 |
| Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com © 2009 Blues-Finland.com |
| Tuoreet jokivarren terveiset 3.6.2009 Kelly Carmichaelin siipiratasalus "Queen Fareena" kuljettaa tuliaisia Mississippi-joen alueelta. Materiaali kunnioittaa juurimusiikin suuria. Carmichael loistaa laulajana ja multi-instrumentalistina. Mississippi-joen tienoon sävelet soivat elävästi Kelly Carmichaelin viimeisimmällä albumilla "Queen Fareena". Levy ilmestyi huhtikuussa Dogstreet Recordsin merkillä. Pitkäsoitto on nelikymppisen Carmichaelin toinen; debyytti "Old Stock" sai hyvän vastaanoton neljä vuotta sitten. |
 |
 |
 |
 |
 |
| "Queen Fareena" on erittäin perinnetietoinen teos. Se henkii klassisia, helposti New Orleansiin liitettäviä tunnelmia. Ilmaisu on mielenkiintoinen peilattuna artistin taustaan. Nuori Kelly ihastui ensimmäisenä Jethro Tullin, Black Sabbathin ja Jimi Hendrixin kaltaiseen musiikkiin. Kurssimuutoksen aiheutti niin monen muunkin elämänpolkuun ratkaisevasti vaikuttanut Robert Johnson. Carmichael tunsi lopulta aikansa koittaneen vuonna 2002. Hän päätti ryhtyä sooloartistiksi. "Halusin versioida uudelle levylle rakastamiani kappaleita kuten Mississippi John Hurtia, Reverend Gary Davisia ja Robert Johnsonia. Kopioimisen asemesta pyrkimyksenäni oli tehdä uusia sovituksia. Onnistuin erityisesti puhaltimien sovittamisessa parilla raidalla", Carmichael iloitsee. Varsinkin banjovetoiset kappaleet vetoavat kuulijaan. Heti reipas avausraita "Richland Women Blues" sekä sitä seuraava, tunnelmallinen "She's Funny That Way" kertovat kyseessä olevan erän vakuuttavaa musiikkia. Huumorilla höystetty "Terrible Operation Blues" ja "Untrue Blues" kertovat nimillään, mihin suuntaan kappaleet ovat kallellaan. Johnny Ray Carrollin pystybasso luo biiseille mahtavan pohjan. Ragtime-osastosta vakuuttavin on John Hurtin "Salty Dog". Nimikappale, siipiratasaluksesta tarinoiva "Queen Fareena" kulkee vahvimmin cajun-maisemissa. Dixielandista taas muistuttavat "Cincinnati Flow Rag" ja "Come on Boys, Let's Do That Messin' Around". Kelly Carmichael osoittautuu lämminääniseksi laulajaksi ja taitavaksi instrumentalistiksi. Hän taiteilee muun muassa kitarassa, banjossa ja ksylofonissa. Carmichaelin ja Carrollin lisäksi erityismaininnan ansaitsevat ehdottomasti värikäs rumpali Jean-Paul Gaster ja raikas puhallinduo Scott Rich - John McVey. Carmichaelin taidot ovat siinä määrin lupaavat, että hänen omaa alkuperäismateriaaliaan olisi suonut kuulevansa levyllä enemmän. "Queen Fareena" on kunnianosoitus perinteiselle jokivarren musiikille. Carmichaelin ja osaavan bändin tuore kosketus tekee kokonaisuudesta nautittavan. Viimeistään nimikappaleen loppuun liitetty katkelma Calliope-höyryurkujen soitantaa saa jokaisen paikkakunnalla käyneen kaipaamaan takaisin New Orleansiin. PASI TUOMINEN Kelly Carmichael: Queen Fareena. Dogstreet Records, 2009 Kelly Carmichael (laulu, kitara, banjo, ksylofoni, luut), Jean-Paul Gaster (rummut), Johnny Ray Carroll (basso), Scott Rich (trumpetti), John McVey (pasuuna), Alexander Mitchell (viulu), Brian Simms (haitari) Tuottaja: Kelly Carmichael Lue myös matkakertomus New Orleanista Linkit: Artistin kotisivu ja MySpace, Blind Raccoon Artikkelien etusivulle |