31.5.2010 Kuvagalleria Kat Baloun © Kake Kiirikki
Puitteet kunnossa Saarijärvellä
Viides, onnistunut Kukonhiekka Blues osoitti, että tapahtumalla on kasvun
varaa. Kat Baloun loisti ulkomaan ihmeenä, Jake's Blues Band ja Pepe
Ahlqvist Duo hoitivat loput.
Viides Kukonhiekka Blues vietettiin mukavissa tunnelmissa Saarijärvellä.
Komeassa järvimaisemissa sijaitseva Kukonhiekan huvikeskus on varsin viihtyisä
paikka ja kuin omiaan bluesmusiikin nautintaan. Ohjelmisto kattoi hienosti
bluesdiggarien mieltymykset, akustisesta soitannasta aina sähköisempään
meininkiin saakka. Ulkona vihmonut vesisade ei tunnelmaa onnistunut
latistamaan. Yleisöä saapui paikalle ainakin muutama sata.
Suomibluesin konkari Pepe Ahlqvist, joka avasi illan ohjelman, saapui
Saarijärvelle yhdessä kitaristi Jonne Kulluvaaran kanssa. Pepen omien sanojen
mukaan setti sisälsi vanhempaa tanssimusiikkia 'Uudelta Mantereelta'. Herrojen
kitarat soivat tyylikkäästi avauksessa "Neighbourhood Kid". Jatkossa kuullut
"Kind Hearted Woman" ja "Don't Lie To Me" olivat kappaleita sieltä
perinteisemmästä päästä, samoin kuin encorena tullut "Key To The Highway".
Pääpaino oli kuitenkin kotimaan kielellä vedetyt uusimman levyn, "Näillä Mailla",
raidat. Mahtipontisen oloinen nimikappale veti yleisön hiljaiseksi komeudellaan.
Raisusta muijasta, jolle häviää jopa kädenväännössä, kerrottiin tarinassa
"Tohveliblues". Ylioptimismia palautettiin maanpinnalle vakuuttavasti biisissä
"Aina Ei Voi Saada Mitä Haluaa". SF Bluesin "Soitan Sen Pois" oli myös komea
veto kaksikolta.
Jonnen kitarointi oli jälleen maukkaanpuoleista. Yleisö heräsi kannustamaan
(tahtia lyöden) vanhassa Esa Kaartamon sävellyksessä "Eeny Meeny Miny Moe".
Samoilta ajoilta oli myös Pepen hittibiisi "Back To The River", joka kuultiin
varsinaisen setin viimeisenä. Yleisö oli hyvin lämmitelty seuraavia esiintyjiä varten.
Soolojen vuorovetoa
El Pasossa, Teksasissa syntynyt ja Cincinnatissa, Ohiossa nuoruutensa viettänyt
huuliharpisti Kat Baloun asustelee nykyään Berliinissä. Hän heittelee sieltä käsin
keikkaa ympäri Eurooppaa. Nyt oli siis vuorossa Suomi ja Saarijärvi.
Kat osoittautui räväkäksi laulajaksi ja huuliharpun puhaltajaksi. Tomi Leinon
(kitara) johtamassa taustabändissä soittivat myös basisti Jaska Prepula ja Katin
mukanaan tuoma rumpali Andreas Bock. Poppoo oli hyvässä vireessä ja musa
vei mukanaan.
"Wang Dang Doodle" aloitti vauhdikkaan setin. Kat Balounin oma sävellys "Can I
Call You Honey?" oli mainio rytkeblues, joka sai kansan hytkymään mukana ja
jopa tanssilattialle asti. Huuliharppu soi maukkaasti vuorotellen Tomi Leinon
tyylikkäiden kitarasoolojen kanssa.
Setin ehdoton kohokohta oli kuitenkin mainio jump blues "Big Cat Boogie", jossa
kaksikko Baloun - Leino näyttivät soiton mallia oikein isolla kauhalla. Huimia
sooloja tuli solkenaan kumpaiseltakin tyyliniekalta.
Rauhallisempaa osastoa oli Katin äidilleen omistama sävellys "Blues For Mary
Lou". Muuten mentiinkin sitten niin sanotusti lusikka pohjassa. Rokkaava blues
"Some Kind Of Wonderful" piti kansan tiukasti tanssilattialla, eikä vanhalta
Hurriganes-biisiltä kuulostanut "Burnin' Blues" hidastanut meininkiä tippaakaan.
Lopussa kuultiin vielä jännä bluesversio Elviksen "Hound Dog" -bravuurista.
Encore taisi olla nimeltään "I Feel So Good", tasavarmaa meininkiä sekin. Kat
Balounin nimi kannattaa laittaa korvan taa!
Keihäs vaihtui kesken kisan
Sokerina pohjalla oli Toijalan Double Trouble eli Jake's Blues Band. JBB:n setin
pohjana olivat tiukat versiot Steve Ray Vaughanin hiteistä, kuten "Mary Had A
Little Lamb", "Change It", ja "Let Me Love You Baby". "Pride And Joy" -biisiin oli
ympätty liitteeksi Freddie Kingin "Hideaway" ja loppuun vielä pätkä kappaleesta
"Dust my Broom".
Rutinoitunut bändi ei pienistä vastoinkäymisistä hätkähtänyt, kun kesken "Cold
Shot" -biisin Jake Yrölän kitarasta katkesi kieli. Pienen keihäänvaihtotauon
paikkasi sujuvasti Timo Salo pienellä bassosoolollaan rumpali Juha Yrölän
avustamana. Soittimen vaihdon Jaken sooloilu jatkui entistäkin rouheammalla
otteella.
Jimi Hendrixin perintöä vaalittiin kappaleilla "Hey Joe ja "Fire". Mutta muutakin
hyvää päästiin kuulemaan: trio esitti tehokkaat versiot Rick Derringerin ikihitistä
"Rock And Roll Hootchie Koo" ja Jimmie Vaughanin teoksesta "Don't Cha Know".
Myös nousukiidossa olevan amerikkalaisen Indigenous-bändin kappale "Things
We Do" oli hieno veto, jossa Jaken kitara todella lauloi.
Rauhallisempaa meininkiä tarjosi George Harrisonin sävellys "While My Guitar
Gently Weeps". Tanssijoita liikutettiin Joe Cockerin takavuosien hitillä "Unchain
My Heart". Jaken ja kumppaneiden bluesrock-annos oli jälleen messevä ja siitä
riittää sulateltavaa pitkään!
Yleisö tuntui olevan tyytyväinen Kukonhiekka Bluesiin. Yleisömäärä on kuulemani
mukaan kasvanut vuosi vuodelta, joten ehkäpä esiintyjiä saadaan enemmänkin
paikalle tulevina vuosina. Puitteet ovat ainakin kunnossa.
KAKE KIIRIKKI
Kirjoittaja kiittää järjestävää tahoa hyvin sujuneesta tapahtumasta ja esiintyjiä
laadukkaasta musiikista.
Kuvagalleria
Linkki: Kukonhiekka Blues
- - - - -
ILMOITUS
Edulliset lennot musiikkikaupunkeihin (Lentoliput.nu)
New Orleans New York Chicago Nashville
.
|
