ja Jaska Prepula (kontrabasso). Akustinen setti sisälsi mukavan
kuuloisia ragtime-, blues- ja country blues -numeroita. Resonaattori- ja
slidekitaraa soittava Tommy osoittautui hyväksi laulajaksi ja soittajaksi.
Kappaleista jäivät mieleen "Shout, Sister Shout", "Do That Rag" ja Bo Diddleyn
klassikko "Mona". Perinteisempää bluesia kuultiin numerossa "High Heel
Sneakers" (Jimmy Reed). Mikko Peltolan arsenaalina olivat virveli, hi-hat, lautanen
ja parit helistimet, mutta niilläkin sai aikaan muikean rumpusoolon. Jaska näytti
pystybasson ominaisuudet omassa soolossaan.

Babylone on Glistening Deltan tavoin Kaavin ja sen lähiseudun soittajista
muodostuva yhtye. Räväkämpää southern rockia ja punkahtavaakin meininkiä
tarjoiltiin isolla kädellä, ja volyymilla. Omia biisejä olivat ainakin "Hurricane" ja
"Hardly A Pearl Diver". Hellacoptersia coveroitiin muutaman biisin verran.
Parhaimmillaan bändi on kuitenkin southern rockin parissa. Kitarat soivat
komeasti biiseissä "High And Humble" (The Steepwater Band) ja "When My Train
Pulls In" (Gary Clark Jr). Jälkimmäinen oli oiva todiste bändin hyvästä
soittotasosta. Luulisi bändin kuitenkin toimivan paremmin klubiympäristössä, eikä
ulkona kylmässä viimassa...

Muun muassa TV-sarjasta Pirunpelto tuttu näyttelijä Teijo Eloranta oli
muusikkona allekirjoittaneelle uusi tuttavuus. Maisteri T & Lihan Tie on saanut
hyviä keikka-arvioita osakseen, eikä suotta. Hauskat välispiikit ja kieli poskessa -
meininki upposivat. Suomeksi esitetyt bluesrallit olivat hauskasti sanoitetut, ja
soitto oli erittäin muhevaa. Maisteri T:n huuliharppu soi ammattimaisin ottein. Heti
aloitusbiisinä kuultu Kim Wilsonin "Jumpin' Bad" todisti, että huuliharppua on
soitettu pitemmän ajan. Sammeli Palovaara komppasi kitaroineen ja heitteli
mukavia fillejä sekaan. Soolojakin vuoroteltiin tiuhaan tahtiin.

Komppiryhmän, eli basisti Petri Loikala ja rumpali Juho Rannan, tuki oli erittäin
tanakkaa, joten paikoillaan oli yleisön vaikea olla. Vanha klassikko "Scratch My
Back" eli "Raavi mun selkää" oli tyylikäs veto. Hyvin toimi myös Rick Estrinin ja
Nightcatsin tunnetuksi tekemä "No Hablo Espanjol (I Can't Speak No Spanish)"
eli suomeksi "Mä en bonjaa espanjaa". Miesten viidenkympin villityksestä kertoi
osuvasti rokkaava kappale "Beibet mulle liikaa on". "Mietin päällä väärällä" -biisin
alustuksena Maisteri T kertoi, että yleensä heillä on pakoauto valmiina tämän
biisin vuoksi. On kuulemma niin arveluttavat sanat. Suomalaisen miehen
todellinen sielunelämä kun paljastetaan, niin kiire saattaa tulla. "Syntisäkki"-
kappaleesta Maisteri totesi, ettei voi kertoa enempää, koska on ehdonalaisessa.
Keikka päättyi rokkipalaan "Nyt rokataan". Uutta levyä lupailtiin lokakuulle.

Melkein historiallista menoa

Perjantaina ja lauantaina jatkot pidettiin Juankoskella Ruukin Kievarissa.
Bussikuljetus 15 kilometrin päähän ja takaisin oli festarifaneille hyvä palvelu.
Paikkana Ruukin Kievari oli mitä parhain elävälle musiikille. Ravintolasali oli toimiva
palveluineen, ja miljöö komea kanavan rannalla. Plussana huikopalan tarjonta
valomerkkiin asti!

Perjantai-iltana lavalle astui maanmainio Lumberjacks. Bändin reipas ja
monipuolinen setti upposi hyvin yleisöön. Rokkaava jump blues "Cherry Pie" täytti
parketin aika tehokkaasti. Kappaleessa kuultiin Jarkko Salon komea Hammond-
soolo, josta jatkoi kitaristi Urkki "Big Hand" Niemi upeilla juoksutuksillaan.
Bändin tavaramerkkinä on se, että kaikki herrat laulavat – yhdessä ja erikseen.
Rumpali Janne Käpylä esitti soulahtavan menopalan "I Got A Woman".
Neliäänistä lauluharmoniaa kuultiin letkeässä biisissä "I, Me & Myself". Pianisti
Salo hyppyytti kansaa parketilla reippaalla Fats Domino -hitillä "Josephine".
Miikka "Chef" Kivimäen rokkipala "They Call Me Chef" ei tanssijoiden hikeä
päässyt paljoa kuivattamaan. Soulahtava menobiisi "I'm Com'un Home In The
Morn'un" (Lou Pride) piti myös hyvin meininkiä yllä. Kitaran ja Hammondin unisono
kuulosti hienolta. Äkkinäinen olisi luullut lavalla olevan enemmänkin soittajia, kun
biisi lähti suorastaan lentoon.

Zydeco-meininkiä tarjoiltin kappaleessa "Doghill". Jarkko Salo hoiti kurtulla
asiaankuuluvat haitarikuviot. Komea biisi oli myös "You Were Wrong". Hieno setti
kaiken kaikkiaan Lumberjacksiltä.

Perjantain jameissa kuultiin eri kokoonpanojen esittämiä tuttuja ralleja. Yleisöä
hemmoteltiin muun muassa biiseillä "Sweet Home Chicago", "9 To 5" ja "Sharp
Dressed Man".

Lauantaina Ruukin Kievarissa esiintyivät pääkonsertin myräkän alta evakuoitu
Mighty Four ja Mr Wolf & The Coyotes. Mighty Four jatkoi siitä, mihin
Lumberjacks jäi edellisenä iltana. Vauhdikasta, yleisöön menevää jump bluesia ja
rokettirollia tarjoiltiin jälleen oikein isolla kädellä.

Mighty Four. Lisää kuvia galleriassa

Harri "Hara" Saanio piiskasi pianonsa takaa bändin hurjaan meininkiin. Archie
Hämäläisen kitarointi ja rytmiryhmän reipas poljento takasivat meiningin.
Kontrabasson varressa oli Ari Berghäll, ja rumputulesta huolehti Kimmo
Oikarinen. "Take It Easy, Greasy" on jo nimenä melkoisen rock. Menevä oli itse
biisikin. Arin laulama "Bangin' The Boogie" jatkoi rokkimeininkiä. "Ruby Ann" -biisin
soolon aikana Archie Hämäläinen teki perinteisen yleisökierroksensa tanssijoiden
seassa. Mukaan yltyi myös basisti Ari. Hän ei sentään intoutunut leikkisään
painiin pystybassonsa kanssa, mutta muita akrobaattisia kuvioita oli
havaittavissa, soiton kuitenkaan häiriintymättä. Tätä bändiä on aina mukava
seurata livetilanteessa. Bändi pyysi yläkerrasta käytännön apua kappaleella
"Jesus, Help Me To Start My Car". Ei mitään tosikkoja nämä veljet.

Bändi kunnioitti myös edesmennyttä B.B. Kingiä. Automatkalla Kaaville he olivat
opetelleet ilman soittimia kappaleen "Beauticion Blues" (Roy Brown), jonka
B.B. teki tunnetuksi. Bändin vauhdikas keikka päättyi Hurriganes-lainaan "It's All
Right", jota Remu tietenkin lauloi aikoinaan sanoin "Shorai Shorai". Encoretta ei
bändi lavalta päässyt. Päätteeksi heitettiin rullaava boogie "Train Keep Rollin'".

Ennen päätösjameja tarjoili Chicago-blues -annoksen Mr Wolf & The Coyotes.
Kuopiolaisesta Clay Bay Wolvesista tunnetun Petteri "Mr Wolf" Aution nykyinen
bändi The Coyotes sopi hyvin klubimaiseen miljööseen. Svengaavat biisit pitivät
parketin täynnä, ja yleisö tykkäsi annoksesta. Bändissä soittavat kitaristi-laulaja
Wolfin lisäksi Jussi Vainanen (kitara), Brother Andy (huuliharppu), Erno Kokkola
(basso) ja Risto Hukkanen (rummut). "They Don't Know" starttasi keikan. Brother
Andyn huuliharppu maustoi hienosti rullaavan kappaleen. Muddy Watersin
"Sugar Daddy" toimi sekin komeasti. "I'll Be Your 44" piti genren lippua hyvin yllä.
Kliseiseltä kuulostava nimi "Woke Up This Morning" ei ollut biisinä sentään liian
tavanomainen. Mieleen jäi myös hauska uimahallireissulla tehty ralli "Hot Water".
Toimiva setti bändiltä.

Päätösjamien alussa kuultiin historiallista huuliharppumeininkiä. Lavalla oli
nimittäin aluksi kolme kotimaista osaavaa huuliharpistia kappaleen "Baby, You
Don't Have To Go" parissa. Taustabändinä olivat Night Trainin soittajat Kari
Haakana, Iiro Kautto ja Ykä Putkinen. "Harp Attack" -pläjäyksen esittivät Pepe
Ahlqvist, Willie Mehto ja Brother Andy. Pepe hoiti lauluhommat ja jakeli sitten
soolovuoroja aina parin lauletun säkeistön jälkeen. Harput soivat kiitettävästi.
Pepen soolo taisi viedä potin loppupelissä, mutta kyllä muutkin maininnan
ansaitsevat. Eikä homma vielä tähän jäänyt. Lavalle saatiin seuraavaan biisiin
neljäskin huuliharpisti: Serko Nieminen bändistä Mama's Machine.

Illan mittaan lavalla oli välillä niin paljon porukkaa, ettei kaikkia edes nähnyt.
Archie Hämäläinen, Dave Forestfield, eräs britti Chad kitaran varressa, nuori
lupaus Sami Pylsy rummuissa ja monen monta muuta oli yhtä aikaa lavalla.
Kuulimme muun muassa Popedan biisin "Jos joet olis viskii" (Diving Duck Blues),
"Oh Baby Doll" (Hurriganes), "Route 66" ja komean "Sweet Home Chicago".
Hulppeat jamit!

Kaavi Blues mallia 2015 päätettiin sunnuntaina maittavaan Bluesbrunssiin
Kuittisen Juhlahuoneistolla. Ruoan ohessa kuultiin Sasse & Andy Duon akustista
soitantaa Johnny Cashin, The Beatlesin ja villin lännen aiheisen musiikin parissa.
Hyvä oli lähteä ravittuna Kaavilta kohti uusia seikkailuja.

KAKE KIIRIKKI

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA