KLUBIRAPORTTI
|
|
|
18.3.2015
|
Lauri Ankerman Duo
|
Perjantain kolmannentoista päivän blues
Perjantai 13. päivä ja blueskeikalle Kuopioon. Toivottavasti auto ei jätä tien
varteen ja pelimannien soittovehkeet kestävät läpi keikan. May the Mojo be
with you.
Illan teemana Kuopiossa oli Urban City Blues Festivalin bluesklubi Pekan Pubilla.
Pekan Pub on rento illanviettopaikka, jonka puitteet ovat kunnossa. Pub olisi
viikonloppuiltana ääriään myöten täynnä, jos se sijaitsisi kaupungin keskustassa.
Haasteellinen sijainti Inkilänmäen kaupunginosassa tarkoittaa sitä, että keikka
voi valua hukkaan, kun kuulijoita on niukanlaisesti.
Tällä kertaa ilta käynnistyi pienen kuulijajoukon voimin, mutta perisuomalaiseen
tyyliin paikallaolijoiden määrä kasvoi kellon kulkiessa eteenpäin. Bluesklubin
isännän Olavi Rytkösen kanssa arvuuttelimme, minkä musiikkigenren harrastajat
löytäisivät keikalle parhaiten. Pekan Pubin ohjelmassa on rootsmusiikin lisäksi
omat keikkansa muun muassa punkin ja elektronisen musiikin ystäville. Olipa
kuulijan suosikkigenre mikä tahansa, Pekan Pubille kannattaa lähteä keikalle.
Perjantain 13. päivän bluesklubilla nähtiin harvinainen vieras Helsingistä, Lauri
”Arno” Ankerman, joka esiintyi duona huuliharpisti Mikko Koiviston kanssa.
Parivaljakko tunnetaan myös Ison Suden Show'sta, bluesiin pureutuvasta radio-
ohjelmasta, jota voi kuunnella Helsingin Lähiradiossa ja jälkikäteen internetissä.
Ankerman on ehta bluesmies, jonka suomenkielisissä kappaleissa yhdistyvät
Delta-blues, rekilaulut ja merimiesromantiikka, vaikuttavin lopputuloksin. Vuonna
2012 julkaistu ensialbumi "Vantaanjoen suiston juurimusiikkia" sisälsi jopa
pienen radiohitin: kappale oli nimeltään "Pallogrillimies".
Kuopion-keikka osoittautui päteväksi käyntikortiksi duon taidoista. Tiuhaan
tahtiin hienoja kitaroita vaihdellut Ankerman antoi tahtia perinteiseen bluestyyliin
jalkaa polkemalla. Jalan alla oli stomp box, joka oli miksattu hyvin kuuluvaksi;
joillakin keikoilla stomp box jää muun soiton jalkoihin. Kitarat soivat illan mittaan
hyvällä soundilla sekä slideputkella että ilman. Duokaveri Mikko Koivisto soitti
huuliharppuja täydentäen hyvin Ankermanin soittoa.
Avaukseksi Ankerman oli valinnut kappaleen "Ovi". Hän on kirjoittanut sen
syöpään kuolleelle isälleen. Hieno kunnianosoitus. "Oven" jälkeen meno siirtyi
bluesin ytimeen, kun alettiin laulaa naisista (Aikamoinen nainen). Eikä kyseessä
suinkaan ollut illan ainoa ralli, jossa lauletaan jossain muodossa naisista.
Muutamissa kappaleissa oltiin liikkeellä kaksimielisin sanoituksin. Iso hauki haluaa
uida piiloon kaislikkoon, ja encoressa laulaja halusi maistaa Sokerileipurin hyvää
torttua. Myös Pallogrillimies kuultiin. Siinä kertoja kysyy naisväen edustajalta,
haluaako tämä grillata makkaraa tai kesäkurpitsaa, ja maissintähkääkin olisi
nakerrettavana.
Toinen kappaleissa esiintynyt teema oli tien päällä oleminen ja siihen liittyen
kotikaipuu ja kotiin palaaminen. Reissumiesromantiikka vaihtui välillä
merimieshenkiseksi, kun liikuttiin satamissa. Keikalla kuultiin myös kappale "Tie
on kivinen ja kaita", joka on Ankermanin käännös Robert Johnsonin klassikosta
"Stones in My Passway".
Karu ja riisuttu Delta-blues on melkoista hard corea tottumattomalle kuulijalle,
mutta keikka tuntui tekevän ainakin yhden uuden fanin. Punkkarin oloinen nuori
nainen kiitteli keikasta useampaan kertaan ja otti kilpaa kuvia raportin tekijän ja
bluesklubin isännän kanssa. Suomenkieliset kappaleet helpottavat tottumatonta
bluesin kuulijaa ymmärtämään mistä on kyse. Ankerman esittää omat
suomenkieliset kappaleensa uskottavasti. Mies esiintyi myös ottaen yleisön
huomioon välispiikeissä – välillä yleisö oli jopa osa esitystä. Olisi mielenkiintoista
kuulla livenä myös nelihenkistä Lauri "Arno" Ankerman & The Ankermen -yhtyettä.
|
|
|
Tuoreen kuopiolaisen bändin Babylonen oli alun perin määrä toimia lämmittelijän
roolissa. Luontevampi järjestys oli kuitenkin niin, että äänekkäämpi bändi otti
lopetusvuoron. Nuorten miesten kasaama bändi on ennen kaikkea rokkibändi,
mutta ohjelmistossa on myös bluesimpaa materiaalia. Ja mikä parasta, bändi
esittää myös omia kappaleita eikä pelkästään cover-ralleja.
Babylonen jätkät hengailivat rennosti takahuoneessa ennen livemusiikin starttia.
Juttua riitti ja kitaroita näppäiltiin. Vaikka Babylone-keikkoja ei ole tehty vielä
montaa, nuorista miehistä loistaa ennen kaikkea tyyneys ja innostus.
Jännittämistä ei ole ilmassa. Tai sitten jätkät peittävät sen taidokkaasti.
|
Rentous siirtyi takahuoneesta lavalle. Bändi
rokkasi varmoin ottein ja soitti hyvin yhteen.
Kukkona tunkiolla hääräsi laulaja Tuomas
Hirvonen, jonka käsialaa ovat bändin omien
biisien sanat. Hirvonen on omaksunut
rokkikukkojen lavaelkeitä sopivissa määrin.
Kun laulaminenkin toimii, ei bändillä voisi olla
parempaa nokkamiestä.
Alussa vakuuttivat bändin oma rokkaava
möykytys "Hardly a Pearl Diver" sekä cover
chicagolaisen The Steepwater Bandin
|
|
kappaleesta "High & Humble". Slidekitaran ryydittämä bluesrokki oli omiaan
Babylonen esitettäväksi. Kappaleella soolokitaristi Saku Hyvärinen pääsi
väläyttelemään slidetaitojaan. Biisin jälkeen slideputki katosi taskun pohjalle ja
se pysyikin siellä keikan loppuun saakka. Hyvärinen on tyylitajuinen kitaristi. Hän
väläytteli pitkin keikkaa siihen malliin, että parhaimmillaan tuloksena oli kylmiä
väreitä. Toisessa kitarassa ja taustalaulussa toiminut Joona Valkonen pääsi
myös sooloilemaan mallikkaasti pariin otteeseen keikan aikana. Mahtaako bändin
kehitys tuoda ajan kanssa suuremman luokan kitarakaksintaistelua? Rytmiryhmä,
basisti Tuomas Tirronen ja rumpali Miikka Mönkkönen, hoiti tonttinsa juuri niin
kuin pitääkin.
Bändillä on hyviä omia biisejä, kuten bluesimpaan suuntaan kumartavat "Tyttö
verhon takana", "Homewrecker" ja "Out In The Jungle". Lainauksen kohteeksi
pääsi myös harvemmin bluesillassa kuultu bändi Hellacopters, useammankin
biisin myötä. Merkille pantava lainabiisi oli The Black Keysin "I Got Mine". Kaksi
encorea päättivät illan, viimeisenä kuultiin messevä rollarilaina "Jumpin' Jack
Flash".
Kaiken kaikkiaan on helppo todeta, että Babylonen käyttämä aika treenikämpällä
ei ole kulunut lorvimiseen. Ajatus kävi monen muunkin paikalla olleen mielessä –
eikä vähiten siinä pienessä pöydällisessä bändin perheenjäseniä, jotka olivat
tulleet keikkapaikalle kannustamaan. Babylone näyttäytyy kesäkuussa Kaavi
Bluesissa, ovathan bändin jäsenistä Hirvonen ja Valkonen kaavilaislähtöisiä.
Kyseessä oli viimeinen klubi-ilta ennen Urban City Blues Festivalin
päätapahtumaa, joka pidetään huhtikuun lopussa Kuopiossa, kylpylähotelli
Rauhalahdessa. Toisen kerran järjestettävän festivaalin päätapahtuman
esiintyjinä nähdään Heikki Silvennoinen Blues Band, Tomi Leino Trio ja Jaakko
Turunen Blues Band. Edellisenä päivänä kuullaan Little Willie Mehtoa, Sasse &
Andy Duoa ja Papa's Paradisea keskustan eri ravintoloissa.
Perjantai 13. päivä ei tuntunut vaikuttavan mitenkään illan kulkuun. Ilmeisesti
Ankermanin ajatuksessa on vinha perä: moinen taikausko ei kosketa
bluesympyröissä. Lienevät mojot, jäniksen käpälät ja tienristeyssopimukset sen
verran tehokkaita.
VILLE HAATANEN
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2015
.
|
|
