Blues-Finland.com - Levon Helm: Electric Dirt

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVYARVIO

16.7.2009
Sähkömullassa lemuaa blues
Levon Helm palasi kiitetysti sooloartistiksi
kaksi vuotta sitten. "Electric Dirt" jatkaa
onnistumisia. Edeltäjän country- ja
folk-tunnelmista on siirrytty yhä enemmän
rehellisen bluesin pariin.

Woodstockiin jo vuosikymmeniä sitten
asettunut arkansas'lainen
Americana-kuningas Levon Helm on palannut
vahvasti. Parin vuoden takainen "Dirt Farmer"
piti sisällään vahvaa countrya ja folkia. Levy
katsottiin Grammy-palkinnon arvoiseksi.
Kesäkuun lopussa julkaistu "Electric Dirt" ei
ole pekkaa pahempi, varsinkaan
blues-yleisön mielestä.

Jo albumin nimi antaa vinkin bluesin suuntaan: onhan kiekko suorastaan Muddy
Watersin "Electric Mudin" kaima. Itse musiikki antaa vahvistuksen uumoilulle.
Muddy-klassikot "You Can't Lose What You Ain't Never Had" ja "Stuff You Gotta
Watch" ovat saaneet kavereikseen tukun muhkeassa blues-tunnelmassa kulkevia
kipaleita.

Levy on purkitettu Levonin omilla studioilla Woodstockissa. Tuottajana toimi
monitaitoinen Larry Campbell. Muusikkoina kuullaan Levonin ja Larryn lisäksi
muiden muassa jälkikasvu Amy Helmiä, puhallinhuippu Howard Johnsonia sekä
Conan O'Brienin show-bändistäkin tuttua Jimmy Vivinoa.

Repaleinen sooloura

Helmin ja neljän kanadalaisen The Band keräsi 60-luvulla kannuksensa Ronnie
"The Hawk" Hawkinsin ja Bob Dylanin taustabändinä. Vuosikymmenen
loppupuolella yhtye lähti omilleen ja nousi maailmanmaineeseen. Konserttiuran
huipentaneessa "The Last Waltzissa" esiintyi muiden muassa Muddy Waters,
jonka tiputtamista show'sta ehdotti kitaristi-lauluntekijä Robbie Robertson - jotta
hänen henkilökohtainen ystävänsä Neil Diamond saisi lisää lava-aikaa.

Ymmärrettävästi Robertsonin ja Muddya jumaloivan Helmin suhde ei koskaan
palannut entiselleen. The Band palasi ilman Robertsonia 80-luvulla, mutta
alkuperäiskokoonpano oli lähtölaukaus myös Levon Helmin soolouralle. Suuri
loisto on ollut harvassa; Levon Helm & The RCO All Stars oli kuitenkin Paul
Butterfieldeineen ja Dr Johneineen toimiva ja arvostettu kokoonpano.

Levonin elämänarvot menivät uusjakoon 90-luvun loppupuoliskolla. Silloin alkoi
taistelu kurkkusyöpää vastaan. Kuuluisa lauluääni oli jo mennä historiaan, mistä
voi kuunnella pelottavia viitteitä The Bandin viimeiseksi jääneeltä levyltä
"Jubilation" (1998).

Kuluvan vuosituhannen aikana taistelu on alkanut kääntyä voitolliseksi, ja
musiikkitoiminta on alkanut vakiintua uudelleen. Kahden soololevyn lisäksi
markkinoille on tullut muun muassa eläviä taltiointeja Levonin studioiden Midnight
Ramble -tapahtumista.

Levonin sooloura on ollut jokseenkin hajanainen, mutta uutukaisella
'sähkömullalla' tilkitään aukkoja tehokkaasti.

Levon kasvutalouden veturina

"Electric Dirtin" järisyttävä kulminaatio on uusi alkuperäiskappale "Growin' Trade",
jonka ovat kynäilleet Helm ja Campbell.

Kappaleella kuullaan vahvempaa kertojanääntä kuin koskaan sitten fiktiivisen
Virgil Cainen, joka The Bandin klassikolla "The Night They Drove Old Dixie Down"
(1969) kertoi Levonin kautta kuinka etelävaltioiden konfederaation joukoille lyötiin
luuta kurkkuun Yhdysvaltain sisällissodassa 1860-luvun alkupuoliskolla.

Sävelellisesti kappaleella on paljon tekemistä sekä "Dixien" että toisen
jymykappaleen "The Weightin" kanssa. The Bandin "King Harvest (Has Surely
Come)" tarinoi, kuinka pukumiehet keräsivät rahallista satoa farmareiden
kustannuksella. "Growin' Traden" tarina on tälle läheistä sukua.

Nyt puhuu langennut maanviljelijä. Perheen elättäminen on pakottanut
elinkeinonharjoittajan luvattomille poluille, ja hän rukoilee saavansa
anteeksiannon kun kohtaaminen yläkerran isännän kanssa taivaan porteilla
joskus koittaa.

Varsinaisesti tarina kuvaa ahtaassa asemassa olevan pienyrittäjän asemaa,
mutta sen voi yhtä hyvin ymmärtää symboloivan Levon Helmin omaa
kuolinkamppailua tai vallitsevan globaalin taloustaantuman nujertamista
siirtymällä tietyn kasvumarkkinan palvelijaksi. Kappaleen liikuttavuutta lisää se,
että se on täysverinen muistutus The Bandin musiikista ja vetää vertoja yhtyeen
tuotannon parhaimmistolle.

Loisteliaasta harmonialaulusta vastaavat Amy Helm ja Teresa Williams.

Sanat "I used to farm for a living, and now I'm in the growin' trade" eivät tule
tekopyhän pojankoltiaisen suusta. Ne ovat äärimmäisiä kokemuksia itse
läpikäyneen mestarin koskettavasti tulkitsemat.

Vahvaa blues-osastoa

Muddy Watersin "You Can't Lose What You Ain't Never Had" taittuu mukavasti,
vaikka ei Muddyn esityksen kohtalokkuudelle vertoja vedäkään. Levonin
mandoliinin johtama "Stuff You Gotta Watch", jonka myös The Band versioi
levyllään "Jericho" (1993), on astetta onnistuneempi.
.

"Electric Dirtin" mehevin blues-veto on sen sijaan Roebuck Staplesin käsialaa
oleva, sopivan raskaasti polkeva "Move Along Train". Randy Newmanin "Kingfish"
saa loistokkaan New Orleans -leiman Allen Toussaintin jäljittelemättömästi
sovittamista puhaltimista. Larry Campbellin "When I Go Away" on myös
nautittavaa, jokseenkin modernimpaa blues-musiikkia. Matkassa on myös aimo
annos gospelia.

Albumin makeimpiin onnistumisiin kuuluvat lisäksi Grateful Deadin "Tennessee
Jed", josta Levon yhtyeineen tekee huomattavasti alkuperäisartistia
groovaavamman version. Happy Traumin "Golden Bird" on pistämätön ja riisuttu
folk-tulkinta. "I Wish I Knew How It Would Feel to Be Free" puolestaan on levyn
huomattavasti popein kappale.

"Electric Dirt" löytää varmasti yleisöä laajalla spektrillä. Levy on ensiluokkaista
Americanaa, ja siitä pitävät todennäköisesti niin bluesin, folkin, countryn kuin
kaikkien muidenkin amerikkalaisen perinnemusiikin haarojen ystävät.

Levon Helm, 69, on viimeistään nyt palannut tasolleen maanläheisenä laulajana ja
äärimmäisen tyylikkäänä rumpalina. Silkkaa sähkömultaa koko mies.

PASI TUOMINEN

Levon Helm: Electric Dirt. Vanguard Records / Dirt Farmer Music, 2009

Levon Helm (laulu, rummut, mandoliini), Larry Cambell (kitara, viulu, mandoliini,
dulcimer, taustalaulu), Amy Helm (taustalaulu, mandoliini, bassorumpu), Teresa
Williams (taustalaulu, autoharp, kitara), Byron Isaacs (basso, taustalaulu), Brian
Mitchell (koskettimet, haitari), Jimmy Vivino (kitara, koskettimet), Steven Bernstein
(puhaltimet), Jay Collins (saksofoni, taustalaulu), Clark Gayton (pasuuna, tuuba),
Howard Johnson (tuuba), Erik Lawrence (saksofoni), Jay Collins (taustalaulu),
George Receli (taustalaulu), Catherine Russell (taustalaulu)

Tuottaja: Larry Campbell

Linkit: Levon Helm kotisivu ja MySpace, The Band