LEVYKATSAUS
|
| |
|
|
| |
|
|
11.1.2017
|
|
Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia, Osa 16
Nyt tarjotaan The Kingboltin raakaa liveriehuntaa, Baby Boy Varhaman
juurisekoitelmaa ja Petri Matero Groupin sanomallista voimabluesia.
The Kingbolt erottuu massasta sekunnissa. Kaikille bändien, levy-yhtiöiden ja
festivaalien jakelemien "tiedotteiden" kanssa työskenteleville kerrotaan
jatkuvalla syötöllä tarjolla olevista 'legendoista' tai vähintään 'karismaattisista'
artistisuuruuksista. The Kingbolt puolestaan kertoo tekevänsä "alkuvoimaista
rockia hullusta, aidosta sydämestä". Harvoin on mainoslauseessa näin paljon
ideaa, ja vielä harvemmin se osuu näin nappiin.
Viime vuonna The Kingboltilta ilmestyi ensimmäinen levy, 11 livenä äänitettyä
kipaletta kattava "Naked & Raw". Se antaa sloganille täyden vastineen.
Keikkalevyllä ei turhia jarrutella. Rumpali Kema Roni ja basisti Rami Niemennoja
pykäävät vastustamattoman rytmin, jonka ympärillä Strato-sankari Harri
Isomettän ja laulusolisti Jussi Sydänmäen on hyvä riehua.
|
"Gangster Life" uhkuu boogieta ja "Possessed
Soul" bluesrockia. Rajuinta mättöä edustavat
"Reptile Man" ja melkein Hurriganes-
jyräykseen intoutuva "Mad True Hart". "The
Zone" lainaa hieman jungle-biittiä, ja "The
Stranger" -kappaleella The Kingbolt
muuntautuu hiljakseen täyteen höyryyn
kiihtyväksi junaksi.
"Cold Wind Moan" rullaa keveämmin.
Päätösslovarissa "My Dearest Beasts" on
tunnelmaa.
Sydänmäen persoonallinen laulutyyli on aina
jakanut mielipiteet. Oli näkemys siitä
myönteinen tai kielteinen, ei käy kieltäminen,
että hän on yksi Suomen tunnistettavimmista
lauluäänistä. Huuliharpistina hän ei taatusti
|
|
Lue lisää Kolme tapaa -juttuja
|
yllä taitoniekkojen joukkoon; hauskan tuikkeen turpahöylä kuitenkin muutamalle
biisille tuo.
The Kingbolt pyrkii levyn avulla murtautumaan pubien nurkkia isompiin
esiintymispaikkoihin. Raakuudesta, yllätyksellisyydestä ja viihdyttävyydestä ei ole
ainakaan kiinni.
Noin vuosi sitten levyn julkaisi Sydänmäen toinen bändi, J. Hearthill Trinity.
Sydänmäki muistetaan todennäköisimmin 80- ja 90-lukujen bändistä Hearthill,
mutta on Trinitykin toiminut jo 20 vuotta. "Omanlaista bluesia tämä meidänkin
rootskeitoksemme on, autiomaaswingiä, kantripunkkia ja autotallirockia
burleskein maustein", sanoo Sydänmäki.
Siinä missä The Kingboltista on helppo vetää yhteys bluesrockiin, Trinityn meininki
nostaa mieleen vaihtoehtoisen countryrockin esimerkiksi Jason & The
Scorchersin tai Lone Justicen tapaan. Varsinkin vetävä nimibiisi "Skeleton
Stomp" ja vauhdikkaan noituva "Surreal World" erottuvat levyltä edukseen.
The Kingboltille ja J. Hearthill Trinitylle juurikeskeisyys on yhteistä. Monet biisit
pohjautuvat rootsin moninaiseen kirjoon, mutta yllättävät käänteet vaikka
tempossa ja sointumaisemassa vievät musiikin luovaan, uskaltaisiko sanoa jopa
taiteelliseen, sfääriin. Varsinkin valveutuneen kuuntelijan kiinnostus pysyy yllä –
millainen jekku tulee seuraavaksi?
Varhaman instrumenttikarnevaali
Lahtelaisen juurimusiikin kestohahmon Baby Boy Varhaman uusin kiekko
tottelee nimeä "The Blues Come Around". Hän teki sen The Okie Boysin ja
vierailijakaartin kera. Baby Boy on vuosikymmenten varrella osoittanut kykynsä
biisintekijänä, mutta nyt on tarjolla yhdeksän kappaleen kokonaisuus covereita ja
kansanlaulutulkintoja.
|
Albumi on tunnelmaltaan sukua Pentti "Baby
Boy" Varhaman ja The Jinxin teokselle
"A Long Time Comin'" (2010). Esiintyjät eivät
ihmettele tai kaunistele, vaan antavat mennä
juuri niin, kuin oikealta tuntuu. Hyvä fiilis
välittyy, ja kuuntelukokemus on varsin mukava.
Vanha kunnon "Deep Elem Blues" on selvästi
inspiroinut soittajia. Kappaleen, jonka
alkuperäinen tekijä on tuntematon (siksi se
pitääkin merkitä kansanlauluksi), juuret
juontavat Dallasin hurjaan, sittemmin melko
lailla rauhoittuneeseen Deep Ellum
-kaupunginosaan. Varhaman joukot yltyvät
mainioon meininkiin, joka otettaisiin varmasti
|
|
ilolla vastaan Deep Ellumin klubeillakin (lue Blues-Finland.comin Dallas-artikkeli).
Sointiin rakennellaan tehokkaita kontrasteja. Pitkäaikaisen soittokaverin Martti
Peipon klarinetti ja Tommi Lievemaan mandoliini vaihtelevat soolovuoroja, ja
pullahtavatpa Lari Hermanni Liuksen rummutkin pintaan.
Myös "Buried Alive in the Blues" (Nick Gravenites) on osuva valinta. Olli
Haaviston lap steel -soolo on levyn maukkaimpia hetkiä. Kokonaisuuden avaava
nimibiisi "The Blues Come Around" on Varhamalle ominaisesti svengaava pala,
jolle akustisen kitaran pikkaus tuo hienoa raikkautta.
|
Yhteistyössä Tunturiblues 2017 Finnish Blues Awards
Charlie Musselwhite Suomessa Erja Lyytinen Suomen-kiertueella
|
Varsinaisia spesuja ovat espanjankielinen "Soledad" sekä karut tunnelmoinnit
"Touch Me Light Mama" ja "A City Called Heaven".
Omakustanteinen marginaalimusiikin albumi kehkeytyy tuskin
myyntimenestykseksi, mutta Baby Boy Varhaman faneille lätty on tietenkin must.
Jos tämä levy on hyvä jostakin syystä muistaa, syy on täysin poikkeuksellinen
soolosoitinten kirjo. Kitaroiden lisäksi vuoronsa nimittäin saavat niin kontrabasso,
rummut, viulu, kantele, sitar kuin mandoliini.
|
|
|
"Kolmisen vuotta sitten kokosin ryhmän tekemään vähän uudenlaista proggista.
Sellaista, jossa olisi vähän bluesia, vähän jazzia ja vähän kantria. Homma toimi
sen verran hyvin, että ajattelin tehdä siitä levyn", Varhama kertoo uusimpansa
taustasta. Katso ja kuule kommentit kokonaisuudessaan yllä olevasta videosta
(still-kuvassa komeilee tosin lahtelainen musiikkiaktiivi Hara Järvinen).
Voimatriolla on asiaa
Viime kesänä Järvenpään Puistobluesissakin piipahtanut Petri Matero Group
esittäytyy levy-yleisölle debyytillään "Man of the Hour". Kyseessä on varsin
vahvalta soundaava trio, johon kuuluvat Petri Matero (kitara, laulu), Johan Järf
(basso) ja Sabit Nasretdin (rummut).
|
Vaikka ryhmän musiikki on lähinnä
"voimabluesia", Matero korostaa karttavansa
"kolmen soinnun renkutuksia". Kun hän vielä
lisää, että levyn tematiikkaan kuuluu
"ympäröivän maailman modernit ilmiöt
nousevasta populismista modernin miehen
rooliin", käy selväksi, että tositarkoituksella
liikutaan.
Voimablueskappaleille tuovat soulahtavat
raidat ("Man of the Hour", "She's Got Soul")
kivaa vastapainoa. "Make It Right" on osoitus
riffin toimivuudesta. Hidastava väliosa "Worth
of a Man" -kappaleella toimii
yllätysmomenttina, jollaisia jää toivomaan
enemmän.
|
|
Kolmikon soittotaidot eivät jätä moitteille sijaa. Davide Florenon äänitys ja
tuotanto varmistavat, että kaikkien tekeminen pääsee oikeuksiinsa. Matero osaa
myös laulaa; sävellajit ovat toisaalta juuri sen korkuisia, että hän joutuu
puristamaan liian usein lähelle äärirajojaan.
Loistava sointimaailma ei pysty kätkemään tosiasiaa, että biisimateriaali on liian
tasainen. Kymmenen kappaleen albumi on pullollaan hyviä aihioita, joista ei
kuitenkaan jaksa kasvaa aiheita, eläviä tarinoita.
Petri Matero Group ansaitsee hatunnoston omaan materiaaliin luottamisesta ja
kunnianhimoisuudesta. Bändillä on sanottavaa. Vielä tällä levyllä yhtye ei lyö läpi,
mutta antaahan tuntuvan todisteen olemassaolostaan. Lisää keikkoja ja vähän
lisää hulluutta, niin hyvä tulee.
PASI TUOMINEN
The Kingbolt: Naked & Raw. Pyros Records, 2016
J Hearthill Trinity: Skeleton Stomp. Pyros Records 2016
Baby Boy Varhama: The Blues Come Around. Omakustanne, 2016
Petri Matero Group: Man of the Hour. Omakustanne, 2016
Kolme tapaa tehdä suomalaista bluesia -etusivu
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
|
|
