Blues-Finland.com - Juho Kinaret: Himanka

LEVYARVIO

Himankalaista agraaritekniikkaa

Juho Kinaret on opittu tuntemaan vahvana laulajana, jonka tulkinnoista ei
poikamaista virnettä puutu. ”Himanka”-levyllä irtoaa rehellinen suomirokki.

8.3.2018

Vuosien saatossa olemme kuulleet varoittavia
esimerkkejä siitä, miten vieraslajit järkyttävät
luonnon monimuotoisuutta. Pahimmassa
tapauksessa ne ottavat lupiinien lailla tilan
haltuunsa ja syrjäyttävät alkuperäisen
kasvuston tai eläinkunnan. Musiikkimaailmassa
tilanne ei ole lähellekään niin armoton. Siitä
oivalliseksi todisteeksi käy Kinaretin
viimesyksyinen albumi "Himanka".

Juho Kinaret tunnetaan Wentus Blues
Bandin keulilta. "Himanka" osoittaa, että
Juholta irtoaa rehellinen suomirokki, vaikka

hän on vuosikausia altistunut angloamerikkalaiselle bluesille ja rockille. Matkan
varrella tarttuneet vaikutteet kulkevat mukana ja erottuvat, mutta eivät ota
yliotetta. Musiikissa on juurevaa rehvakkuutta sopivasti, mutta ei liikaa. Ei
ronskimpaakaan annostelua kavahtaisi, mutta maltillisemman linjan ansiosta levy
luultavasti puhuttelee myös kansanosia rootspiirien ulkopuolella.

Sama konstailematon rehellisyys, joka kuuluu Wentuksen musiikissa, on läsnä.
Himangalla ei yritetä olla muuta kuin ollaan. Tyylikirjoltaan monipuolisen
polveilevat kappaleet ovat Juho Kinaretin säveltämiä ja sovittamia. Tekstit hän on
kirjoittanut yhdessä Mika Niemelän kanssa. Niissä keskitytään riimien
jahtaamisen sijaan siihen, mitä sanotaan. Näin vältetään onnistuneesti nykyisin
radioaallot täyttävä, tyhjyyttään helisevä ja ennalta arvattava iskelmällisyys.
Lyriikat eivät ole vain kappaleiden täytteinä tyrkyttämässä päähän tarttuvia
hokuja. Tarinoista löytyy niin maalaismaisemaa, poikavuosien muisteloa kuin
vähän huonommille teille poikkeamista. Niihin keskittyminen palkitsee.

"Himanka" tarjoaa radion soittolistojen kohennukseksi rehellistä suomirokkia,
joka on rakennettu keskimääräistä paremmista raaka-aineista. Jo ison meren
takaa omaksuttu notkeampi ote erottaa levyn perinteisestä tasatahtihiihdosta.
Rokkaavampien raitojen kitarat riffittelevät sopivan seitkytlukuisesti. Ei voi The
Rolling Stonesin mieleen juolahtamiseltakaan välttyä.

Yhteistyössä

Hamina Mosna Blues 2018 Saimaa Blues 2018, Mikkeli

T he Bellrays kiertueella Suomessa G rand Blues Festival 2018, Lahti

Ismo Haavisto: "The Blues Has Chosen Me"
.

”Tuulenpieksäjä” ja ”Agraaritekniikkaa” kulkevat kerrassaan komeasti heti
alkuun. "Polut, pientareet ja pihamaat" lainaa mausteensa Bob Dylanin ja The
Bandin hyllystä. Sieltä kelpaa aina ammentaa. "Viimeinkin takaisin" edustaa
kokonaisuuden blueseinta antia. Riemastuttavan runsaasti levyllä viljellään myös
southern rockille ominaisia tuplakitaraosuuksia. Erityisesti "Uni" sisältää mojovan
annoksen eteläisiä kitaraherkkuja.

Juho Kinaret on opittu tuntemaan vahvana laulajana, jonka tulkinnoista ei
poikamaista virnettä puutu. Myös nyt laulu hoituu tutulla ilmeikkyydellä. Hänen
ohellaan kokoonpanoon kuuluu kaksi muuta Wentuksesta tuttua muusikkoa. Aina
takuuvarma tyyliniekka Pekka Gröhn soittaa bassoa ja koskettimia. Daniel
Hjerppe hoitaa rummut. Arto Louhelan ja Joni Tialan kitarointi tuo bändille oman
erottuvan soundinsa.

Wentus Blues Bandin ympäriltä on vuosien saatossa noussut esiin monia
mielenkiintoisia projekteja. Tämä Kinaretin suomenkielinen bändi on niistä tuorein
esimerkki. Olisi oivallinen idea järjestää festivaali, jossa esiintyisi pelkästään
Wentus-pohjaisia ryhmiä. Siinähän olisi makoisaa ohjelmaa kesäpäivän ratoksi,
kun Robban Hagnäsin soolomateriaalin lisäksi kuultaisiin Niko Riipan Flying
Circusta, Small Axen reggaeta ja Kinaretin suomirokkia – Wentusta itseään
unohtamatta.

MARKO AHO

Kinaret: Himanka. Omakustanne, 2017

Juho Kinaret (laulu, kitara, huuliharppu, lyömäsoittimet), Pekka Gröhn (basso,
urut, piano), Daniel Hjerppe (rummut), Arto Louhela (kitara), Joni Tiala (kitara)

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT