LAHTI BLUES & ROOTS 2015 - RAPORTTI
|
|
|
16.10.2015 Kuvagalleria
|
Islmo Haavisto. Kuva: Marko Aho
|
Bluesia fitnessin varjossa
Lahti Blues & Roots -festivaalilla ilmeni tänä vuonna erinäisiä
päällekkäisyyksiä ja kieliongelmia. Niistäkin huolimatta bileet olivat taas
kerran mitä mainioimmat.
Lahden Rytmin Ystävät ry:n eli tuttavallisemmin Lahden Ryryn järjestämä Lahti
Blues & Roots juhli viisitoistavuotista taivaltaan oivallisesti. Lauantain
pääkonsertissa mentiin pääasiallisesti kotimaisin voimin. Solo Sokos Hotel Lahden
Seurahuoneella esiintyivät Honey B Family, Ismo Haavisto Trio ja Jo' Buddy
meets Funky Kingstone sekä Doctor's Order, jonka solisti Johnny ”The Pirates”
Spence toi kansainvälistä väriä iltaan.
Perheen yhteinen harraste
Kuten Honey B Familyn nimestä voi päätellä, kyseessä on Honey B & T-Bonesin
pohjalta syntynyt perheorkesteri. Kokoonpanossa Aija ”Honey B” Puurtinen
tekee paluun basson varteen, ja kitarointivastuun kantaa Esa ”T-Bone”
Kuloniemi. Rumpuja soittaa heidän neljätoistavuotias poikansa Mooses
Kuloniemi – ja hyvin soittaakin! Nuorukainen osoittautui kertakaikkisen
tyylitajuiseksi kannuttajaksi. Vankasti jazziin päin nojallaan olevasta soitosta
löytyi rutkasti näkemystä ja malttia. Niistä kumpikaan ei ole kovin usein tuon
ikäisiin poikiin yhdistettävä ominaisuus.
Musiikillisesti Family liikkuu juurevammassa maastossa kuin toisinaan hyvinkin
kaukaisiin sfääreihin retkensä ulottava Honey B & T-Bones. Lahdessa kuultiin
lukuisia tuttuja poimintoja HBTB:n historiasta, esimerkiksi setin päättänyt ”Shake
Your Moneymaker”. Television Hittimittarissa kappale rokkasi aivan eri tasolla kuin
samassa jaksossa heviä kiekunut Kirka tai kovalla reteilyllä hard rockiaan
alleviivannut Tarot. Kuka lie saanut paikallisraadeilta isoimman pistesaaliin, mutta
allekirjoittaneen arvostelussa Honey B & T-Bones selviytyi kirkkaasti voittajaksi.
|
Honey B Familyssa koko perhe ottaa
soittonsa ohella osaa laulutalkoisiin. Aija
toimii pääasiallisena solistina miesväen
hoitaessa taustat. HBTB-keikoillakin
ihastuttanut ”Baby I Could Love You If You
Let Me” tarjosi jälleen häkellyttävän laaja-
alaista tulkintaa ja hienot kuorot. Samoin
teki Etta Jamesin ”Tell Mama”, joka muuntui
Familyn käsissä soulista verkkaiseksi
gospeliksi.
Harva rohkenee versioida Johnny Winterin
”Mean Town Bluesia”, koska kappaleen
voima piilee pitkälti tulkinnassa.
Puolivillaisesti esitettynä ”Mean Town Blues”
luiskahtaa auttamatta pelkäksi kelailuksi. Se
pitää vetää täysillä tai ei ollenkaan.
Kuloniemi veti täysillä. Version kruununa
kuultiin Mooseksen pitkä ja ilmeikäs
rumpusoolo. Sen aikana Esa vaihtoi
uskollisen Silvertonensa tilalle
sikarilaatikkokitaran ja jatkoi sillä kappaleen
loppuun.
Mielenkiintoisen lainakappaleen ja
onnistuneen soitinkokeilun tarjosi myös
|
|
Mooses Kuloniemi
|
White Stripesin ”Seven Nation Army”. Aija laittoi sen ajaksi bassonsa sivuun ja
toimi pelkästään laulajana. Bassonkin piuha kytkettiin Esan uuteen, kuulemma
ladon seinästä tehtyyn Hobo 63 -kitaraan. Soittimessa oli yksi basson kieli ja
kolme kitaran kieltä. Niillä eväin hoituivat molempien hommat yhden soittajan
toimesta. Soittopelin ulkonäön lailla myös soundi oli varsin rouhea.
Ylimääräisenä numerona kuultiin ”Poor Boy” – jälleen oivallinen poiminta HBTB-
historiasta. Sen jälkeen oli helppo todeta, että Honey B Familyssa toteutuu
paljon puhuttu perheen yhteinen laatuaika hienosti.
Roudaustauon aikana maamme musiikkijournalistien ykkösketjuun kuuluva Jussi
Niemi astui lavalle kertoilemaan kirjasuomennoksestaan ”Johnny Winter:
Rankkaa menoa”. Honey B myi sillä välin sivummalla levyjä ja nimikkohunajaansa.
Siinä on artistin tuotteistaminen osunut harvinaisen hienosti nappiin. T-luupihvit
olisivat keikkaoloissa huomattavasti hankalammin kaupattavaa tavaraa.
Perusasioiden äärellä
Ismo Haavisto on kuin kotonaan bluesin ja sen sukuisten musiikkityylien parissa.
Hän on myös tuottoisa lauluntekijä. Ismon keikoilla kuullaankin paljolti omia
lauluja. Niissä vankka perinteiden tuntemus lyö kättä tekijän oman äänen
kanssa. Materiaali kuulostaa samaan aikaan tutulta ja tuoreelta.
Räkkihuuliharpun ja erilaisten kitaroiden kanssa operoiva Haavisto on tunnettu
myös yhden miehen orkesteristaan. Hän uudisti taannoin bändinsäkin samaan
henkeen pienimuotoisemmaksi. Kokoonpano kutistui trioksi ja muuttui
yleisilmeeltään akustisemmaksi. Nykyään hänen kanssaan soittaa edellisestäkin
versiosta tuttu komppiryhmä eli basisti Ville Vallila ja rumpali Mikko Järvinen.
Uusi, akustisempi ilme on tuonut soittoon lisää rentoutta. Suoran biitin varaan ei
juuri heittäydytä, vaan koko bändi soi ilmavan joustavasti. Järvinen soittaa välillä
muitakin lyömäsoittimia, muun muassa pesulauta oli mukana sävyä tuomassa.
Ismo Haavisto Trio tarjoili makoisan bluesista "swamp-popin" puolellekin
poikenneen setin.
Regeesti vaan!
Jussi "Jo' Buddy" Raulamo on kiistatta yksi suomalaisen musiikkimaailman
omaperäisimpiä artisteja. Vanhaa sanontaa mukaillen voisi todeta, että siinä
missä muut tekevät mitä osaavat, tekee Jo' Buddy mitä lystää. Lahdessa hän oli
liikkeellä reggaen merkeissä Funky Kingstonen kanssa.
Monet muut muusikot muuttavat joko tietoisesti tai huomaamattaan soittoaan
tyylilajista toiseen siirryttäessä. Jo' Buddy näyttää solahtavan mihin tahansa
lokeroon omana naturellina itsenään. Yleensä vielä lopputulos kuulostaa hyvältä
– niin nytkin. Tämä johtuu siitä, että Jo' Buddy on juurevamman musiikin
maailmankansalainen. Hänen soitossaan on jo lähtökohtaisesti bluesit, jazzit,
rockit ja reggaet pakattuna yhteen pakettiin.
|
|
|
Funky Kingstonen kokoonpano oli puuttunutta Tommi Lainetta lukuun ottamatta
sama kuin viimekeväisellä laajalti kehutulla levyllä. Notkeasti groovaavan kompin
hoitivat Juppo Paavola ja Timo Kaaja. Kokonaisuutta lavan reunoilta värittivät
(välillä melodikaankin tarttunut) kosketinsoittaja Jarno Forsman sekä
fonikaksikko Masa Orpana - Sami Sippola. Bändissä ei ole ainoatakaan heikkoa
lenkkiä, joten Jo' Buddylle tarjottiin notkean jäntevä temmellyskenttä.
Normaalioloihinsa verrattuna solisti saikin ison bändin keulilla ottaa rennosti. Hän
myös näytti nauttivan roolistaan.
Keikalla kuultiin pääasiallisesti viimekeväiseltä levyltä tuttuja raitoja, mutta olipa
seassa jo uuttakin materiaalia. Siitä voisi päätellä, että Jo' Buddyn ja Funky
Kingstonen yhteistyö on saamassa jatkoa. Huhujen mukaan seuraavaksi taitaa
ilmestymisvuorossa kuitenkin olla Jo' Buddyn rokkitriolevy. Rokkaavissa
tunnelmissa jatkui myös Blues & Rootsin ilta Jo' Buddyn reggaen jälkeen.
Tohtorit ja Piraatti
Doctor's Orderin esiintymisvuoro koitti heti kohta päivän vaihduttua sunnuntaiksi.
Kunhan vain kaikki kolme tohtoria saatiin lavalle, vauhdissa ei säästelty. Johnny
Spence spiikattiin saman tien mukaan ilonpitoon. ”Please Don't Touch” kajahti
soimaan, kun solisti vasta käppäili salin poikki. Juuri oikealla hetkellä hän astui
stagelle, nappasi mikrofonin kouraansa ja sitten mentiin. Sen koommin ei juuri
pysähdeltykään.
Teddy Bear Nättilä ja Mighty Man Oikarinen pitivät huolta komppiosastosta
jämerän rullaavin ottein. Grande-Archie Hämäläinen oli suorastaan liekeissä;
välillä näytti siltä, että soitto vei miestä eikä mies soittoa. Lisälöylyä kävi
harppuineen pariin otteeseen heittämässä Ensio ”Enzo” Takamäki.
Ryhmän viimeisimmältä levyltä ”Kickstart Your Mojo” kuultiin viisi kappaletta.
Spencen kirjoittaman nimiraidan lisäksi settiin oli päätynyt niin ikään omaa
tuotantoa oleva ”Get Me To The Doctor”, Jerry Lee Lewisilta lainattu ”Keep My
Motor Runnin'” sekä klassikot ”Going Back Home” ja ”Let It Rock”.
Kohokohtina mieleen jäivät muun muassa Piratesin jytäpala ”Don't Munchen It”,
aikoinaan Johnny Burnettelta merirosvojen ohjelmistoon päätyneet ”Honey
Hush” ja ”Lonesome Train” sekä listan ulkopuolelta mukaan napattu ”Parchman
Farm”. Virallisen setin päättänyt ”Shakin' All Over” sai luonnollisesti kansan
sekaisin.
Kieliongelmia ja päällekkäisyyksiä
Blues & Rootsissa ilmenneet kieliongelmat sijoittuivat loppuiltaan ja koskivat
onneksi vain paria soitinta. Ensin Jo' Buddy onnistui omassa setissään
katkaisemaan myös varakitarasta kielen. Näin ollen encore jäi hänen osaltaan
soittamatta. Toki tässä kohtaa jo aikataulukin loi omat paineensa ylimääräisille
numeroille. Doctor's Orderin keikan loppupuolella Nättilä katkaisi bassonsa
alimman (eli sen ylimmäisenä sijaitsevan ja kaikkein paksuimman) kielen. Hän
pompotteli häkeltymättä pari viimeistä rallia ja encoren kolmella kielellä.
Blues & Rootsin kohdalle osui myös monenlaisia päällekkäisyyksiä. Samana
viikonloppuna järjestetty fitnesstapahtuma täytti seudun majoituslaitokset
bodilla, sportilla ja tsemppiksellä ennen kuin bluesväki ehti edes
ennakkomainontaa aloittaa. Tämä karsi festivaalin yleisömäärää melkoisesti.
Monet ulkopaikkakuntalaiset joutuivat jättämään hipat väliin, koska heille ei ollut
sijaa majatalossa.
Lahden muissa baareissa oli myös juurevaa musiikkitarjontaa
festivaaliviikonloppuna. Perjantain klubin kanssa yhtä aikaa Lahdessa esiintyivät
ainakin Wiley Cousins ja Flaming Sideburns. Lauantain pääkonsertin kanssa
yleisöstä kilpaili puolestaan Remu nykyisine Hurriganes-versioineen.
Blues-Finland.comin reportterille harmillisin päällekkäisyys oli se, että Seurahuone
koetti olla yökerho ja hotelli samanaikaisesti. Melko pian pääkonsertin jälkeen
vetäydyin huoneeseen aikomuksena käydä yöpuulle. Aamulla odotti suhteellisen
aikainen kotiinlähtö. Nukkuminen ei niissä oloissa kuitenkaan tullut kyseeseen.
Ikkunani takana sijainneella katetulla sisäpihalla oli nimittäin täysimittainen
teknohelvetti valloillaan. Pimennysverhojenkin raosta välkkyvien diskovalojen ja
jyskyttävän konemusiikin tahtiin ei ihan helposti höyhensaarten erikoisvuoron
kyytiin loikata. Hotelliketjun nettisivuilla komeileva mainoslause ”hotellihuoneen
uusi luksus on pelkistetty hiljaisuus” jäi tällä kertaa haaveeksi. Toisaalta eipähän
se rehellisin blues mistään luksuksesta kumpuakaan.
MARKO AHO
Kuvagalleria
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
